Arvostelu: Gangsterisota on itsensä vakavasti ottava parodia
Ensi-ilta: 1.3.2013
Alkuperäisnimi: Gangster Squad
Ohjaaja: Ruben Fleischer
Käsikirjoittaja: Will Beal
Pääosissa: Josh Brolin, Ryan Gosling, Sean Penn & Emma Stone
Pituus: 113 minuuttia
Ikäraja: K16
Arvostelija: Aki Lehti
Paperilla Gangsterisota vaikuttaa lupaavalta: kasa huippunäyttelijöitä vuoden 1949 Los Angelesiin sijoittuvassa, tositapahtumiin perustuvassa gangsteridraamassa. Ohjaajana Ruben Fleischer, mies ihan pätevän Zombielandin takaa, käsikirjoitus on muokattu Paul Liebermanin kirjasta Will Beallin toimesta.
Kukas tämä Beall olikaan? Jaahas, ainoa noteerattava kirjoituskrediitti ennen tätä on Castle-tv-sarja. No, jostainhan sitä pitää aloittaa.
Sean Pennin esittämä gangsteripomo Mickey Cohen pitää enkelten kaupunkia kauhun vallassa. Miehellä on poliisivoimat ja poliitikot palkkalistoillaan ja päämääränä saada kaiken jo hallitsemansa lisäksi myös Chicagon vedonlyöntibisneksistä osansa. Josh Brolinin esittämä kovanaamakyttä John O´Mara yhdessä Ryan Goslingin naistennaurattaja Jerry Wootersin kanssa kasaa salaisen erikoisyksikön, joka toimii harmaalla alueella laista piittaamatta tarkoituksenaan torpedoida Cohenin toimet. Juoni on siis perinteistäkin perinteisempää gansterileffa-osastoa. Toteutus taas valitettavasti ei.
Yhdysvaltojen ampumistapausten takia elokuvan ensi-iltaa siirrettiin myöhempään ajankohtaan, ja joitakin kohtauksia myös kuvattiin uusiksi. Poissa on esimerkiksi kohtaus, jossa mafiakonnat ampuvat elokuvateatterissa ihmisiä hengiltä.
Lopputuloksen nähdessään Penn ja kumppanit todennäköisesti toivovat, että Gangsterisota olisi jättänyt leffateatterikierroksen kokonaan väliin ja ilmestynyt suoraan dvd:nä. Tai että koko pätkä olisi unohtunut Warner Brothersin arkistoihin. Gangsterisota ei osaa missään vaiheessa päättää, onko se draama, toimintaelokuva, parodia vai täysin läpällä tehty perseily. Vain yhdestä asiasta voi olla varma: lopputulos on kamala.
Kaikki henkilöhahmot ovat suoraan noirin oppikirjasta. O´Mara ei tarvitse gangsterijahdilleen juurikaan muita syitä, kuin että hän on niin kova jätkä, että pakkohan yksi mafiapomo on napata. Wootersin naistennaurattaja haluaa suojella Emma Stonen esittämää femme fatalea pahikselta. Sean Pennin Mickey Cohen taas on vain ja ainostaan pahis. Ihmisten kahtia repiminen kahden auton avulla ja naaman poraaminen iskuporakoneella ovat osa arkirutiineja. Mitään syvyyttä yhdestäkään hahmosta on turha hakea. Oikeastaan koko laatunäyttelijöiden kaarti tuntuu vetävän roolinsa täysin vasurilla. Suurin syy tähän taitaa löytyä ohjaajanpallilta.
Tuntuu siltä kuin Fleischer olisi kärsinyt skitsofreniasta elokuvaa tehdessään. Yhtenä hetkenä Gansgterisota on ihan täyttä sarjakuvaa, yltiöväkivaltaista mässäilyä, seuraavana taas itsensä liian vakavasti ottavaa draamaa ja kliseitä toisensa jälkeen. Dick Tracy kohtaa Lahjomattomat ja Sin Cityn, tai jotain sinne päin. Mitään Mafiaveljien tai Kummisedän tapaista laatudraamaa on siis turha odottaa, mutta valitettavasti edes aivot narikkaan jättämällä ei tästä sekasotkusta saa oikein mitään irti. Leffa olisi varmasti ollut parempi, jos ohjaaja olisi malttanut pysyä vain ”Dick Tracy aikuisille” -linjalla koko ajan. Kun ensin näytetään täysin överiksi vedetty sarjisväkivaltakohtaus, ja sen jälkeen palataan perinteisen draamaan pariin, jossa poliisit miettivät tekojensa oikeutuksia, niin elokuva hukkuu omaan mahdottomuuteensa.
Näyttelijöistä selviävät kunnialla oikeastaan vain Gosling ja Robert Patrick sivuroolissa yhtenä poliiseista. Henkilöhahmojen avatessa suunsa sieltä tulee joka kerta ulos aivan käsittämättömän kökköä dialogia. Hauskinta elokuvassa on Sean Penn gangsteripomona. Penn on yleensä loistava, mutta nyt hän vetää roolinsa niin överiksi, ettei sille voi kuin nauraa. Ylinäyttelemisen aatelia! Lavasteet ja maskeeraus näyttävät halvoilta, ja ampumakohtaukset eivät Peckinpah-tyylisiä hidastuksia käyttäen ainakaan parane.
Tällaisenaan Gangsterisota on parodia joka ottaa itsensä vakavasti. Se naurattaa väärissä kohdissa ja hauskoiksi tarkoitetut kohtaukset lähinnä haukotuttavat.
PlusMiinusNolla
+ Sean Pennin ylinäytteleminen naurattaa
– Päämäärätön haahuilu lajityypistä toiseen
– Henkilöhahmoissa tai tarinassa ei ole lainkaan syvyyttä