Arvostelu: V Wars -vampyyrisarja on kerrankin viihdyttävää Netflix-käppää

15.12.2019 09:59 | Aki Lehti

Netflixin liuhihnalta pulpahti ilmoille jälleen yksi sarjakammotus, joka jostain mystisestä syystä onnistuu kuitenkin koukuttamaan. 

No nyt tuli kerrankin vastaan Netflix-sarja, joka kuuluu ehdottamasti palvelun liiankin tuttuun määrä ennen laatua -kategoriaan, mutta joka onnistuu silti viihdyttämään. William Laurinin ja Glenn Davisin luoma V Wars on periaatteessa aivan kamalaa roskaa, mutta jollain ilveellä Jonathan Maberryn saman nimiseen sarjakuvaan perustuva vampyyrisarja koukuttaa harvinaisen tehokkaasti kymmenen jakson ajaksi.

Pääosanesittäjä Ian Somerhalder tunnetaan parhaiten Lost– ja The Vampire Diaries -sarjoista. Tällä kertaa hän ei ole vampyyri, vaan tohtori Luther Swann, joka lähetetään yhdessä parhaan ystävänsä Michael Fayen (Adrian Holmes) kanssa arktisella alueella sijaitsevaan tutkimuskeskukseen. Siellä päämajaansa pitänyt toinen tutkija on kadonnut, mutta Swann ja Faye löytävät tietämättään jotain aivan muuta.

Sulaneet jäätiköt ovat vapauttaneet taudinaiheuttajan, jonka kaksikko tuo mukanaan sivistyksen pariin. He molemmat saavat tartunnan, mutta vain Faye muuttuu pöpön ansioista vampyyria muistuttavaksi olennoksi. Vampyyriepidemia lähtee leviämään vauhdilla, mutta kaikki eivät muutu verenimijöiksi, vaan vain ne joilla on tietty geeni.

Tietysti vain nerokas tohtori Swan pystyy ehkä pelastamaan maailman ja parhaan ystävänsä!

V Warsin käsikirjoitus on kliseistä kuonaa, näyttelijät pääosin onnettomia, ohjaajat surkeita ja se näyttää todella halvalta. Itseironiaa siitä ei löydy lainkaan, mutta silti sarja tuntuu tietävän olevansa aivan täyttä käppää. Se ei myöskään ole kalkkuna, joka naurattaisi huonoudellaan, vaan jonkin sortin keskinkertaisuuden ja kliseiden ylistys, joka saa silti välittämään aivan vasurilla käsikirjoitetuista hahmoistaan. Mystisellä tavalla kiehtova teos ei käy missään vaiheessa tylsäksi, vaikka sen päätön idea kiertää kehää jo muutaman jakson jälkeen.

V Warsin ehkä ainoa omaperäinen oivallus on se, että nämä vampyyrit ovat vähän kuin ihmissusia. Aurinko, ristit tai puuseipäät eivät saa hammaspeikkoja hengiltä ja suurimman osan ajasta ne käyttäytyvät kuin aivan tavalliset ihmiset. Päässä napsahtaa vasta verenhimon kasvaessa tarpeeksi suureksi ja silloin supervoimilla varustetut otukset eivät pysty hallitsemaan itseään, vaan alkavat riehua mielipuolisesti.

Holmesin esittämä Faye on sarjan kiinnostavin hahmo, ainakin siihen asti kunnes hänestä tulee vampyyriporukan johtaja. Mies ainakin yrittää olla tappamatta muita kuin kuoleman ansaitsevia, mutta päätyy välillä ruokailemaan viattomilla ihmisillä. Hän tai muut vampyyrit eivät ehkä olekaan sarjan suurimpia pahiksia, sillä valtio haluaa luonnollisesti käyttää supervoimilla varustettuja vampyyreja hyväkseen. Somerhalderin Swann-tohtorille kerrotaan tietysti vain, että hänen hommansa on löytää parannuskeino epidemiaan. Hän joutuu sarjan edetessä välikäteen, yrittäen saada vampyyrit ja ihmiset elämään rauhassa rinnakkain. Sarjan nimikin tietysti jo kertoo mikä on lopputulema.

Ehkä olen viime aikoina nähnyt liikaa oikeasti hyviä elokuvia ja sarjoja, jotka pakottavat pohdintaan. Aivottomalle hömpälle on tietysti myös paikkansa ja sellaisena V Wars toimii.

Sarja on kuin taustamusiikkia, sillä vaikka sitä katsoessa räpläisi samalla kännykkää, niin kyydistä tuskin tipahtaa ainakaan ihan heti. Annoin tekeleelle kaiken huomioni ja tulin silti epäloogisesta sekasotkusta hyvälle tuulelle. Yleensä Netflixin liukuhihnakuona saa lähinnä raivon partaalle, mutta ehkäpä V Wars lainaa niin paljon tuttuja juttuja paremmista tekeleistä, että sen typeryys muuttuu positiiviseksi asiaksi.

V Wars on vähän kuin tv-versio Big Macista, melko mauton ja hajuton, mutta kelpaa oikeassa tilanteessa vallan hyvin. Puolikoomassa sohvalla darrassa tai rankan duunipäivän jälkeen maatessa vampyyrien ja ihmisten yhteenotto on oikein toimivaa aivojen nollausta. Koko ensimmäinen kausi on periaatteessa vain pitkä johdanto kakkoskautta varten, jota Netflix ei ole edes vahvistanut tekevänsä. Pelottavaa kyllä, niin jatko kiinnostaa.

V Warsin katsomisesta ja siitä diggailusta ei kuitenkaan tullut edes likainen olo, mutta nyt lienee kuitenkin pakko katsoa jokin mahdollisimman hankala taide-elokuva, sillä vain sellaisiahan meidän kriitikoiden kuulemma tulee vain kehua.

Kymmenestä jaksosta koostuvan V Wars -sarjan ensimmäinen kausi tuli tarjolle Netflixiin 5. joulukuuta.

Muropaketin uusimmat