Arvostelu: Takenin jatko-osa on haalea kopio alkuperäisestä

Ensi-ilta: 5.10.2012
Alkuperäisnimi: Taken 2
Ohjaaja: Olivier Megaton
Käsikirjoittaja: Luc Besson & Robert Mark Kamen
Pääosissa: Liam Neeson, Maggie Grace, Famke Janssen & Leland Orser
Pituus: 91 minuuttia
Ikäraja: K16

Euroopan matkailunedistämiskeskuksen kauhuksi Pierre Morelin ohjaama Taken on saanut jatko-osan. Tällä kertaa vanhalta mantereelta on tapahtumapaikaksi valikoitunut idänportti Istanbul. Nuhjuinen kaupunki tulvii roistoja ja korruptiota, kun taas Atlantin taakse sijoittuvissa kohtauksissa riittää rahaa ja rantaa. Kaava on ensimmäisestä Takenista tuttu, eikä uusia ideoita viljellä muutenkaan.

Vuonna 2008 ilmestynyt Taken oli odottamattoman tehokas neljän tähden toimintatrilleri. Tarinan pääosassa nähtiin Liam Neesonin esittämä CIA:n ex-agentti Bryan Mills, joka tasapainotteli epätasaisella menestyksellä isänroolinsa ja työnsä tuoman kyynisyyden välillä. Miehen eri roolit yhdistyivät, kun tytär Kim (Maggie Grace) joutui ihmiskaupan uhriksi lomallaan Pariisissa. Bryanin piti ampua, hakata ja potkia tiensä läpi kaupungin alamaailman saadakseen jälkikasvunsa takaisin albanialaismafialta.

Olivier Megatonin ohjaama Taken 2 jatkaa melko suoraan siitä, mihin ensimmäinen elokuva päättyi. Bryan Mills lähtee tyttärensä ja ex-vaimonsa Lenoren (Famke Janssen) kanssa lomailemaan Istanbuliin. Rauhallinen perheloma ehtii hädin tuskin alkaa, kun Takenissa tapettujen rikollisten omaiset saapuvat kostamaan poikiensa kohtalot. Taken 2:n koukkuna on kääntää edellisen elokuvan asetelma päälaelleen. Siepatuiksi joutuvat Bryan vaimoineen ja Maggie-tyttären tehtäväksi jää auttaa pariskunta vapaaksi. Tämä jatko-osan ainoa oma oivallus kestää kuitenkin vain muutaman kohtauksen ajan. Sen jälkeen valokeilaan palaa Neesonin agentti-isä ja alkuperäisen Takenin apinointi jatkuu.

Jo juonikuvaus paljastaa, ettei Taken 2:lle ole varsinaisesti tarvetta. Tarina on turha toisinto alkuperäisestä, eikä tuoretta tulokulmaa ole edes haluttu veistää. Mikään osa-alue ei toimi yhtä hyvin kuin viime kerralla. Etenkin toimintakohtaukset harmittavat; ensimmäisessä Takenissa ne olivat teräviä ja selkeitä, tällä kertaa mäiskeestä ei saa kunnolla selvää missään kohtaa salamaleikkausten ja jurrisen kameramiehen takia.

Tilannetta vain pahentavat tahattoman koomisiksi äityvät kohtaukset, joissa heitellään kranaatteja miljoonakaupungin sykkeessä ja tehdään autorynnäkkö USA:n suurlähetystöön. Ne eivät ole enää linjassa ensimmäisen Takenin kanssa ja tuntuvat siksi lähes parodialta. Katsoja odottaa koska Sylvester Stallone astuu kulman takaa, mutta Italian orhi pysyy piilossa.

Drive-elokuvan ystävät purevat Taken 2:n äärellä hammasta vielä kaksi kertaa muita kovemmin. Elokuva kun lainailee Nicolas Winding Refnin mestariteoksen soundtrackia melko röyhkeästi. Mukana ovat niin A Real Hero (College & Electric Youth) kuin Tick Of The Clock’kin (Chromatics). Lainat lyövät Taken 2:a pahasti näpeille, sillä ne tuovat tietenkin mieleen Driven ja silmien edessä oleva elokuva tuntuu sen jälkeen vielä entistä löysemmältä.

Takenin jatko-osan parasta antia on Liam Neesonin roolisuoritus yrmynä isäagenttina. Vaivaannuttavissa viimeisissä kohtauksissa tosin vihjataan, että Bryan on vihdoin oppinut ottamaan rennommin. Kostokierteelle haetaan veretöntä vaihtoehtoa ja tyttären poikakaverillekin voidaan jo tarjota kättä. Toivottavasti kolmatta Takenia ei siis enää tehdä. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.

Arvostelija: Tatu Junni