Arvostelu: Tron – Perintö -elokuvan tarina sakkaa pahasti

Ensi-ilta: 17.12.2010
Alkuperäisnimi: Tron: Legacy
Ohjaaja: Joseph Kosinski
Käsikirjoittaja: Adam Horowitz, Edward Kitsis, Brian Klugman & Lee Sternthal
Pääosissa: Jeff Bridges, Garrett Hedlund, Bruce Boxleitner, Olivia Wilde, Michael Sheen & James Frain
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K11
Kotisivu:www.disney.fi/tron

Vuonna 1982 ilmestynyt Tron on vihdoinkin saanut jatko-osansa, josta on huhuttu 1990-luvun alusta lähtien. Tron – Perintö on alkuperäistä, kehnosti ajanhammasta kestänyttä ja jo valmiiksi raskassoutuista elokuvaa vauhdikkaampi ja viihdyttävämpi katselukokemus.

Tron – Perintö on Joseph Kosinskin ensimmäinen pitkä elokuva. Silti hän on ainakin paperilla osuva valinta videopeliestetiikalla mässäilevän elokuvan ohjaajaksi, sillä ansioluettelosta löytyy runsaasti kokemusta tietokonegrafiikan ja digitaalisiin efekteihin pohjautuvien pelimainosten parista.

Apunaan Kosinskilla on ollut tuottajana toiminut ensimmäisen Tronin luoja Steven Lisberger, joka ei enää 21 vuoteen ole itse elokuvia ohjannut.

Tronin jatko-osan tarina on hyvin yksinkertainen: nuori hurjapää Sam Flynn (Garrett Hedlund) alkaa etsiä kadonnutta isäänsä (Jeff Bridges). Sam imaistaan ensimmäisestä Tronista tuttuun tietokoneohjelmien hallitsemaan virtuaalimaailmaan, josta isäpappa löytyy luomustensa kukistamana. Loppuelokuvan ajan isä ja poika koettavat Quorra-nimisen bittineitokaisen (Olivia Wilde) avustuksella päästä pakenemaan takaisin oikeaan maailmaansa. Ongelmia tuottaa kuitenkin Clu (digitaalisesti nuorennettu Bridges), joka on korruptoitunut kelvottomaksi konnaksi ensimmäisen Tronin jälkeen.

Suomessa Tron ei ole samanlainen kulttihitti kuin USA:ssa. Meillä esimerkiksi South Park -sarjan viljelemät viittaukset ovat tainneet mennä aika monelta ohi. Suuren meren takana Tron – Perintö on kuitenkin yksi tämän vuoden odotetuimpia ensi-iltoja, ja niinpä aiheesta on otettu kaikki irti. Markkinoille on tuotu perinteisten t-paitojen ja lelujen ohella mm. konsolipeli ja paljon puhuttu soundtrack. Jopa Marvelin supersankarit on valjastettu elokuvan kaupparatsuiksi.

Onko elokuva kaiken tämän ennakkokohun ja markkinointikoneiston kitinän arvoinen? Kyllä ja ei. Mikään genrensä merkkipaalu Perintö ei ole. Ensimmäistä Tron-elokuvaa kiiteltiin aikoinaan tehosteista, mutta moitittiin tarinasta. Sama ongelma leimaa myös jatko-osaa. Sen tarina on reikäjuusto eikä hahmoistakaan juuri tarttumapintaa löydy.

Elokuva kyllä käynnistyy tehokkaasti ja etenkin virtuaalimaailman ensihetket ovat huikaisevan hienoja. Sen jälkeen jännite kuitenkin lässähtää ja tarina jatkaa laahaten loppuun asti. Ronskimpi leikkaustyö olisi ollut Perinnölle hyväksi, nyt elokuvassa on mukana ainakin vartti turhaa tyhjäkäyntiä.

Tron – Perintö -elokuvan parasta antia ovat sen visuaalisuus ja äänimaailma. 28 vuoden takaiset asusteet ja alukset on suunniteltu uusiksi ja parhaimmillaan erikoistehosteet ovat kuvankauniita. Jotakin tehosteiden määrästä kertoo se, että kuvausten kestäessä 64 päivää jälkituotantoon upposi peräti 68 viikkoa. Pelkästään elokuvan puvustaminen maksoi 13 miljoonaa dollaria.

3D-tehosteiltaan Tron on pettymys. Efektien käyttö on vaatimatonta, ihan kuin alan parin viime vuoden virheistä ei olisi opittu mitään. Pidemmän päälle myös elokuvan jatkuva kontrasti pimeän taustan ja kirkkaiden valojen välillä alkaa puuduttaa silmiä.

Parasta Perinnössä on ranskalaisduo Daft Punkin laatima soundtrack. Juonen tyhjänpäiväisyyden ja hahmojen yksiulotteisuuden vuoksi ohjaaja Kosinskilla on useassa kohdassa vaikeuksia välittää yleisölle elokuvan tunnetta. Katsojat eivät aisti hahmoihin kohdistuvaa vaaraa tai jännitystä, sillä kaikki tuntuu olevan niin ennakoitua ja helppoa. Daft Punk onnistuu musiikillaan pelastamaan monta tällaista heikompaa hetkeä ja tuomaan elokuvaan enemmän sydäntä kuin mitä silmillä voi nähdä.

Alkuperäistä Tronia sai vielä muutama vuosi sitten Suomenkin kaupoista muutamalla eurolla, mutta nyt dvd on loppuunmyyty. Disney ei ole vaivautunut ottamaan uutta painosta edes jatko-osan myötä, vaikka sille joulumarkkinoilla olisi varmasti ollut kysyntää. Tuntuukin siltä, että studio on halunnut julkaista Perinnön puhtaalta pöydältä. Alkuperäisestä Tronista ovat kyllä kelvanneet jatko-osaan valopyörien ja kiekkotaisteluiden kaltaiset parhaat ideat, mutta muuten elokuva on haluttu pitää piilossa.

Ehkä Disney pelkäsi että 30 vuoden takaisille kökköanimaatioille altistuminen pelottaisi nykynuorison pois elokuvateattereissa, kuka tietää. Ensimmäinen Tron aiotaan julkaista Blu-ray-ja dvd-muodossa vasta ensi keväänä, kun Perintö on jo elokuvateattereista poistunut.

Arvostelija: Tatu Junni