Arvostelu: Paranoia on Gary Oldmanista ja Harrison Fordista huolimatta kuin keskinkertainen tv-elokuva

Ensi-ilta: 23.8.2013
Alkuperäisnimi: Paranoia
Ohjaaja: Robert Luketic
Käsikirjoittaja: Jason Dean Hall & Barry Levy (Joseph Finderin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Liam Hemsworth, Amber Heard, Gary Oldman & Harrison Ford
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Kännykkäbisneksessä työskentelevä juniori yrittää pölliä kilpailijan ideat
Arvostelija: Aki Lehti

Paranoiassa on kaksi hyvää asiaa: Gary Oldman ja Harrison Ford. Elokuva aiheuttaa vainoharhaisen fiiliksen, sillä koko sen keston ajan tuntuu siltä kuin olisi nähnyt sen ennenkin.

Voi herra Gary Oldman parkaa. Yksi aikamme hienoimmista näyttelijöistä tekee paluun kökköelokuvien pariin. Toissavuonna ilmestynyt Pappi lukkari talonpoika vakooja oli ensimmäinen loistava Oldman-leffa yli kymmeneen vuoteen. Jos Batman-, ja Harry Potter-sarjoja ei lasketa, niin mestarinäyttelijä on tehnyt melkein pelkästään melkoisia kammotuksia 1990-luvun huippusuoritustensa jälkeen. Backwoods, Red Riding Hood, The Unborn ja Sin vain muutaman mainitakseni. Miehen näyttelijäntyössä ei koskaan ole ollut mitään vikaa – elokuvissa, joissa hän on esiintynyt sitäkin enemmän.

Oscarin arvoisen suorituksen jälkeen Pappi lukkari talonpoika vakoojassa Oldmanilla luulisi olevan varaa valita ihan oikeista käsikirjoituksista. Lawless – Laittomat oli ihan passeli pätkä, mutta nyt Paranoian kanssa hukutaan taas kunnon kuraripulisuohon. Herra kertoi jo vuosia sitten tekevänsä elokuvia lähinnä rahasta, koska avioerot ja huoltajuuskiistat olivat vieneet massit. Harrison Fordilla ei luulisi moisia ongelmia olevan, ja hänen esiintymisensä Paranoiassa onkin täysin käsittämätöntä.

Vaikka Paranoia keskittyy nykypäivän älypuhelinbisnekseen, fiilikseltään se tuo mieleen 1990-luvun perinteiset jännärit. Teknisesti tai näyttelinjäntyön puolesta leffassa ei ole mitään vikaa, mutta se on niin täynnä genrensä kliseitä, että viimeistään puolivälissä alkaa jo naurattaa.

Liam Hemsworth esittää Adam Cassidya, nuorta kunnianhimoista kännykehittelijää, jonka suunnitelmat eivät firman pomolle Nicholas Wyattille (Oldman) kelpaa. Koko Cassidyn tiimi saa kenkää ja he päättävät vinguttaa vielä toimivaa firman luottokorttia yökerhossa. Cassidy jää tietysti kiinni, jolloin Wyatt pakottaa hänet soluttautumaan entisen oppi-isänsä ja nykyisen kilpailijansa Jock Goddardin (Ford) firmaan. Tarkoitus on tietysti pölliä kilpailijan ideat.

Liam Hemsworth suoriutuu mainetta ja mammonaa haluavan, köyhästä perheestä kotoisin olevan Cassidyn roolista kiitettävästi, vaikka olisi paremmin kotonaan jotain aivotonta huippu-urheilijaa kuin älykköä esittäessään. Richard Dreyfussin yksinhuoltajaisän kasvattamalla Cassidylla taitaa olla äitinsä geenit. Lihaksikkaan komistuksen isäksi on hankala kuvitella Dreyfussin kokoonkuivunutta papparaista. Amber Heard näyttelee hyvin Cassidyn rakastettua ja työkumppania, vaikka hänen henkilöhahmoonsa eivät käsikirjoittajat ole juuri aikaa tuhlanneet. Valitettavasti Heardin ja Hemsworthin kemiat eivät toimi lainkaan.

Show´n varastavat tietysti viimeksi yhdessä Air Force Onessa näytelleet Gary Oldman ja Harrison Ford. Heillä ei ole kuin muutama yhteinen kohtaus, mutta pelkästään niiden takia näyttelijöiden fanien kannattaa katsoa Paranoia jonain sateisena sunnuntai-iltapäivänä kotisohvalla maaten. Etenkin Oldman loistaa tuttuun tyyliinsä pahisroolissa. Vaikka hän on esittänyt vastaavia lieroja liiankin usein ja paremmin, niin suoritusta katsoo mieluusti. Ford on siirtynyt virallisesti pappaliigaan, ja hänelle on varmasti tiedossa vielä hienoja vanhemman miehen rooleja tätä paremmissa elokuvissa.

Vajaan kahden tunnin mittainen jännäri on niin ennalta-arvattava, että katsoja pystyy melkein arvaamaan seuraavat vuorosanat. Kehenkään ei voi luottaa, päättömiä juonenkäänteitä riittää ja loppuratkaisu on selvä taas etukäteen.

Käsikirjoitus on niin käsittämättömän kökkö että hävettää. Kännykkäbisneksessä työskentely on varmasti ihan hienoa, mutta Paranoia esittää sen niin coolina, ettei sillä ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Hahmot tekevät täysin järjettömiä asioita, vaikka jokaisen heistä on tarkoitus olla huippuälykäs. Ammattilainen pitää salasanaa ja liikesalaisuuksia sisältävää läppäriä samassa laukussa ja niin edelleen. Kirja, johon elokuva perustuu on lukematta, mutta en jaksa uskoa sen olevan samaa tasoa leffan kanssa.

Paranoia on perinteinen loppukesän elokuva. Alkukesän jättileffojen keskelle sitä olisi ollut aivan turha lykätä, mutta nyt sen saattaa joku käydä katsomassakin ihan vain parin nimekkään näyttelijän takia. Studio ja maahantuoja ovat varmaan itsekin ihmetelleet, mitä tehdä elokuvan kanssa. Harrison Ford on todennäköisesti ainoa syy miksi Paranoiaa ei julkaistu suoraan dvd:nä.

Paranoia ei ole maailman huonoin leffa, onhan vain aivan turhanpäiväinen tekele. Se muistuttaa lähinnä keskinkertaista tv-elokuvaa.