Arvostelu: J. J. Abramsin ja Steven Spielbergin Super 8 on turhan unelias hirviöelokuva

Ensi-ilta: 29.7.2011
Alkuperäisnimi:  Super 8
Ohjaaja: J. J. Abrams
Käsikirjoittaja: J. J. Abrams
Pääosissa: Kyle Chandler, Elle Fanning, Joel Courtney, Gabriel Basso, Noah Emmerich, Ron Eldard, Riley Griffiths, Ryan Lee & Zach Mills
Pituus: 114 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.super8-elokuva.fi

Lost ja Alias -tv-sarjoista tuttu J. J. Abrams on tehnyt hirviöelokuvan, josta kohistiin internetissä kuukausikaupalla ennen kuin kukaan edes oikeastaan tiesi, mistä siinä oli kyse. Kovasti on siis hiihdetty Abramsin itse taannoin tuottaman Cloverfieldin auraamilla laduilla.

Mock-doc-tehokeinoa hyödyntäen toteutettu Cloverfield jakoi vuonna 2008 mielipiteet rajusti kahtia. Itse pidin siitä enemmän kuin Super 8:sta, vaikka perjantaina ensi-iltansa saava nostalginen sci-fi-seikkailu onkin ”aidompi” elokuva kuin Matt Reevesin tyylilajikokeiluksi helposti kuitattava Cloverfield. Pilvenpiirtäjän kokoisen hirviön orkestroima WTC-iskujen krapulaoksennus sentään viihdytti läpi kestonsa, toisin kuin tämä J. J. Abramsin turhankin unelias uutuus, joka tuntuu enemmän Steven Spielberg -pastissilta kuin ohjaajan omalta visiolta.

Super 8:ssa eletään vuotta 1979 ohiolaisessa pikkukaupungissa, jossa kauhurainoihin hurahtanut poikajoukko kuvaa omaa zombie-elokuvaansa. Eräänä yönä kuvauspaikan ohi porhaltaa juna, joka joutuu onnettomuuteen. Samalla pakoon pääsee jotain, joka sieppaa lapsia ja pikkukaupungin sähkölaitteita (ei, kyseessä ei ole Rare Exportsin joulupukki, kiitos nyt kuitenkin arvauksesta). Paikalle salamannopeasti ryntäävät ilmavoimat saavat vihiä ei-toivotuista silminnäkijöistä ja pian on nuorilla sankareilla kädet ja taskut täynnä ongelmia. Samaan aikaan pitäisi saada elokuva valmiiksi, selvittää mistä seudun kummallisuudet johtuvat ja päättää, voiko yhden tytön antaa pilata elämän mittaisen ystävyyssuhteen.

Super 8 ei ole huono elokuva, mutta se etenee tuskastuttavan verkkaisesti. Salaperäistä hirviötä joudutaan odottamaan valkokankaalle niin kauan, että kun se vihdoin nähdään elokuvan turhan kiireiseksi äityvässä viimeisessä kolmanneksessa, tuntuu koko homma pahalta antikliimaksilta. J. J. Abrams kuvaa kyllä ihan onnistuneesti teini-iän kynnyksellä olevien poikien elämää ja ystävyyssuhteita, mutta keskittyy näihin hieman liikaakin. Super 8:aa ei ole mainostettu minään 2010-luvun Stand By Me:na, joten vaikka nuoret näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin, ei sci-fiä katsomaan saapunut seuraa touhua järin suurella mielenkiinnolla. Abramsin olisikin kannattanut panostaa käsikirjoituksessa muuhunkin kuin aika pinnalliselta ja pakotetulta tuntuvaan draamaan. On typerää tehdä hirviöelokuva, jossa hirviö on kuokkavieras omissa juhlissaan.

Steven Spielbergin 1980-luvun tuotannon mieleen täysin tietoisesti palauttavan Super 8:n katsoo ilokseen kerran, mutta tuskin tämän pariin enää koskaan tulee palattua. Onnistuneinta elokuvassa on sen mainoskampanja. J. J. Abrams kumppaneineen tietää, miten yleisö houkutellaan elokuvateattereihin. Vielä kun hän tietäisi, miten tehdä kaiken ennakkohössötyksen arvoisia käsikirjoituksia, olisi katsojilla parempi mieli vielä kotiin lähtiessäkin.

Arvostelija: Tatu Junni