Arvostelu: X-Men: First Class on tyylikäs, mutta kiireestä kärsivä sci-fi-seikkailu

Ensi-ilta: 3.6.2011
Alkuperäisnimi: X-Men: First Class
Ohjaaja: Matthew Vaughn
Käsikirjoittaja: Bryan Singer, Sheldon Turner, Ashley Miller, Zack Stentz, Jane Goldman & Matthew Vaughn
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, January Jones, Rose Byrne & Kevin Bacon
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: https://muropaketti.com/x-men-first-class

Natsien keskitysleirit, Kuuban kriisi ja geenimutaatiot ovat epätodennäköisiä aiheita erikoistehosteita vilisevälle viihde-elokuvalle, mutta Kick-Ass-ohjaaja Matthew Vaughn on silti onnistunut tavoitteessaan. X-Men: First Class palauttaa kehnojen X-Men: Viimeinen kohtaaminen ja X-Men Origins: Wolverine -elokuvien jälkeen Marvelin mutantit kiinnostavien supersankarifilmatisointien sarjaan.

X-Men: First Class on esiosa 2000-luvun X-Men-trilogialle (2000–2006) ja X-Men Origins: Wolverine -elokuvalle (2009), mutta samalla se myös aloittaa elokuvasarjan alusta ja tarjoaa uusillekin katsojille mahdollisuuden päästä mukaan Marvelin mutanttien valkokangasmaailmaan. First Classin näkeminen ei vaadi millään tavoin aikaisempien elokuvien näkemistä tai sarjakuvien lukemista, vaikka molempiin paikoin hienovaraisesti viitataankin.

Uutena koukkuna on sijoittaa tapahtumat 1960-luvun alkupuolelle eli aikaan, jolloin Stan Leen ja Jack Kirbyn ensimmäinen X-Men-sarjakuva ilmestyi USA:ssa. Jo tämä erottaa First Classin edeltäjistään, mutta muitakin muutoksia on tapahtunut. Matthew Vaughn kiinnitettiin alun perin jo X-Men: Viimeinen kohtaaminen -elokuvan (2006) ohjaajaksi, mutta mies erosi tehtävästä liian kireän aikataulun ja studion käskytyksen takia. Muutamaa vuotta myöhemmin Vaughn sai Kick-Assiin ihastuneelta 20th Century Foxilta kuitenkin uuden tarjouksen. Tiukkana petikaverina tunnettu studio lupasi First Classille inhimillisemmän tuotantoaikataulun ja enemmän tilaa ohjaajan omille visioille, joten Vaughn päätti ottaa pestin vastaan julistaen kuitenkin samalla supersankarielokuvien kuolemaa.

20th Century Fox on kaikesta päätellen pitänyt lupauksensa, sillä Vaughnin kädenjäljen voi erottaa lopputuloksesta. X-Men: First Class esimerkiksi sisältää elokuvasarjan brutaaleimmat kohtaukset, vaikka Wolverinen kynnet eivät lihaa tällä kertaa leikkaakaan. Erikoistehosteiden määrä on annosteltu kohtuudella ja tarinavetoinen elokuva sisältää – toisin kuin vaikkapa X-Men: Viimeinen kohtaaminen – dramaturgisesti toimivia kohtauksia. Hyvä saavutus supersankarifilmatisoinnilta, jossa happopalloja sylkevä strippari lentelee taivaalla ja Kevin Bacon juoksentelee ympäriinsä potta päässä.

X-Men: First Class kertoo nimensä mukaisesti Charles Xavierin Lahjakkaiden nuorukaisten koulun synnystä. Se on kuitenkin vain yksi osa-alue tarinasta, johon on pakattu jopa liian suuri määrä tapahtumia ja teemoja. Pääpelaajia on kolme, mutantteja kaikki: kaltaisiaan etsivä Charles Xavier (James McAvoy), natsien koekaniiniksi poikana joutunut ja nyt kostoretkellä oleva Erik Lehnsherr (Michael Fassbender) sekä ihmiskunnan sukupuuttoa parhaansa mukaan jouduttava Sebastian Shaw (Kevin Bacon). Kuuban kriisin keskellä eri osapuolet ottavat toisistaan mittaa niin fyysisellä kuin ideologisellakin tasolla.

Tarinan keskiöön nousee mutanttikoulun perustavien Charles Xavierin ja Erik Lehnsherrin ystävyys ja välirikko. Vaikka elokuvaa kiusaa välillä kohtuuton kiire, on tämä osuus käsitelty perusteellisesti ja tunteella. Sean Conneryn James Bondista innoituksensa ammentaneen Michael Fassbenderin Magneto on loistava antisankari, eräänlainen Hugh Jackmanin Wolverinen korvaaja, jonka julmimpiakin tekoja on helppo ymmärtää. James McAvoy on puolestaan erinomainen Charles Xavier: nokkava ja samaan aikaan nerokas idealisti, joka on yhtä kiinnostunut mutanttien auttamisesta kuin petipuuhista nuorten opiskelijatyttöjen kanssa. Hahmot ovat tarpeeksi monisyisiä ollakseen kiinnostavia ja kantaakseen elokuvaa harteillaan. Nimestään huolimatta X-Men: First Class on ennen kaikkea heidän tarinansa, ei mutanttikoulun.

Ikävä kyllä kaikkiin X-Men: First Classin hahmoihin ei ole voitu panostaa yhtä paljon kuin Xavieriin ja Magnetoon. Jokaisen aikaisemman X-Men-elokuvan tavoin myös First Class kärsii liian suuresta hahmomäärästä ja etenkin Sebastian Shaw’n mutanttirengit Azazel (Jason Flemyng) ja Riptide (Álex González) jäävät ruuhkassa auttamattomasti taka-alalle. X-Men Origins: Wolverine -elokuvan tavoin tarinaan ei kuitenkaan ole upotettu pakollisia vierailuja tutuille mutanteille vain jotta fanit saataisiin houkuteltua elokuvateatteriin. Jokaisella hahmolla on käsikirjoituksessa edes jokin tarkoitus ja cameoitakin nähdään vain pari. Toinen niistä on yksi elokuvan parhaista kohtauksista ja samalla mainio osoitus Matthew Vaughnin ja hänen tuottajakaverinsa Bryan Singerin tyylitajusta.

Mutanttielokuvien mitta-asteikolla X-Men: First Class ei nouse ihan X-Men 2:n (2003) tasolle, mutta on silti erinomaista viihdettä supersankaritoiminnan ystäville. Sarjakuvapuristit saattavat nyrpistää nokkaansa ”ensimmäisen luokan” mutanttioppilaille, Moira MacTaggertin (Rose Byrne) taustalle ja Varjokuninkaan poissaololle, mutta vuodesta 1991 lähtien Ryhmä-X-sarjakuvaa lukeneena voin sanoa First Classin olevan tunnelmaltaan ehtaa Marvelia ja jo nyt yksi kesän parhaista viihde-elokuvista. 1960-luvun ja Kevin Baconin Bond-pahista muistuttavan Sebastian Shaw’n myötä X-Men: First Class olisi voinut kääntyä liikaa Austin Powersin suuntaan, mutta tekijöiden tyylitaju riitti tekemään tästä taidokkaasti retroilevan sci-fi-seikkailun.

Arvostelija: Tatu Junni