Casino Royale
Suuressa maailmassa uusin James Bond –elokuva Casino Royale on jo keretty kehua taivaisiin. Parin vuoden takainen taivastelu blondin Daniel Craigin pestaamisesta agentti 007:n housuihin on muuntunut ylistäväksi hyminäksi ja paluu Bondin alkulähteille on saanut jopa Ian Flemingin kirjojen ystävät hyvälle tuulelle. Ja tässä tulee antikliimaksi: tälläkään kriitikolla ei ole juurikaan pahaa sanottavaa pakkauksesta, joka tekee 21. Bond-elokuvasta tiukan toimintakokonaisuuden alusta loppuun.
Vastassaan Bondilla ei ole maailman valtiutta halajava arkkikonna, vaan terroristien pankkiirina toimiva Le Chiffre (Mads Mikkelsen). Ennen kuin päästään tämän verisiä kyyneliä itkevän pelurin pöytään montenegrolaiselle kasinolle, kerrotaan kuitenkin, miten Bond ansaitsi 00-statuksensa. Kalsean mustavalkoisesti kuvattu avauspätkä vie ajatukset taide-elokuvan puolelle, mutta pian päästään itse asiaan, jahtaamaan pommiterroristia Madagaskarin kuumuuteen.
Naisen näkökulmasta on pakko myöntää, että Craig on ulkomuotonsa puolesta bondimpi kuin kukaan sitten Sean Conneryn, eikä tässä kuivan huumorin värittämässä versiossa ole tippaakaan jäljellä Pierce Brosnanin klovnimaisesta roolityöstä. Nyrkkeilijämäiset, karut kasvot ja kulmikas kroppa tekevät Casino Royalin Bondista tappavan pakkauksen, joka osoittaa ketteryytensä kipittämällä parkour-taituri Sebastien Foucanin perässä parinsadan metrin korkuiseen nosturin nokkaan ilman apuvälineitä. Craig on fyysisyytensä ja juoksutaitojensa ansiosta seksikkäin toimintasankari mitä valkokankaalla on aikoihin nähty.
Vaikka jälkikäteen ajatellen Casino Royalen pituudesta olisi voinut napsaista puolisen tuntia pois, on hyvin vaikea päättää, mistä kohtauksesta olisi valmis luopumaan. Judi Denchin M:n ja röyhkeän agentti Bondin järisyttävistä kohtaamisista ei ainakaan, saati sitten loppuvaiheen vatsaa vääntävästä kidutuskohtauksesta, jossa ilkialaston Bond saa kokea numeromiehen kädestä, miltä tuntuu miehuuden asteittainen kutistuminen. Casino Royale rakentuukin taiturimaisesti ohjaajansa Martin Campbellin käsissä tarinaksi siitä, miten ja miksi James Bondista tuli James Bond. Syvissä vesissä uiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiminnan ystävien tulisi olla huolissaan räjäytysten tai nyrkkitappeluiden puuttumisesta.
Bond-tyttöjä ei myöskään sovi unohtaa. Oikeastaan Casino Royalissa on vain yksi todellinen nainen, sillä niiden muiden valloitusten kanssa päästään hädin tuskin itse asiaan. Vesper Lynd on Hänen Majesteettinsa kirjanpitäjä, joka valloittaa Bondin tavallisimpien ruumiinosien lisäksi myös tämän sydämen. Loppumetreillä James hourii jo lopettavansa päivätyönsä naisen vuoksi. Klassisen kaunis Eva Green näyttelee Vesperiä viileän tyylikkäästi – paino sanalla näyttelee, eikä ainoastaan keikistele syvään uurretuissa iltapuvuissaan.
Ai niin, se tunnari. Jos alkutekstien grafiikat ovatkin kiitoksen arvoiset yksinkertaisuudessaan, olisi elokuvan musiikkivastaava voinut miettiä kahdesti ex-Soundgarden/nykyisen Audioslave –miehen Chris Cornellin pestaamista hommaan. Ääntä kun Chrisille on suotu, mutta sävellystaidot ovat tällä kertaa auttamattomasti hukassa. You Know My Name –hoilotus on onneton tapaus, jonka väsyneen tunnelman olisi pitänyt olla jo äänitysvaiheessa asianosaisille ilmiselvää.
Casino Royale
USA/Iso-Britannia/Tsekki 2006
Ohjaus Martin Campbell
Käsikirjoitus Neal Purvis, Robert Wade ja Paul Haggis perustuen Ian Flemingin kirjaan
Rooleissa Daniel Craig (James Bond), Eva Green (Vesper Lynd), Mads Mikkelsen (Le Chiffre), Judi Dench (M)
K15
Kesto 147 min
