Arvostelu: Videopelileffa Warcraft on pahinta mahdollista fantasiahuttua
Ensi-ilta: 10.6.2016
Alkuperäisnimi: Warcraft: The Beginning
Ohjaus: Duncan Jones
Käsikirjoitus: Charles Leavitt & Duncan Jones
Pääosissa: Travis Fimmel, Paula Patton, Ben Foster, Dominic Cooper, Toby Kebbell, Ben Schnetzer, Rob Kazinsky & Daniel Wu
Pituus: 123 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Örkit ja ihmiset muiluttavat toisiaan sekavassa fantasiaseikkailussa
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
Blizzardin hittipelin filmatisoinnista on toivottu videopeligenren pelastajaa. Ihan turhaan.
Warcraft: The Beginningissa oli alun perin jonkin verran potentiaalia. Asialle laitettiin Moonin ja Source Coden ohjannut Duncan Jones, joka pääsi myös työstämään elokuvan käsikirjoitusta. Etukäteen lisäksi kerrottiin, että elokuvan tarinassa kuvattaisiin sekä örkkejä että ihmisiä tasavertaisina, mikä kuulosti kiinnostavalta lähtöasetelmalta.
Jos elokuvalta jotain odottaa, saa kuitenkin karvaasti pettyä. Warcraft on lyhyesti sanottuna pahinta mahdollista fantasiahuttua, josta jaksavat innostua korkeintaan ala-asteikäiset pojat ja World of Warcraftiin vuosiksi unohtuneet fanit.
Tarina lähtee liikkeelle örkkien maailmasta, jossa sotapäällikkö Durotan (Toby Kebbell) salakuljettaa raskaana olevan vaimonsa velho Gul’danin (Daniel Wu) avaamaan portaalin läpi ihmisten maailmaan Azerothiin. Tästä hyökkäyksestä alkaa ihmisten ja örkkien välinen sota, jonka keskiössä on Felliksi kutsuttu paha taikuus, jonka vallassa Gul’dan johtaa örkkilaumaansa.
Jo ensimmäisen vartin aikana käy ilmi Warcraftin suurin ongelma: mikään ei tunnu miltään. Tarinassa ei mittasuhteistaan huolimatta ole eeppisyyden häivääkään ja kaikki näyttää muoviselta ja tylsältä. Toimintakohtauksissa ei ole mitään jännitettä, ja elokuvan harvat ihmisnäyttelijät ja lavasteet näyttävät ympäristöstään irrallisilta.
Ensimetreillä katsojaa kuljetetaan nopeasti paikasta ja hahmosta toiseen ilman, että ketään tai mitään oikeastaan esitellään. Hahmot jäävät päähenkilö Anduin Lotharia (Travis Fimmel) myöten vaille minkäänlaista taustakertomusta, eikä heidän kohtalonsa juuri jaksa kiinnostaa.
Warcraft: The Beginning tuo elävästi mieleen keskinkertaisten videopelien välivideot. Sama CGI-maailma, samaa tönkköä näyttelemistä, samat pahviset henkilöhahmot. Pelissä tätä kuitenkin voisi vielä sietää, koska muutaman minuutin videon kärsittyään pääsisi itse pistämään örkkejä matalaksi. Parituntisena elokuvana kokemus on todella puuduttava.
Sekavan roskafantasian alle on haudattu pari hyvääkin ideaa.
Örkkien soturinainen Garona (Paula Patton) yrittää löytää paikkaansa kahden maailman välillä. Durotan joutuu hankalaan asemaan vastustaessaan örkkejä johtavaa Gul’dania. Nämä muutamat ideanjyvät katoavat kuitenkin yleisen kohelluksen ja pintapuolisen kerronnan alle.
Warcraftista on hankala löytää mitään positiivista sanottavaa. Elokuvasivusto IndieWire ehti jo verrata sitä vuoden 2000 roskaleffaklassikkoon Battlefield Earth, mutta vertaus ei ole täysin osuva. Warcraft ei nimittäin viihdytä huonoudellaan, vaan ainoastaan tuskastuttaa. Sitä ei ole tehty niin vasemmalla kädellä, että lopputulos huvittaisi – vaikka alkupuolella naurahdinkin pari kertaa fantasiakliseille ja olemattomalle pohjustukselle.
Toisaalta Warcraftin jälkeen tuntuu, että voisin viimeinkin jaksaa katsoa kolmannen Hobitti-elokuvan, sillä se ei mitenkään voi olla pahempi kokemus kuin tämä!
Pienenä spoilerina kerrottakoon vielä, että Warcraft: The Beginningin loppu jättää kaiken miltei kaiken auki. Nyt kun elokuva vielä tekee hyvän tuloksen teattereissa, niin eiköhän tätä huttua saada lisää ainakin parin jatko-osan verran.
PlusMiinusNolla
– Surkea fantasialeffa
+ Soturinainen Garonassa on potentiaalia
0 Ohjaaja Duncan Jones on ohjannut hyviäkin elokuvia
