Uusimmat

Arvostelu: Metallica: Through the Never jatkaa tarinaa totaalisesti todellisuudesta vieraantuneista muusikoista

17.10.2013 16:10 Aki Lehti

Metallica: Through The NeverEnsi-ilta: 18.10.2013.
Alkuperäisnimi: Metallica: Through the Never
Ohjaaja: Nimród Antal
Käsikirjoittaja: Nimród Antal, James Hetfield, Lars Ulrich, Robert Trujillo & Kirk Hammett
Pääosissa: Dane DeHaan, James Hetfield, Lars Ulrich, Robert Trujillo & Kirk Hammett
Pituus: 93 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Roudari juoksee douppipäissään ympäri kaupunkia samalla kun Metallica soittaa keikkaa
Arvostelija: Aki Lehti

5/5

Metallica tekee edelleen ihan mitä se haluaa. Through the Never on hieno jatko bändin viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaisemille tahattoman koomisille viritelmille.

Vanha fani jaksaa edelleen innostua Metallican tekemisistä. Rehellisestä fanituksesta ei ole kovin pitkä matka täysin erilaiseen innostumiseen. Nykyään bändiä tulee diggailtua lähinnä sen loputtoman huumoriarvon takia. Black Albumin jälkeen bändi ei ole saanut hyvää levyä aikaiseksi, yksittäisiä loistobiisejä kyllä on joka levyltä löytynyt. Some Kind of Monster -dokumentti, Lou Reedin kanssa tehty Lulu-albumi ja nyt Through the Never -konserttielokuva ovat kaikki upeita huumoripläjäyksiä. Bändi itse on ehkä niiden kanssa täysin tosissaan, mutta jos katsoja saa niistä kiksejä vääristä syistä, niin mitä vikaa siinä on?

Predators-elokuvan ohjaana parhaiten tunnettu Nimród Antal on saanut näyttävää jälkeä aikaiseksi kolmiulotteisissa konserttikohtauksissa. Through the Never ei kuitenkaan ole pelkkä konserttielokuva, vaan soittokohtausten väliin on leikattu löyhästi biisien teksteihin perustuva fiktiivinen tarina. Siinä Dane DeHaanin esittämä roudari kaahaa ja juoksee ympäri kaupunkia post-apokalyptisissä tunnelmissa, tarkoituksenaan hakea bändin pojille tärkeä laukku.

Metallica: Through The Never

Kauhuleffamaisessa ympäristössä roudaria jahtaavat mellakoivat väkijoukot, ties mitkä demonit ja zombit. Maailmanlopun kuvasto on mukavan ahdistavan ja surrealistisen näköistä, mutta mitään järkevää syytä kuvitteellisen tarinan änkemiseen livekeikan keskelle ei ole. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, kunhan leffateatteriin lähtee oikealla fiiliksellä. Teini-ikäisille Metallica-faneille tämä on varmaan siisteintä mitä voi olla, mutta aikuisia suosittelen ottamaan mukaan piilopullon ja samanhenkistä seuraa.

Metallican jäsenet todistivat maailman hauskimmassa musiikkidokumentissa Some Kind of Monsterissa olevansa täysin todellisuudesta vieraantuneita. Lulu-levyllään he näyttivät olevansa vailla minkäänlaista itsekritikkiä. Through the Never on kuin trilogian kolmas osa. Se näyttää, että kun pankkitilillä on tarpeeksi rahaa, ja ympäriltä ei löydy ketään joka uskaltaisi sanoa rokkitähdille ei, niin tuloksena on juuri tällaista omaan massiivisuuteensa tukehtuvaa mössöä.

Pelkkänä livekeikkana Through the Never olisi kuitenkin ehkä liian tylsä. Onhan se toki hienon näköistä kun James Hetfieldin iso nenä tunkee iholle ja Lars Ulrichin kieli on kolme metriä pitkä. Show on sekoitus bändin spektaakkeleita menneiltä vuosilta. Mukana on niin jättimäinen oikeuden jumalatar Justitian patsas, överiksi viedyt pyrot ja pommit ja lopun katastrofiosuus, jossa lavarakennelmat hajoavat ja roudarit tipahtelevat katosta ja syttyvät tuleen. Juuri kun ehtii päästä oikeaan fiilikseen, tuntee itsensä taas 15-vuotiaaksi ja on valmis puimaan nyrkkiä musiikin tahtiin, niin leffa hyppää takaisin päättömään kohelluskertomukseen.

James Hetfield on ollut jo vuosikausia raitis, ja muutkin bändin jäsenet ovat rauhoittuneet, mutta käsikirjoitus vaikuttaa siltä kuin jätkät olisivat väsänneet sen vedettyään huonoa happoa.

Metallica: Through The Never

Konserttilippujen hintojen ollessa nykyään mitä ovat, niin reilun kymmenen euron leffalipun hinnalla Through the Never on ihan ok korvike oikealle asialle. 3D-efekti toimii ja teatterin surround-äänentoistojärjestelmän läpi tuutattuna bändi soundaa varmasti paremmalta kuin livenä. Ainakin soitto kulkee paremmin. Se johtuu tietysti siitä, että jälkiäänityksiä on tehty reippaasti. Täysin virheettömäksi bändi ei taltiointia ole kehdannut korjailla, esimerkiksi Kirk Hammettin soolot menevät vähän väliä ihan päin helvettiä. Niin kuuluukin.

Eniten on taidettu peukaloida Ulrichin rumputyöskentelyä. Mitään järkeä moisessa ei ole, sillä kaikkihan tietävät taskukokoisen tanskalaisen nykyiset soittotaidot. Mielikuvituksellisten rumpufillien kiistaton kuningas:

Through the Never ei tiedä itsekään mikä se on, konsertti-, kauhu-, vai huumorielokuva.  Täydellinen kalkkuna se ainakin on, ja ansaitsee sellaisena täydet tähdet. Sopivassa mielentilassa naurusta ei tule loppua, mutta jos itseään ei onnistu lietsomaan hihityshysteriaan, niin ei tätä katso kovinkaan (aikuinen) Metallica-fani loppuun asti. Some Kind of Monsterissa nähdyistä terapiasessioista ei ole tainnut olla bändille juurikaan apua. Nämä multimiljoonäärit ovat edelleen aivan totaalisen pihalla.

PlusMiinusNolla

+ Onhan tässä paljon hyviä biisejä
+ Metallica tekee edelleen ihan mitä lystää..
– ..vaikka idea olisi kuinka älytön tahansa

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat