Anselmi – nuori ihmissusi on kunnianhimoinen yritys, mutta elokuvana kehno

Ensi-ilta: 24.1.2014
Alkuperäisnimi: Anselmi – nuori ihmissusi
Ohjaaja: Matti Pekkanen
Käsikirjoittaja: Matti Pekkanen
Pääosissa: Aleksi Holkko, Sami Palolampi, Pauli Hanhiniemi & Liisa Ruuskanen
Pituus: 80 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Pohjanmaalla tehtiin talkoovoimin elokuva – siitä ei tullut kovin hyvä
Arvostelija: Tatu Junni

Lapualla tapahtuu kummia kesällä 1988. Nuoren miehen löytäessä itsestään uusia puolia, Ron Jeremy elostelee pellolla ja Pauli Hanhiniemi larppaa kirkkoherrana tiensä synnin tielle.

Jos uutteruus palkittaisiin elokuva-arvosteluissa tähdillä, olisi Matti PekkasenAnselmi – nuori ihmissusi viiden tähden mestariteos. Elokuvaa nimittäin tehtiin pitkälti talkootöinä yli neljän vuoden ajan ja vieläpä ilman elokuvasäätiön tukea. Hatunnoston arvoinen suoritus, ja mainiota, että nuoret tekijät saivat Iisakin kirkkonsa vihdoin valmiiksi.

Mutta: elokuva-alalla vain lopputulos ratkaisee, eivät tavoitteet.

Vaikka Anselmia on tehty huolella, elokuvan syntytarina on kiinnostavampi kuin sen sisältö. Tilanne on valitettava sekä katsojien että tekijöiden kannalta. Teknisesti nuorisotrilleri on kyllä pätevää jälkeä; Anselmi näyttää ja kuulostaa suorastaan odottamattoman hyvältä. Myös tärkein roolitus on hoidettu hyvin. Anselmia esittävä Aleksi Holkko onnistuu voittamaan katsojan puolelleen, vaikka pöhkö käsikirjoitus miehen toistuvasti haastaakin.

Elokuvan varsinaisista vetonauloista Pauli Hanhiniemi tekee perusvarmaa jälkeä kirkkoherran roolissaan, vaikka loistaakin paremmin lavalla kuin kameran edessä. Kohuttu Ron Jeremy puolestaan… No, hänen cameonsa on irrallinen, mutta ihan hauska. Valkokankaalla Jeremy tosin viihtyy vain pari sekuntia, eli hänen takiaan ei kenenkään kannatta elokuvateatteriin lähteä.

Kotikutoisesta sympaattisuudestaan huolimatta Anselmi – nuori ihmissusi on kovin persoonaton ja katsojan näkökulmasta täysin yhdentekevä kyhäelmä, joka on yhtä hukassa itsensä suhteen kuin päähenkilönsäkin. Tarinan jännite sakkaa, osa näyttelijöistä on koulunäytelmätasoa ja koko ihmissusiteema mukana kuin ruosteisella nastalla. Puolitiehen ovat jääneet myös ajankuvan rakentaminen sekä hahmojen motiivien hahmottaminen.

Sanalla sanoen: Anselmin suurin ongelma on käsikirjoitus sekä kokemuksen puute.

Elokuvan tyylilaji ja tavoite jäivät arvailun varaan. Tavallaan tämän saattoi päätellä jo ennen alkutekstejä. Jos yhteistyökumppaneina esitellään Pandaa, Vääränkosken kartonkitehdasta ja Jallu-lehteä, on aika selvää, ettei esitettävä elokuva ole jättäytynyt perinteisen konventioiden varaan. Nuorisodraaman, runkkukomedian, Kauniiden ja rohkeiden sekä ihmissusikauhun yhdistelmästä voisi teoriassa saada jotain hupaisaakin, mutta se vaatisi enemmän taitoa elokuvan tekijöiltä.

Parasta Anselmi – nuori ihmissusi -elokuvassa on se, että tekijät ovat lähteneet rohkeasti yrittämään jotain muuta. Siitä iso käsi. Mielenkiinto näkemäänsä kohti kesti elokuvan loppuun asti ja mieluummin minä Anselmin uudelleen katsoisin kuin vaikkapa Nightmare – painajaisen merellä.

On sekin jo jotain.