Uusimmat

Arvostelu: Kierrätetyistä paloista koottu Frankenweenie onnistuu ilahduttamaan

10.01.2013 07:49 Muropaketin toimitus

FrankenweenieAlkuperäisnimi: Frankenweenie
Ensi-ilta: 11.1.2013
Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoittaja: John August
Pääosissa (ääninäyttelijät): Catherine O’Hara, Martin Short, Martin Landau, Charlie Tahan, Atticus Shaffer, Robert Capron, Conchata Ferrell ja Winona Ryder
Elokuvan pituus: 87 minuuttia
Ikäraja: K7
Arvostelija: Olli Sulopuisto

3/5

Tim Burton on tehnyt viime vuosina liian monta elokuvan irvikuvaa, joissa on eloa osapuilleen yhtä paljon kuin täytetyssä kärpässä. Ennusmerkit povaavat kehnoa myös Frankenweenielle, sillä onhan se kierrätystä Burtonin omasta lyhytelokuvasta 1980-luvulta. Siispä riemuitkaa, kaikki kansat! Innoituksen salama on osunut ohjaajaan ja puhaltanut hänen elokuvaansa hengen.

Jo ensimmäiset minuutit kertovat, millaisesta elokuvasta on kyse. Disney-linna muuttuu mustavalkoiseksi ja valkokankaalle lävähtää käsinkirjoitettu tekstiplanssi: HIRVIÖITÄ! Frankensteinin perhe katselee poika Vincentin (Charlie Tahan) tekemää kolmiulotteista kaitafilmiä, jossa Sparky-koira pelastaa päivän.

Frankenweenie

Lyhyt poikkeama metatasolle – katsojat katsovat elokuvaa, jossa katsotaan elokuvaa – tuntuu hiukkasen tarpeettomalta, mutta panee miettimään, että tällaisiako elokuvia Burton kenties teki pienenä? Vähän kömpelöitä, mutta kokonaan vilpittömiä. Siis täysin päinvastaisia kuin viime vuosien möhkäletuotokset.

Frankensteinin perhe asuu kuvitteellisessa Uuden Hollannin kaupungissa, jonka pikkutalojen rivistöt ovat kaikkein perinteisintä Burton-kuvastoa, aivan kuten  kimurantin goottilaiset hahmot. Victorin paras ja ainoa ystävä on Sparky-koira, ja kuten elokuvan nimestä ja julisteesta voi aavistella, Sparky-polon kipinä sammuu aivan liian pian.

Niin suuri on Victorin suru, että hän päättää palauttaa koirakaverinsa takaisin elävien kirjoihin. Siitä seuraa kaikenlaista pientä ja suurempaa kummaa, joka panee Uuden Hollannin uuteen uskoon.

Frankenweenie

Elokuvan maailma on liioiteltu, varjot jyrkkiä, meininki melodramaattista ja nuket hienolla tavalla groteskeja. Suosikkejani ovat naapurin pullea setä, luonnontieteen opettaja ja ikipsykoottinen Mr Whiskers. Kenties nukkeanimaatio sopii Burtonin tapaiselle ohjaajalle, sillä vaivalloinen käsityöläisyys vaimentaa niitä älyttömyyksiä, joihin hän muuten tuntuu helposti ajautuvan (muistakaa Liisan lopputanssi – tai siis yrittäkää unohtaa se). 

Frankenweenien sävy on enemmän hauska kuin pelottava, joskin voisin kuvitella aivan perheen pienempien haluavan keskustella siitä, miten lusikan nurkkaan heittäneet lemmikit voidaan nostaa kuolleista. Danny Elfmanin musiikki ei  jätä juurikaan muistijälkiä. 

Käsikirjoittaja John August on tehnyt mainiota työtä. Hän on parsinut elokuvan tarinan kasaan Burtonin lyhytelokuvasta ja muutamasta ohjaajan esittämästä lisäideasta. Saumoja ei juuri huomaa, toisin kuin haudasta nostetun Sparkyn iholta. Onpa elokuvaan saatu ujutettua viesti siitä, että tiede on tavoittelemisen arvoinen asia, jota kannattaa puolustaa.

PlusMiinusNolla
+ Kauniit nuket ja elegantti animaatio
+ Huvittava ja hauska
– Musiikki menee korvasta sisään ja toisesta ulos