Uusimmat

Arvostelu: Vares – huhtikuun tytöt uppoaa pohjaan saakka

19.04.2011 08:03 Olli Sulopuisto

Ensi-ilta: 30.4.2011
Ohjaaja: Lauri Törhönen
Käsikirjoittaja: Katariina Souri
Pääosissa: Antti Reini, Ilkka Heiskanen, Maria Järvenhelmi, Matti Onnismaa, Jasper Pääkkönen, Eppu Salminen, Mikko Leppilampi, Ismo Kallio, Riitta Viiperi, Taisto Oksanen, Marjaana Maijala ja Mikko Reitala
Elokuvan pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: Solar Films

1/5

Huhtikuun tytöt on neljäs Vares-elokuva kautta aikain ja toinen osa tänä keväänä alkanutta uudelleenkuviteltua Vares-sarjaa. Ensi vuoden syksyyn mennessä teattereihin tulee vielä neljä elokuvaa lisää, mutta on hankala kuvitella, että ne voisivat olla huonompia kuin tämä.

Alkoholisoitunutta ja irtosuhteita harrastavaa Varesta (Antti Reini) viedään taas seikkailuun, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Nyt laiska toimittaja (Mikko Leppilampi mitättömässä osassa) tahtoo yksityisetsivän selvittävän vuosia vanhan katoamistapauksen taustoja lehtijuttua varten, mitä tietenkin tapahtuu suomalaisissa tiedotusvälineissä harva se päivä.

Noh, onhan tarina jotenkin saatava käyntiin eikä dekkareita kai ennenkään ole uskottavuuden perusteella tuomittu. Mutta mikä ihme siinä on, että Reijo Mäki kirjoittaa etsivätarinoita, joissa päähenkilöllä ei ole osaa eikä arpaa tapahtumien kanssa? Nytkin sivuhenkilöt ja löytökissa ratkovat mysteerin, kun Vares lähinnä seisoa möllöttää paikallaan. Juonet punoutuvat yhteen, mutta niin hitaasti, tylsästi ja ilman jännitystä, että koko juttu panee kiemurtelemaan penkissä.

Hyvä on, ehkä arvoitukset eivät ole Vares-tarinoiden viehätyksen salaisuus. Ehkä seksi, huumori ja väkivalta ovat avainasemassa. Ensimmäistä Huhtikuun tytöissä on ainakin periaatteessa, mutta äijät enemmän puhuvat panemisesta kuin tekevät asialle mitään. Lisäksi koko leffan päälle on pingotettu kummallinen homottelukalvo. Nauraa pitäisi isolle mustalle pippelikakulle ja sille, että Vares herää yhdessä vaiheessa kaveri kainalossaan.

Entäs se väkivalta? Tristan da Cunha (Taisto Oksanen) pistää jengiä kylmäksi kirveellä ja kuristamalla, mutta ei se ole jännittävää, pelottavaa tai ahdistavaa. Ketsuppileikkejä kaikki tyynni. Kaiken lisäksi Oksanen-polo on saanut rusketuksen, jonka ilmeisesti pitäisi kertoa palkkasoturivuosista Afrikassa, mutta joka tuo pikemminkin mieleen solariumiin nukahtamisen.

Jospa kyse onkin siitä, että elokuva on toteutettu niin briljantisti, etteivät tekstin pienet heikkoudet vaivaa? Vaan ei. Telkkarifiiliksestä ei pääse eroon. Keskustelut esitetään saman kokoisilla kuvilla ja vastakuvilla, joiden välillä leikataan aina kun puhuja vaihtuu. Ohjaaja Lauri Törhönen on tehnyt parempaakin jälkeä.

Seuraavaa Vares-rainaa eli Sukkanauhakäärmettä menen katsomaan pelonsekaisin tuntein.

PlusMiinusNolla

– Aivan mahdottoman pökkelö dekkari

Arvostelija: Olli Sulopuisto