Uusimmat

Arvostelu: Vares – Uhkapelimerkki ei jännitä eikä naurata

15.03.2012 08:06 Olli Sulopuisto

Vares – UhkapelimerkkiEnsi-ilta: 16.3.2012
Ohjaaja: Lauri Törhönen
Käsikirjoittaja: Mika Karttunen
Pääosissa: Antti Reini, Maria Järvenhelmi, Ilkka Heiskanen, Jasper Pääkkönen, Minna Haapkylä, Risto Kaskilahti, Sari Puumalainen
Elokuvan pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K12
Elokuvan kotisivu: www.solarfilms.com/elokuvat/kaikki/uhkapelimerkki/

1/5

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares seikkailee valkokankailla seitsemättä ja tällä erää toiseksi viimeistä kertaa. Ehkä niin on hyvä, sillä Uhkapelimerkistä löytyvät samat kliseet, ärsyttävyydet, tylsyydet ja epäonnistumiset kuin aina ennenkin.

On kaunis nainen (Minna Haapkylän näyttelemä Sola), joka alta aikayksikön kaatuu päin Vareksen (Antti Reini) haaroväliä emätin edellä. Seksikohtaus on kaikessa yllätyksellisyydessään itse asiassa erittäin hauska, mutta jostain syystä kuvittelen, että se ei välttämättä ollut elokuvantekijöiden tarkoitus.

On omituisia siirtymiä, juonen pökkelöä poukkoilua – totta kai ahdistunut aviomies päätyy samaan baariin, jossa Vareksen vakionilkit viettävät aikaansa – ja mysteeri, jota herra yksityisetsivä ei suoranaisesti onnistu ratkaisemaan. Tosin pitää mainita, että viimeisimpään piirteeseen olen Vares-sarjan myötä jo tottunut ja hyväksynyt sen olevan osa tarinoiden dramaattista ironiaa.

On nohevaa sutkauttelua tyyliin ”Otatko espressoa? –Mä oon tottunut juomaan noita heterokahveja” ja ”Mies näyttää ihan siltä kuin olisi tulossa hautajaisista. –Johtuisiko siitä, että olen tulossa hautajaisista?” Olisiko mahdollista, että Vares-dialogin ei ole tarkoituskaan olla viihdyttävää, vaan kyseessä on nokkela parodia kioskikirjallisuudesta?

Vares – Uhkapelimerkki

On vauhtia, vaarallisia tilanteita ja toimintaa… tai siis ei ole. Tarina alkaa samanlaisella cliffhangerilla kuin Mission Impossible 3, mutta startti ei anna kertomukselle minkäänlaista etunojaa, vauhtia tai suuntaa. Vares törmäilee erilaisiin asioihin yksi toisensa jälkeen ja välillä tapahtuu jotain muuta. Kaikki tuntuu herttisen yhdentekevältä.

Uhkapelimerkin ytimessä on tietenkin henkirikos ja tällä kertaa sen pitäisi olla Varekselle poikkeuksellisen henkilökohtainen. Siitä seuraa ongelmia. Elokuvassa on hieno hetki, jossa Reini reagoi suru-uutiseen. Valitettavaa on se, että huomio kiinnittyy näyttelijään eikä hänen esittämäänsä hahmoon – Mika Karttusen käsikirjoituksessa kun jok’ikinen henkilö on yksiulotteinen ja siten empatian tai samaistumisen ulottumattomissa.

Vares – Uhkapelimerkki

Osa lukijoista saattaa muistaa, että aiemmatkin kohtaamiseni Reijo Mäen luoman dekkarisankarin kanssa ovat päättyneet surullisesti. Samoin lukija saattaa olettaa, että olen väärä henkilö arvioimaan Vares-elokuvia, koska en ilmeisestikään pidä niistä.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että minä pidän dekkareista. En ole myöskään ohjaaja Lauri Törhösen kategorinen inhoaja, sillä muutaman vuoden takainen Raja 1918 oli mielestäni vallan mainio elokuva. Mutta vaikka miten siristän silmiäni ja pinnistän aivojani, en löydä Vares-elokuvista mitään kiinnostavaa, yllättävää, jännittävää tai hauskaa.

PlusMiinusNolla
– Pettymysten ketju ei katkea.
+ Jäljellä on enää yksi Vares-elokuva.

Muropaketin uusimmat