Uusimmat

Arvostelu: Upea Castle Rock -kauhusarja on herkkua kaikille Stephen King -faneille

25.07.2018 19:48 Aki Lehti

Castle Rock saattaa olla kaikkien aikojen paras Stephen Kingin maailmaan sijoittuva tv-sarja.

Castle Rock -kauhusarjan pääpäsmäreille Sam Shaw’lle ja Dustin Thomasonille on pakko nostaa hattua. Hyvän Stephen King -adaptaation tekeminen ei ole helppoa hommaa, saati sitten suunnilleen koko kirjailijan luoman universumin ahtaminen yhteen tv-sarjaan. Parivaljakko onnistuu kuitenkin kolmen ensimmäisen jakson perusteella ilahduttavan hyvin Castle Rockin kanssa, sillä kaikkien viittauksiensa kera se on silkkaa herkkua Kingin kirjojen faneille. Kirjailijan teoksia tuntemattomat päätynevät googlettamaan nimiä ja paikkoja, mutta kauhukertomus toimii myös omillaan.

Kohderyhmä on kuitenkin itsestäänselvä.

Sarjan nimi tulee tietysti useiden Kingin kirjojen tapahtumapaikasta, Castle Rockin pikkukaupungista, joka on vähän kuin Buffy the Vampire Slayer -sarjan Sunnydale, paikkakunta jossa tapahtuu jatkuvasti mystisiä ja yliluonnollisia asioita. Erona Kalifornian lämmössä kylpevään Sunnydaleen on kuitenkin se, että Castle Rock tuntuu oikealta paikalta ja muistuttaa aitoa amerikkalaista Mainen osavaltioon sijoittuvaa kaupunkia. Mestaan mahtuu mahdoton määrä mysteerejä, sen tunnelman ollessa pääosin ahdistava, mutta yllättävän usein myös hauska.

Älkää nyt kuitenkaan turhaan pelästykö, sillä turhanpäiväistä komediaa sarjaan ei ole ängetty, vaan se on rehellinen kauhusarja, jonka ihmisten arkielämä ja sen vaikeudet onnistuvat naurattamaan muutamaan otteeseen.

Kylässä on vuosien varrella tapahtunut vaikka mitä mystistä ja kamalaa, mutta yksi tärkeimmistä, jo ennalta tutuista tapahtumapaikoista on Shawshankin vankila. Rita Hayworth – Avain pakoon –novellin ja -elokuvan syytön Andy Dufresne pääsi vuosikymmeniä aiemmin paikasta pakoon, mutta yhtä hyvin ei käy kellarin hylätystä varastosta löytyvälle tuntemattomalla nuorelle miehelle (Bill Skarsgård), jota kutsutaan vain nimellä The Kid.

Kalpealla kaverilla ei ole kaikki kunnossa, sillä ilmeisesti vuosia kellariin vankilanjohtaja Dale Lacyn (Terry O’Quinn) toimesta kahlittuna ollut mies ei osaa sanoa muuta kuin Henry Deaver. Lacy toimii kertojaäänenä Castle Rockin kauheuksille, vaikka tappaakin itsensä jo heti alussa. Vaikuttaa siltä, että Shawshankin johtajina toimii vuosikymmenestä riippumatta pelkkiä paskiaisia.

Henry Deaver (André Holland) on Castle Rockista jo vuosia sitten pois muuttanut lakimies, joka joutuu palaamaan kaupunkiin tuntemattoman kummajaisvangin toistaessa vain hänen nimeään. Deaverillä, kuten suunnilleen kaikilla kaupungin asukkailla on omat salaisuutensa ja mysteerinsä. Lakimies katosi selittämättömästi 11-vuotiaana päiväkausiksi keskellä talvea, ilmestyäkseen takaisin tyhjästä, vaikka tuohon vuodenaikaan hänen olisi pitänyt kuolla ulkona vallitsevien sääolosuhteiden takia.

Juttua tutki tuolloin sheriffi Alan Pangborn (Scott Glenn), joka seurustelee ja pitää nykyään huolta Henryn äidistä Ruthista (Sissy Spacek). Sarja vilisee siis kirjoista tuttuja hahmoja, mutta Deaverin nostaminen pääosaan on oikea ratkaisu. Suurin osa asukkaista vaikuttaa siltä, että he haluavat tehdä hyvää, mutta lopputulos on jotain muuta. Lakimies on kolmen ensimmäisen jakson perusteella hyvien puolella, mutta hänestä huokuu kiehtovalla tavalla jotain häiritsevää ja vinksahtanutta.

Itse tarinasta ja sen suunnasta on hankala sanoa vielä tässä vaiheessa oikein mitään, mutta laatunäyttelijöitä sarjassa ainakin riittää – Kingin kirjaan perustuvassa Brian De Palman Carrie-elokuvassa aikoinaan nähty Spacek, Moonlightin Holland, Se-kauhuelokuvan Pennywise-paholaispellenä nähty Skarsgård, Mullan alla -sarjan Frances Conroy, Lostista ja Isäpuoli-elokuvasta tuttu O’Quinn ja useita muita.

Aiemmista King-adaptaatioista tutut näyttelijät eivät tietenkään ole mukana vahingossa, mutta silti Skarsgårdin buukkaaminen yhteen pääosista on vähän omituista, ellei hänen hahmonsa satu paljastumaan Pennywiseksi, jota tuskin tapahtuu. Jokin yhteys pellenperkeleen ja hammajaisvangin väliltä todennäköisesti löytyy.

Itse toivoisin Musta torni -kirjojen tarinan ja maailman tulevan mukaan jossain vaiheessa, sillä Kingin magnum opus sitoo yhteen useat hänen muista kirjoistaan. Revolverimiehestä olisi mukavaa nähdä edes vilahdus, varsinkin kun hänen seikkailuihinsa pohjaava elokuvaversio oli aivan sietämättömän huonoa soopaa.

Castle Rockin kolme ensimmäistä jaksoa yrittävät vähän liikaa koittaessaan esitellä koko hahmogallerian. Porukkaa on mukana niin perhanasti, että parempi lähestymistapa olisi ehkä ollut tehdä vain pari henkilöhahmoa tutuksi per jakso. Ensimmäinen kausi sisältää kuitenkin vain kymmenen jaksoa, joten turhan kiireellä tyypistä toiseen hyppiminen on ilmeisesti ainoa vaihtoehto, joka tuntuu aluksi turhan sekavalta.

Niin paljon populaa kuin sarjassa onkin mukana, niin ainakin ensimmäisissä jaksoissa pääosassa on itse pikkukaupunki ja varsinkin sen unenomaisen ahdistava tunnelma. Castle Rock tiputtelee vihjeitä toinen toisensa perään ja onnistuu olemaan pelottava muutamasta kliseisestä böö-säikyttelystä huolimatta.

Sarjan hahmot eivät tunnu vielä tässä vaiheessa läheisiltä, mutta jo kolmannen jakson kohdalla heidän kohtalostaan alkaa välittää.

Kauhusarja ottaa myös kantaa, mutta ei paasaa. Henry Deaver on suunnilleen koko paikan ainoa tummaihoinen, ja hän tuntuu ihonvärinsä takia pelottavan joitakin asukkaista vielä vuonna 2018, vaikka ympärillä vaanii ties mitä yliluonnollisia voimia.

Castle Rock on ensimmäisten jaksojen perusteella yksi parhaita viime vuosien Stephen Kingin maailmaan sijoittuvia teoksia. King on aina ollut parhaimmillaan kuvatessaan hahmojensa arkea, mutta turhan usein hänen teoksensa leviävät käsiin jonkin yliluonnollisen tullessa mukaan, eivätkä kirjojen loput ole aina olleet kovin tyydyttäviä. Nähtäväksi jää, onnistuvatko kirjailijan universumissa seikkailevat käsikirjoittajat paremmin kuin maestro itse.

Sarja voi lähteä ihan mihin suuntaan tahansa, sillä lähdemateriaalista ei ainakaan ole pulaa.

Castle Rockin kolme ensimmäistä jaksoa saavat ensi-iltansa huomenna 26. heinäkuuta HBO Nordicilla ja loput jaksoista tulevat saataville aina torstaisin.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat