Arvostelu: Uusi Ghostbusters on kesän parhaita elokuvia
Ensi-ilta: 22.7.2016
Alkuperäisnimi: Ghostbusters
Ohjaus: Paul Feig
Käsikirjoitus: Katie Dippold & Paul Feig
Pääosissa: Melissa McCarthy, Kristen Wiig, Kate McKinnon, Leslie Jones & Chris Hemsworth
Pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Uusi Haamujengi yllättää positiivisesti
Arvostelija: Tatu Junni
Vaikka elokuvista tehdään ahkerasti uusia versioita 2010-luvun Hollywoodissa, harva niistä on saanut aikaan yhtä jyrkän vastareaktion kuin ”naisten Ghostbusters”. YouTuben kommenttien perusteella sen traileri on videopalvelun kaikkien aikojen huonoin elokuvamainos.
Uuden Ghostbustersin sisällön kanssa ei paskamyrskyllä tietenkään ole mitään tekemistä. Teilaus kun tapahtui jo kauan ennen ensi-iltaa. Paul Feigin ohjaamaa kauhukomediaa on ehditty syyttää jota kuin kaikesta mahdollisesta: fanien lapsuuden pilaamisesta, feminismin pakkosyötöstä, rahastamisesta (yleensähän Hollywood-elokuvat tehdään aatteen palosta), mehiläisten joukkotuhosta ja Maailman vahvimman nallen nimen vaihtumisesta Bamseksi.
You name it.
Edes Bill Murrayn ja muiden alkuperäisten haamujengiläisten antama siunaus ei kiljukurkuille kelvannut. ”Rahan takia kehuvat”, järkeilivät mielipiteensä vangeiksi jääneet kriitikot. ”Ja Harold Ramis nyt ainakin kääntyy haudassa”. No, ei varmana käänny, lupasi edesmenneen ohjaaja-näyttelijän tytär, mutta tietenkin kuuroille korville.
Klassikkoelokuvien kierrätyksiä suolletaan nykyään valkokankaalle sellaisella tahdilla, että useimmat ovat niihin jo turtuneet. Pyhäinhäväistys ei enää satuta, kun mikään ei ole pyhää. Selitys uuden Ghostbustersin keräämälle verkkovihalle on siis kaivettava muualta.
Paul Feigin masinoiman hirveyden suurin synti tuntuu olevan päähahmojen sukupuoli ja tapa muistuttaa (miespuolisia) katsojia siitä, etteivät oikeat naiset ole barbeja, muoviesineitä ja kiiltokuvia. Ghostbusters, lapsuus ja se Maailman vahvin nalle ovat pilalla yksinomaan siitä syystä, että elokuvan päähahmoista kaksi on ylipainoisia ja kaikki tavallisen näköisiä naisia. Koko porua tuskin olisi syntynyt, jos uuden Ghostbustersin pääosia esittäisivät Melissa McCarthyn, Kristen Wiigin, Kate McKinnonin ja Leslie Jonesin sijaan vaikkapa Jennifer Lawrence, Mila Kunis, Scarlett Johansson ja Charlize Theron.
Mutta pysäyttäkäähän painokone!
Naisetkin ovat ihmisiä karvoineen, hajuineen, tunteineen ja vikoineen, vaikkei sitä useimpien Hollywood-elokuvien pohjalta uskoisi. Naisillakin on läskiä ja naisistakin tulee räkää, kakkaa, pissaa, hikeä ja vaikkua! Ja kuten Gamergatesta muistamme, jotkut pojat pelkäävät pillua niin että itkettää. Ei ihme, että tuntoja on pakko purkaa YouTubessa. Lisäksi monet, jopa jotkut naiset, tuntuvat yhä olevan sitä mieltä, etteivät naiset osaa tehdä komiikkaa.
Menkää syömään sikanautaa siskonpetiin!
Uusi Ghostbusters voi sangen hyvin olla huono elokuva, vaikka se on naisten tähdittämä, mutta uusi Ghostbusters ei ole huono elokuva, koska se on naisten tähdittämä.
