Arvostelu: Uusi Conan the Barbarian on vielä huonompi elokuva kuin pelättiin

Ensi-ilta: 26.8.2011
Alkuperäisnimi: Conan the Barbarian
Ohjaaja: Marcus Nispel
Käsikirjoittaja: Thomas Dean Donnelly, Joshua Oppenheimer & Sean Hood (Conanin on luonut Robert E. Howard)
Pääosissa: Jason Momoa, Ron Perlman, Stephen Lang & Rose McGowan
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K15
Kotisivu: www.conanthebarbarianin3d.com

Vuoden 2011 huonoimmat elokuvat palkitaan ensi helmikuussa Razzie Awards -tapahtumassa. Jo nyt on varmaa, ettei Marcus Nispelin ohjaama Conan the Barbarian niistä kemuista pokaalitta poistu.

Arnold Schwarzeneggerin fanit ehtivät haukkua uuden Conan the Barbarian -filmatisoinnin moneen otteeseen jo ennen USA:n ensi-iltaa. Ensisijainen syy jupinaan oli nimiosaa esittävä Jason Momoa, vaikka Baywatchista tuttu rantaleijona kovasti kaivattuja uskottavuuspisteitä viime kauden Game of Thrones -esiintymisistään saikin. Momoan parjaaminen voidaan kuitenkin viimeistään nyt lopettaa, sillä Marcus Nispelin ohjaamalla elokuvalla on paljon pahempiakin ongelmia kuin hieman pökkelö pääosanesittäjänsä.

Älä anna koreiden julisteiden hämätä. Conan the Barbarian on vuoden 2011 huonoimpia ensi-iltoja, joka näyttää ja kuulostaa tuotantoarvoiltaan enemmän suoraan DVD:lle tehdyltä tusinaseikkailulta kuin huikealta fantasiaspektaakkelilta, joka se kovasti koettaa olla. Cimmerialaisten Bulgariaan rakennettu kotikylä on kliseinen lautakasa, erikoistehosteet muistuttavat 10 vuoden takaisista ajoista ja kun Conanin ja kumppaneiden laivaan hyökätään, ei vihollisten omaa alusta näy missään. Elokuvan budjetiksi on ilmoitettu peräti 90 miljoonaa dollaria, mutta summa on varmaankin pumpattu Jason Momoan hauiksiin tai tyystin mielikuvituksettomasti kertojaääneksi palkatun Morgan Freemanin kurkusta alas, sillä ainakaan valkokankaalla raha ei näy. Kustannuksia kasvattaneesta 3D-tekniikasta otetaan kaikki ilo irti alkutekstien aikana. Sen jälkeen siitä vastanneet ihmiset ilmeisesti kyllästyivät työhönsä ja lähtivät Sunny Beachille aurinkoa palvomaan. Nyt suttuista ja aivan liian tummasävyistä toimintaseikkailua tuijotetaan turhaan kakkulat silmillä vain jotta studio voi rahastaa elokuvaelämyksestä pari euroa enemmän.

Myös käsikirjoitukseltaan uusi Conan the Barbarian liikkuu huteralla pohjalla. Tarinat raamit pystyttävää introa seuraavassa ylitunteellisessa osuudessa Khalar Zym (Stephen Lang) lahtaa Conanin isän (Ron Perlman) ja jättää kostonhimoisen pikkubarbaarin vannomaan kostoa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Jason Momoaksi varttunut lihaskimppu matkustaa ympäri maailmaa ja lahtaa vihollisiaan mahdollisimman näyttävästi, jotta veriroiskeet ja irtojäsenet hämäisivät katsojia luulemaan elokuvan olevan jotain muuta kuin se on: lahjattoman ohjaajan rikos Robert E. Howardin luomusta kohtaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen Conan pääsee isänsä murhaajan jäljille, mutta Khalar Zymillä onkin tärkeämpää tekemistä kuin kinastella kostonhimoisen barbaarin kanssa. Hän kun aikoo ryhtyä jumalaksi ja palauttaa muinaisen luunaamion avulla kuolleen vaimonsa haudasta sukurutsaan ja turhaan teatraalisuuteen taipuvaisen tyttärensä (Rose McGowan) avulla.

John Miliuksen vuonna 1982 valmistunut Conan barbaari oli askeettinen ja verkkainen toimintaseikkailu, joka on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Vielä 30 vuoden jälkeenkin sitä katsotaan ilolla ja muistetaan lämmöllä. Marcus Nispelin versio sen sijaan tulee katoamaan kalkkunoiden hautausmaalle vielä ennen ensilumen tuloa. Elokuva on täysin vailla omaperäisyyttä oleva ryöstökalastus, joka lainaa mieluummin 300:lta, Taru sormusten herrasta -elokuvilta ja jopa Spider-Man 3:lta kuin kehittäisi jotain omaa. Mikä pahinta, Conan ei tällä kertaa edes tunnu Conanilta, vaikka elokuvan tekijät lupasivat tehdä hahmosta Robert E. Howardille uskollisen. Nyt Conan on hölmösti virnuileva rasvatukka, joka ei saa pidettyä edes yhtä naista kurissa ja muistuttaa barbaaria vain miekkaa heilutellessaan.

Vaikka Thomas Dean Donnelly, Joshua Oppenheimer ja Sean Hood ovat kirjoittaneet hahmon päin mäntyä, on Jason Momoan roolisuoritus Conanina lähes siedettävä. Koko muu näyttelijäkaarti sitten taas vetääkin niin alta riman kuin vain kehtaa. Heikoimmat vedot nähdään pitkäkyntisen noita-akan roolissa törppöilevältä Rose McGowanilta ja Rachel Nicholsilta, josta on jostain syystä tehty Conanin alati kiljuva sidekick. Molemmat naiset vievät myötähäpeän käsitteen sellaisiin sfääreihin, että nykytieteeltä menee vielä vuosia tempun selvittämiseen. McGowanin ja Nicholsin ohella korvatillikan ansaitsee nuoren Conanin rooliin kiinnitetty Leo Howard. Näin vaivaannuttavan huonoa klassikkohahmon lapsiversiota ei ole nähty sitten X-Men Origins: Wolverine -elokuvan.

Conan the Barbarian on masentavaa katseltavaa, joka päihittää vuoden 1982 version vain erikoistehosteissa. Crom Marcus Nispelin kirotkoon!

Arvostelija: Tatu Junni