Arvostelu: Nälkäpelin jatko-osa Vihan liekit tuntuu turhan tutulta, mutta Jennifer Lawrence on yhä mainio

Ensi-ilta: 20.11.2013
Alkuperäisnimi: The Hunger Games: Catching Fire
Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoittaja: Simon Beaufoy & Michael Arndt
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Elizabeth Banks, Woody Harrelson, Donald Sutherland & Lenny Kravitz.
Pituus: 146 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Jennifer Lawrence itkee ja ampuu jousella kovin tutunoloisessa elokuvassa
Arvostelija: Tatu Junni

”Tuo on uutta”, toteaa Josh Hutchersonin esittämä Peeta Nälkäpeli: Vihan liekit -elokuvan loppupuolella. Ikävä kyllä katsoja ei liiemmin pääse samaa virkkamaan.

Keväällä 2012 ilmestynyt The Hunger Games – Nälkäpeli oli yllättävän hyvä filmatisointi Suzanne Collinsin samannimisestä romaanista. Mitään järin omalaatuista elokuva ei tarjonnut, mutta pääosaa esittänyt Jennifer Lawrence nosti sen keskivertoviihteen yläpuolelle. Sittemmin Oscarinkin napannut Lawrence piti katsojan mielenkiintoa yllä myös silloin, kun tarina suksi turhan tuttuja latuja ja kamera heilui niin, ettei toimintakohtauksista saanut tolkkua.

Ei ihme, että Nälkäpelistä tuli molempiin sukupuoliin uponnut hitti, jonka maailmanlaajuiset lipputulot nousivat lähes 700 miljoonaan dollariin.

Mutta mitä orgioiden jälkeen tehtäisiin?

Samaa joutui pohtimaan Suzanne Collins kirjoittaessaan Nälkäpelin jatko-osaa Vihan liekit. Ratkaisu ei päätä huimannut romaanina, eikä tee sitä elokuvanakaan. Periaatteessa kyse kun on vain ensimmäisen osan kierrätyksestä. Taas kerran toistuvat samat kuviot: tukahdutetut tunteet, valtaapitävien vittumaisuus, Elonkorjuu-arvonta, Nälkäpeli-kilpailu, palavat asut ja vähintäänkin eksoottiset kanssakilpailijat.

Monin tavoin Nälkäpeli: Vihan liekit on vain pakollinen välietappi, jonka kautta päästään tarinan oikeasti uusille urille vievään kolmanteen osaan, Matkijanärheen. Tulevia tapahtumia tosin pedataan niin hienovaraisesti, että elokuvan tarinaa olisi ollut varaa tiivistää tuntuvasti.

Uutta Nälkäpelin jatko-osassa on vain tulevaisuuden Yhdysvaltojen eli Panemin yhteiskuntarakenteen aikaisempaa perusteellisempi esittely. Kapina kuohuu ja Nälkäpelin voittajat joutuvat tahtomattaan osaksi valtaapitävien juonitteluja. Kun presidentti Snow huomaa, ettei hän saa Nälkäpelin voittaneista Katnissista ja Peetasta toivomiaan mannekiineja, päättää hän tapattaa heidät. Paras tapa on tietenkin Nälkäpeli-areenalla.

Vihan liekit -elokuvan on ohjannut Gary Rossin korvannut tusinamaakari Francis Lawrence. Koska kyse on mittatilaustyöstä, ei ohjaajan vaihtumista juurikaan huomaa. Selkein ero on dramaturgiassa: vaikka Vihan liekeissä riittää kauheuksia, eivät tarjotut tunteet välity katsomoon. Ongelmallinen on myös elokuvan rakenne. Lähes 2,5 tunnin mittaisessa möhkäleessä on kaikkea hieman liikaa ja rytmitys paikoin aika hukassa.

Kunnon katarsista ei koeta, sillä elokuvan tarina päättyy paitsi kesken myös ”se olikin vain unta” -tyyppisellä ratkaisulla. Jatkoa saadaan odottaa vuosi. Finaalia kaksi.

Parasta Nälkäpeli: Vihan liekeissä on Jennifer Lawrence, joka pääsee esittelemään näyttelijänä koko repertuaarinsa. Ehkä itkukohtauksia olisi voinut olla hieman vähemmän; kun Katniss on huuli mutrulla vartin välein, ei lopputuloksena ole tarinankäänteiden dramaattisuuden korostuminen vaan hiipivä epäilys siitä, kuinka pahan hermoromahduksen painajaisista kärsivä sankaritar oikeastaan onkaan kokenut.

Nälkäpeli-areenalla ottavat tälläkin kertaa toisistaan mittaa lähinnä nuoret nimettömyydet, mutta sivuosat on täytetty tähtinimillä. Woody Harrelson, Donald Sutherland, Stanley Tucci ja Philip Seymour Hoffman tuovat Jennifer Lawrencen tavoin Vihan liekeille uskottavuutta. Höpsöjen juonenkäänteiden, teinidraaman ja riikinkukkokoristeiden keskellä sitä kaivataankin.

Nälkäpeli: Vihan liekit on ylipitkä ja turhan tutulta tuntuva elokuva, mutta ei kuitenkaan huono. Se pukee Suzanne Collinsin romaanin kuviksi onnistuneesti ja miellyttänee useimpia ensimmäisestä elokuvasta pitäneitä. Kyllä Nälkäpelin yhteydessä voidaan edelleen puhua laatuviihteestä, vaikkei nuoli napakymppiin tällä kertaa lentänytkään.