Uusimmat

Arvostelu: Vakoojien silta kaatuu Steven Spielbergin tomusokeriin

26.11.2015 10:20 Tatu Junni

Vakoojien siltaEnsi-ilta: 27.11.2015
Alkuperäisnimi: Bridge Of Spies
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Ethan Coen, Joel Coen, Matt Charman
Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Alan Alda, Amy Ryan, Austin Stowell
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Tosipohjaisessa draamassa jenkkiasianajaja yrittää vaihtaa vangittuja vakoojia kylmän sodan aikana
Arvostelija: Martta Kaukonen

2,5

 

Tom Hanks näyttelee pääosaa Steven Spielbergin rutiinilla ohjaamassa draamassa. Katsoja ei saa tapahtumista juuri enempää irti kuin Wikipediaa lueskellessaan.

Vuonna 1957 saatiin kiinni Brooklynissa majaileva KGB:n vakooja Rudolf Abel (Mark Rylance). Kansa ja valtiovalta halusi lähettää hänet sähkötuoliin kärisemään.

Kuten tiedämme,Yhdysvallat on kuitenkin aina ollut muita maita edistyksellisempi oikeusvaltio. Jopa alhaistakin alheisemmalla neukkuagentille haluttiin taata asiallinen oikeudenkäynti. Abel saikin asianajajakseen konkarin James B. Donovanin (Tom Hanks), joka oli perehtynyt vakuutusoikeuteen. Donovan uskoi, että Abelista tulisi olemaan jenkeille enemmän hyötyä elossa kuin tuhkana. Siinä vaiheessa, kun amerikkalaisten ensimmäinen vakooja jäisi kiinni, neuvostoagentti olisi kuumaa valuuttaa.

Donovanin ennustus osui nappiin. Vuonna 1962 jenkit halusivat vaihtaa agenttinsa Francis Gary Powersin (Austin Stowell) Abeliin. Donovan päätti lähteä hoitamaan tehtävän Itä-Saksaan. Kaupan päälle hän yrittää kinuta myös amerikkalaisen taloustieteen opiskelijan Frederic Pryorin (Will Rogers), joka jäi nalkkiin Berliinin muurin väärälle puolelle, kun raja-aitaa rakennettiin.

Steven Spielberg on ohjannut näistä tositapahtumista itselleen ominaisen elokuvan: suoraviivaisen ja tunteita manipuloivan. Ohjaajalle vakoojien vaihto on shakkia, jonka seuraaminen on katsojille yhtä kiinnostavaa kuin oikeiden nappuloiden nihkutus.

Spielbergin käsitys tunteiden kuvaamisesta on aina ollut kaataa elokuvan päälle kokonainen pussillinen tomusokeria. Hän luottaa samaan jippoon tälläkin kertaa.

Erityisen pateettisia ovat kohtaukset, joissa alleviivataan Jenkkilän rajatonta vapautta vertaamalla sitä Itä-Saksaan, jonka kyttäysmentaliteetti tuo mieleen Panoptikon-vankilan. Tätä vapautta katsojan olisi siis tarkoitus syvään huokaillen ihailla. Katsomalla Googlesta asioiden kulusta saa paremmin selkoa – ja yhtä koskettavan elämyksen.

Leffan käsikirjoittajat Ethan ja Joel Coen olisivat varmasti saaneet ohjaajina itse parempaa jälkeä aikaan.

Gregory Peck olisi halunnut tehdä leffan jo vuonna 1965 ja näytellä itse Donovania. Abelia olisi tulkinnut Alec Guinness. Kuuban ohjuskriisi kiristi kylmän sodan sen verran kalseaksi, ettei MGM-elokuvastudio uskaltanut tarttua projektiin. Harmi, sillä aineksista olisi saanut Steven Spielbergin nysväilyä paremman elokuvan aikaan. Onneksi sentään ohjaajan luottosäveltäjä John Williams ei päässyt pilaamaan leffaa entisestäänkin oksettavan imelillä sävelillään.

Spielbergin luottonäyttelijä Tom Hanks, tuo vilpitön ja läpeensä hyvä jokamies, ei jostakin syystä ärsytä enää vanhoilla päivillään yhtä paljon kuin aiemmin. James Stewart näytteli vastaavia osia sydämellä ja lämmöllä. Hanks alkaa viimein päästä Stewartin jäljille. Karismaa ja charmia hänellä ei tosin ole ja on vaikea uskoa, että koskaan tulee olemaankaan.

PlusMiinusNolla

+ Kiinnostava tarina
– Tylsä tulkinta.
0 Lue lisää netistä!

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat