Arvostelu Arskan ja Syltyn täyspöljä Escape Plan luottaa veteraanitoimintatähtien karismaan

Ensi-ilta: 15.11.2013
Alkuperäisnimi: Escape Plan
Ohjaaja: Mikael Håfström
Käsikirjoittajat: Miles Chapman & Jason Keller
Pääosissa: Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger, 50 Cent, Vincent D´Onofrio & Jim Caviezel
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Stallone ja Schwarzenegger lyövät puupäänsä yhteen paetakseen vankilasta
Arvostelija: Aki Lehti

Pappaantuneet Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger ovat tainneet itsekin tajuta tulleensa vanhoiksi. Miesten yhteinen elokuva Escape Plan on onneksi enemmänkin isolla budjetilla tehty mukavan pöhkö Prison Break -kopio kuin perinteinen toimintarymistely.

Sylvester Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin vanhan liiton fanit todennäköisesti pettyvät harmaantuneiden punttihirmujen yhteiseen elokuvaan. Schwarzenegger piipahti The Expendables -leffoissa, mutta Escape Plan on ensimmäinen pätkä, joka on rakennettu kokonaan miesten välisen kemian varaan. Mieluustihan sitä katsoisi elokuvaa, joka olisi pelkkää kisailua siitä kumpi mongertajista laittaa enemmän porukkaa kylmäksi lihakset pullistellen. Se elokuva olisi vain pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Escape Planissa totta kai myös rymistellään, mutta toimintaelokuvaksi sitä ei voi kutsua. Se on täysin päätön jännäri, joka ilman tähtinäyttelijöitään olisi ”suoraan Anttilan alelaariin” -tavaraa. Loppupuolella sentään laitetaan jengiä kylmäksi ihan kiitettävään tahtiin, mutta mitään Commandon tai Rambojen jatko-osien tasoista teurastusta on turha odottaa.

Escape Planin juonessa on jopa jotain omaperäistä. Sylvester Stallone on Ray Breslin, jonka duunina on löytää huippuvankiloiden heikot kohdat pakenemalla niistä. Hän saa rahakkaan tarjouksen CIA:lta. Breslin laitetaan terroristien ja muiden maailman vaarallisimpien pahisten keskelle vankilaan, jonka sijaintia ei paljasteta hänelle tai hänen kanssaan työskentelevälle teknologiaguru Hushille (50 Cent). The Tomb -nimistä vankilaa ei virallisesti ole olemassakaan, ja pian sinne päädyttyään Breslin huomaa että häntä on kusetettu.

Psykoottista vankilanjohtaja Hobbesia (Jim Caviezel) ei kiinnosta Breslinin paljastama turvakoodi, salainen tunnus jonka avulla tehtävä olisi tarkoitus keskeyttää liian kovan paikan edessä. Päinvastoin, hän ottaa Breslinin silmätikukseen. Ainoa keino paeta supersellistä on turvautua Arnold Schwarzeneggerin esittämän Rottmayerin apuun.

Koko Escape Planin voi tiivistää alkupuolen kohtaukseen, jossa Arska toteaa neroa esittävälle Slylle: ”Et näytä kovin älykkäältä” ja Stallone vastaa: ”Et sinäkään”. Kovin älykäs ei ole itse elokuvakaan. Itse asiassa se on niin pöljä, että toinen toistaan järjettömämmät juonenkäänteet muuttuvat positiiviseksi asiaksi. Aivot kannattaa jättää narikkaan, sillä tarina on suunnilleen yhtä uskottava kuin Stallone huippuälykkönä.

Hauskinta koko päättömyydessä on se, että parivaljakko joutuu oikeasti näyttelemään. Se nyt ei tietenkään näiden kahden herran tapauksessa tarkoita mitään Oscarin arvoisia suorituksia. Stallone näyttää koko elokuvan ajan kovin väsyneeltä ja siltä, ettei häntä hirveästi edes kiinnosta karkumatka. Schwarzenegger vaikuttaa pirteämmältä. Miesten kemiat pelaavat hyvin yhteen. Hyvä niin, sillä ilman sitä ei tätä kahtatuntista tuskin jaksaisi loppuun asti katsoa.

Mieleen jääviä one-linereita olisi voinut viljellä enemmän. Nyt möläytykset ovat tasoa ”lyöt kuin kasvissyöjä”, Stallonen läsäyttäessä Schwarzeneggeria käkättimeen.

Onneksi Escape Plan jaksaa naurattaa melkein koko kestonsa ajan sekä tahattomalla että tahallisella hölmöydellään. Toimintatähtien kulta-ajan loistoa siitä on turha etsiä, mutta on tämä melkoinen parannus esimerksi miesten edellisiin elokuviin Bullet to the Headiin ja The Last Standiin. Viittauksia miesten aiempiin leffojen ei juuri kuulla tai nähdä. Elokuvan kohderyhmä on silti vanhemmat katsojat, jotka jaksavat katsoa tätä fanikakkuloiden läpi. Nuoremmat, joilla ei ole minkäänlaista tunnesidettä lähemmäs seitsemänkymppisiin ukkoihin, tuskin saavat tästä mitään irti.