Arvostelu: Iron Man 3 ei mene siitä, missä aita on matalin

Ensi-ilta: 24.4.2013
Alkuperäisnimi: Iron Man Three
Ohjaaja: Shane Black
Käsikirjoittaja: Drew Pearce & Shane Black  
Pääosissa: Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Guy Pearce, Rebecca Hall, Stephanie Szostak, James Badge Dale, Jon Favreau & Ben Kingsley
Pituus: 130 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Tatu Junni

Robert Downey Jr. on yhä Iron Man – ja tulee aina olemaankin. Sen verran rautaisesti mies [sic] tulkitsee supersankaria vielä tämän kolmannessakin sooloseikkailussa, joka tarjoaa yllätyksen jos toisenkin.

Iron Man 3 on suoraa jatkoa vuosi sitten ensi-iltansa saaneelle The Avengersille, mutta vain Tony Starkin osalta. Nick Fury, Thor, Kapteeni Amerikka ja muut Kostajat pysyvät poissa näköpiiristä, eikä New Yorkin tapahtumiin viitata kuin dialogitasolla ja nopeina takaumina.

Nämä pienet kumarrukset Joss Whedonin jättihitin suuntaan ovat perusteltuja, sillä edes kaiken nähnyt supersankari ei taistele avaruusolentoja vastaan ja sukella madonreikään ilman, että se jättää häneen jälkensä. Iron Man 3:n alussa Robert Downey Jr.:n esittämä keksijänero Tony Stark kärsii unettomuudesta ja paniikkikohtauksista. Pian vastassa on kuitenkin vielä niitäkin pahempia ongelmia, sillä pahamaineisen terroristijohtaja Mandariinin (Ben Kingsley) pommi-iskut kylvävät tuhoa pitkin maata. Kun Starkin ystävä ja entinen henkivartija Happy Hogan (Jon Favreau) joutuu iskujen tulilinjalle, julistaa Rautamies sodan Mandariinille. Huonostihan siinä käy niin sankarille, hänen Malibun asunnolleen kuin trailerista tutulle jättiläispupullekin.

Aikaisempien Iron Man -elokuvien ja etenkin The Avengersin menestyksen myötä Marvel Studios olisi voinut huoletta löysäillä Iron Man 3:n kohdalla, tarttua taaloihin ja nauraa koko matkan pankkiin. Vuonna 2008 kukaan ei odottanut Iron Manilta tai kehäraakki Robert Downey Jr.:lta mitään. Viisi vuotta myöhemmin peltipää on osa miljardiluokan bisnestä, Downey Hollywoodin suurimpia tähtiä ja Iron Man 3 vuoden odotetuimpia ensi-iltoja. Turvallisesta tulonlähteestä nauttimisen sijaan Marvel on kuitenkin päättänyt tehdä Iron Man 3:sta jopa sen edeltäjää pienimuotoisemman elokuvan, The Avengersista puhumattakaan. Tämä ratkaisu yllätti ainakin minut positiivisesti.

Vaikka Iron Man 3:ssa tehosteita ja pauketta piisaa, on sen tarina hahmovetoinen ja tunnelma kuin teknotrilleristä. Tony Stark viettää valtaosan elokuvasta ulkona haarniskastaan ja hyvä niin. Toisin kuin sarjakuvissa, valkokankaalla Stark on aina ollut kiinnostavampi kuin alter-egonsa Rautamies. Marvel Studiosin tuottaja Kevin Feige lupasi jo ennakkoon ”palauttavansa Tony Starkin ensimmäisestä Iron Manista tuttuun luolaan”. Sankari, jolta on viety kaikki, on sankari kiinnostavimmillaan, ja tämän toki myös Iron Man 3:n tekijät tietävät. Vaikka draamaa riittää, mainoskampanjan povaamaan synkistelyyn elokuva ei taivu. Turpaan tulee ja tulisesti, mutta kaiken veren keskeltäkin virnistetään hyväntuulisesti ja leffateatterista poistutaan hyvillä mielin.

Kiss Kiss Bang Bangin, Tappavan aseen, Viimeisen partiopojan ja The Long Kiss Goodnightin nähneet tietävät ainakin suunnilleen, mitä Iron Man 3:lla on tarjota. Jon Favreaun korvanneen käsikirjoittaja-ohjaaja Shane Blackin kynänjälki kun paistaa elokuvasta aina sen käynnistävästä monologista viimeiseen kohtaukseen saakka. Luonnollisesti Iron Man 3 sijoittuu joulun tienoille ja dialogi on viilattu juuri niin teräväksi, kuin Blackilta odottaa sopii. 

Viihdearvoltaan Iron Man 3 on todella vankka toimintaseikkailu, eikä edes päälle liimattu lapsihahmo tai löysähkö keskikohta vedä mattoa sen alta. Saavutus on melkoinen, kun muistaa Shane Blackin olevan ensisijaisesti käsikirjoittaja, joka on ohjannut ennen Iron Man 3:a vain yhden elokuvan. Ainoastaan parissa kohtaa Black pettää odotukset. Hahmoja on tarinassa ruuhkaksi asti ja tälläkin kertaa pahis on sankariin verrattuna toivottoman tylsä. Toki kommunismin vastaisena propagandana aloittaneen Rautamiehen konnagalleria on aina ollut kehno vaikkapa Hämähäkkimieheen tai Ryhmä-X:ään verrattuna, mutta kyllä 50 vuoden aikana onnistumisiakin on nähty.

Hyvin kriittisinä tunnetut sarjakuvafanit ovat ottaneet Marvel Studiosin elokuvat poikkeuksellisen suopeasti vastaan. Iron Man 3 saattaa kuitenkin rikkoa tämän kaavan. Rautamies-sarjakuvassa jo 1960-luvulta lähtien meuhkannut Mandariini on saanut nimittäin niin perusteellisen päivityksen, että sitä on lähdemateriaalin suuntaan kumartavien vaikea niellä. Ennakkotietojen mukaan terroristijohtajan piti kuulua samaan laskelmoivien konnien kerhoon Yön ritarin Jokerin ja 007 Skyfallin Silvan kanssa, mutta tarjolla onkin jotain muuta. Itse olen lukenut Marvelin sarjakuvia 25 vuotta ja pidin Ben Kingsleyn versiosta. Veikkaan kuitenkin kuuluvani tässä kohtaa vähemmistöön.

Varsinaisia ”pääsiäismunia” ei Iron Man 3 juurikaan sarjakuvafaneille tarjoa. A.I.M., S.H.I.E.L.D. ja Roxxon mainitaan, mutta esimerkiksi Henry ”Muurahaismies” Pymiin ei viitata, toisin kuin jotkut ovat odottaneet. Stan Leen cameo on tällä kertaa hyvin lyhyt, mutta selvästi sentään miehelle mieluinen. Marvelille tuttuun tapaan Iron Man 3 sisältää lopputekstien perään piilotetun kohtauksen. Salissa kannattaa siis istua loppuun asti, vaikka mitään tajunnanräjäyttävää ei tällä kertaa olekaan tarjolla.

Seuraavan kerran Marvelin valkokangasuniversumiin sukelletaan marraskuussa, jolloin ensi-iltansa saa Alan Taylorin ohjaama Thor: The Dark World. Rautamiehen seuraavasta sooloelokuvasta ei ole tietoa, mutta The Avengers 2 ilmestyy keväällä 2015.