Sitten tunnustus:
Vietin hyvän osan lapsuudestani Ghostbustersin riveissä mörköjä metsästäen (vinkki: koulurepusta ja imurinletkusta saa ihan pätevän protonipakkauksen) ja Peter Venkmania fanittaen. Näin ollen en itsekään ollut innoissani, kun Haamujengi päätettiin pistää uuteen uskoon. Uskoa elokuvaan ei lisännyt myöskään ohjaaja Paul Feig, jonka elokuvista olen nauranut vain Morsiusneidoille. The Heat jäi kesken, samoin Spy – vakoojan asussa. Feig vaikuttaa kaverilta, joka sohii innoissaan joka suuntaan ja osuu piñataan vain välillä. Ei varsinainen virtuoosi siis.
Ja Ghostbustersin trailerit, nehän olivat ihan hirveitä. Etenkin ensimmäinen.
Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että kerrankin itse elokuva on parempi kuin sen mainokset!
Kyllä, uusi Ghostbusters on sangen toimiva komedia. Itse asiassa se on yksi tämän vuoden hauskimmista, energisimmistä ja sympaattisimmista teatterielokuvista. Se kierrättää vanhaa, mutta edes pyrkii samalla luomaan jotain uutta.
Päähenkilöiden kemiat toimivat hyvin keskenään (tätä en olisi ikinä trailereiden pohjalta uskonut), mukana on koko joukko hyviä vitsejä (myös YouTuben päänaukojia muistetaan), Chris Hemsworth tekee tervetullutta pilkkaa Thor-imagostaan ja elokuvan visuaalisuus on aivan omaa luokkaansa. Moni elokuva näyttää concept art -vaiheessa paljon paremmalta kuin valmiina, mutta Ghostbustersin kummituskohtaukset ovat silkkaa silmäkarkkia myös valkokankaalla.
Miksi sitten vain kolme tähteä?
Kaksituntiseen elokuvaan mahtuu turhan paljon tyhjäkäyntiä, eivätkä kaikki vitsit todellakaan ole niin nokkelia kuin käsikirjoittajat tuntuvat kuvitelleen. Melissa McCarthy on tasan niin Melissa McCarthy kuin aina, eikä se välttämättä ole hyvä asia.
Ja tietenkin uusi Ghostbusters kärsii menneisyyden painolastista.
Vaikka Paul Feigin elokuva seisoo omilla jaloillaan, se käyttää silti liikaa aikaa Ivan Reitmanin (yksi tuottajista) suuntaan kumarteluun. Juonikin on periaatteessa pelkkä toisinto vuosien 1984 ja 1989 elokuvista. Jos ja kun Ghostbustersin valkokangastarina saa jatkoa, toivotaan sen tarpovan rohkeasti umpihankeen ja jättävän tutut ladut taakseen.
Oman ongelmansa muodostavat myös alkuperäisnäyttelijöiden pakolliset cameot. Bill Murraylla on ihan hauska rooli jamesrandimaisena sivuhahmona, mutta Dan Aykroyd, Ernie Hudson, Annie Potts ja etenkin Sigourney Weaver on niitattu mukaan todella pakotetusti. Parempi olisi ollut ilman, etenkin kun yksikään näyttelijöistä ei esitä samoja hahmoja kuin aikaisemmissa Ghostbusters-elokuvissa.
Ironista kyllä, Ghostbustersin suurimmat vahvuudet ovat samoja asioita, mistä elokuvaa on eniten haukuttu.
PlusMiinusNolla
+ Piristysruiske kehnon leffakesän keskellä
+ Naisnelikko on leffan valttikortti haukuista huolimatta
– Turhaa löysäilyä käsikirjoituksessa ja vitseissä
– Menneisyyden taakka
Päivitetty 21.7.2016 klo 21.55: Ghostbusters 2:n julkaisuvuosi.