Elokuva-arvostelu: District 9

Alkuperäisnimi: District 9
Ohjaaja: Neill Blomkamp
Käsikirjoittaja: Neill Blomkamp ja Terri Tatchell
Pääosissa: Sharlto Copley ja David James
Elokuvan pituus: 114 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: www.d-9.com

District 9 on vuoden 2009 yllätyshitti, joka nousi ilmestymisviikollaan vastoin kaikkia odotuksia USA:n katsojatilastojen kärkeen. Melkoinen saavutus 30 miljoonan dollarin sci-fi-elokuvalta, jonka ohjaaja ja pääosanesittäjä ovat molemmat lähes ensikertalaisia.

Toki District 9:a on mainostettu tehokkaalla viraalikampanjalla ja tuottaja Peter ”Taru Sormusten Herrasta” Jacksonin nimellä, mutta periamerikkalaisen G.I. Joe: The Rise of Cobra:n peittoaminen USA:ssa sen ensi-iltaviikolla on silti melkoinen teko. Vaan eipä sillä, District 9 on muutenkin melko poikkeuksellinen elokuva.

Vuoteen 2010 sijoittuva tarina kertoo Etelä-Afrikan Johannesburgissa sijaitsevasta pakolaisleiristä ”District 9”, jonne on majoitettu jo 20 vuoden ajan yli miljoonaa avaruusolentoa. Toisin kuin sci-fi-elokuvissa yleensä, eivät avaruusolennot ole tällä kertaa mikään ylivertainen herrarotu, vaan ihmisten pohjasakaksi luokittelema ”rapulauma”, jotka dyykkaavat roskia ja ovat koukussa – kissanruokaan. Edes muukalaisten mahtavat asevarannot eivät ihmisiä ilahduta, sillä aseiden aktivointi vaatii käyttäjältään avaruusolennon DNA:n. Yksikään ihminen ei ole plasmatussarilla päässyt räiskimään, ja sekös harmittaa etenkin asevoimien edustajia.

Kärhämä ihmisten ja muukalaisten välillä kasvaa, kun Ysivyöhykkeen valvonnasta vastaava organisaatio Multi-National United (MNU) päättää siirtää koko rapupopulaation uuteen leiriin, kauas Johannesburgin vihaisista asukkaista. Jännitteitä on ilmassa, eikä kaikki tietenkään mene suunnitelmien mukaisesti. Olentoja häätäessään MNU:n kenttätyöntekijä Wikus van der Merwe (Sharlto Copley) altistuu omaa typeryyttään aineelle, joka alkaa muuttaa hänen DNA:taan ihmisestä avaruusolennoksi. Wikuksesta tulee nopeasti maailman jahdatuin mies, kauan kaivattu avain kehittyneen aseteknologian hyödyntämiseen. Mutatoituneen käden ja niskaan hönkivän MNU:n ohella karkulaiselle tuottaa ongelmia avaruusolentojen kanssa kauppaa tekevä nigerialaisjengi, jonka taikauskoinen johtaja Obesandjo (Eugene Khumbanyiwa) haluaa Wikuksen ”voimat” itselleen…

Perinteisen kriitikkonäkökulman mukaan viiden tähden elokuva ei saa olla liian viihdyttävä. Viihdyttävyys vie painoarvoa taiteellisuudelta, ja sehän on paha asia se. Yleisön näkökulma asiaan on usein täysin päinvastainen – ainakin Kaistan elokuva-arvosteluiden kommenttikenttien perusteella. Hyvän elokuvan kriteeri on juurikin viihdyttävyys, eivät tekniset taituruudet tai taidearvot. District 9 onnistuu kuitenkin yhdistämään viihteellisyyden ja laadun erinomaisesti. Kerrankin käsillä on elokuva, josta luulisi sekä yleisön että kriitikoiden nauttivan. *

District 9 on piiloviisas elokuva, joka ei alleviivaa ajatuksiaan tai asetelmiaan. Kömpelömmän ohjaajan käsissä esimerkiksi ilmiselvä apartheid-asetelma olisi voinut pilata elokuvan toimivatkin osaset, mutta nyt Johannesburgin valitseminen tapahtumapaikaksi tuntuu ennen kaikkea kumarrukselta Neill Blomkampin eteläafrikkalaiselle syntyperälle – ja tämä vain yhtenä esimerkkinä elokuvan hienovaraisuudesta. Ohjaaja jättää varaa yleisön omille johtopäätöksille ja suo samalla katsojille oivaltamisen ilon. Elokuvan verrattain pieni budjetti on mahdollistanut perinteisestä poikkeavien ratkaisujen tekemisen ja juuri siksi District 9 tuntuu niin raikkaalta. Michael ”kökkötraktori” Bay tuskin tulee kaikista rahavuoristaan huolimatta koskaan tekemään Transformers-jatko-osaa, jonka ensimmäinen puolisko on kuvattu puhtaasti dokumentin muotoon.

District 9:n pääosassa oleva virkaintoinen pikkunilkki Wikus on ärsyttävimpiä kusipäitä, mitä valkokankaalla on vähään aikaan nähty. Silti hahmo nousee elokuvan kantavaksi voimaksi ja voittaa katsojan sympatiat puolelleen. Ravuksi hiljalleen muuttuvan miehen ahdinko tuo mieleen sekä Franz Kafkan Muodonmuutoksen (Die Verwandlung, 1915) että David Cronenbergin Kärpänen-elokuvan (The Fly, 1986). Wikusta esittävä Sharlto Copley ei ole ennen District 9:a näytellyt oikeastaan missään, joten hänen eläytyvä roolisuorituksensa on sitäkin vaikuttavampi. Wikuksen ohella elokuvan pääosassa on rapumies ”Christopher Johnson” (Jason Cope). Asetelma kuulostaa arvelluttavalta, mutta avaruusolentojen kehittelyyn on panostettu kunnolla ja siksi päähahmojen väliset kohtauksetkin toimivat hyvin.

District 9:n efektit ovat ensiluokkaisia, maailma ja hahmot uskottavia, avaruusaseet mahtavia… Oi ja voi, tätä voisi hehkuttaa vaikka kuinka paljon. Vuosi 2009 on ollut sci-fi-nörteille synkkää aikaa, kiitos Terminator: Salvationin ja Transformers 2:n kaltaisten roskarainojen, mutta District 9 palauttaa uskon valkokangas-sci-fi:n tulevaisuuteen.

Neill Blomkamp on nero!

Peter Jackson on nero!

Ja sinä, hyvä sci-fi:n ystävä, olet nero, jos ymmärrät mennä District 9:n katsomaan!

TEKSTI: TATU JUNNI

* Tämä kommentti ei koske Turun Sanomien Tapani Maskulaa.