Elokuva-arvostelu: Kick-Ass

Alkuperäisnimi: Kick-Ass
Ohjaaja: Matthew Vaughn
Käsikirjoittaja: Jane Goldman & Matthew Vaughn (Mark Millarin sarjakuvan pohjalta)
Pääosissa: Aaron Johnson, Nicolas Cage, Mark Strong, Chloe Moretz & Christopher Mintz-Plasse
Elokuvan pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: www.kickass-themovie.com

Älkää antako koomisten asujen hämätä. Kick-Ass on jotain ihan muuta kuin pari vuotta sitten supersankarien kustannuksella löysästi nauranut Superhero Movie. Tarjolla on Kill Billin ja Spider-Manin maailmat risteyttävä väkivaltainen toimintakomedia, joka toimii yllättävän hyvin!

Jo yli vuosikymmenen ajan supersankarielokuvat ovat vetäneet yleisöä elokuvateattereihin. Bladen (1998) ja X-Menin (2000) aloittama buumi on kuitenkin edennyt nyt siihen pisteeseen, että valkokankaalle on alkanut Spider-Manin kaltaisten perinteisten sarjakuvatarinoiden lomaan eksyä niin sanottuja anti-supersankarielokuvia. Haukuttu Hancock (2008) ja ristiriitaisen vastaanoton saanut Watchmen (2009) esittelivät elokuvayleisölle lehtien sivuille jo 1980-luvulla löytäneet moniongelmaiset supersankarit. Kick-Ass vie tilanteen vielä pidemmälle. Se on elokuva sarjakuvia ahmivasta teinipojasta, joka päättää ryhtyä supersankariksi ilman voimia. Torvelon toilailuja seuratessaan Kick-Ass tekee pirullisen osuvasti – ja silti lempeästi – pilkkaa koko edustamastaan supersankarigenrestä.

Vaikka Suomessa esimerkiksi Spider-Man – Hämähäkkimies luokitellaan lasten- ja nuortenlehdeksi, lukevat USA:ssa supersankarisarjakuvia nykyään ennen kaikkea aikuiset miehet, eivät lapset. Toki supersankarit tuttuja hahmoja teineille ovat, mutta ensisijaisesti videopelien ja elokuvien kautta. Supersankarisarjakuvista on siis tullut eräänlainen nostalgiatrippailun muoto samaan tapaan kuin takavuosien tv-sarjojen dvd-bokseista. Muutaman dollarin hintaisella matkalipulla pääsee hetkeksi takaisin niihin finnien ja yöllisten siemensyöksyjen värittämiin aikoihin, kun Ned Leeds paljastui Möröksi, Thanos tappoi Ikuisuuden rautahanskalla puolet maailmankaikkeuden elävistä olennoista ja Magneto repi Wolverinen adamantiumin ulos tämän kehosta.

Jos teillä on pienintäkään hajua, mistä äsken kirjoitin, olette Kick-Assin kohderyhmää. Automaattisesti. Elokuva tarjoaa samanlaisen muisteloretken nuoruuteen kuin kalsarisankarien sarjakuvatkin. Mutta myös ne, joille Marvel- ja DC Comics -universumien virstanpylväät ovat vieraita, voivat nauttia Kick-Assista. Vaikka onkin suunnattu ensisijaisesti sarjakuvanörteille, on elokuva viihdyttävä ja eheä toimintafantasia. Stardustista ja Layer Cakesta tutun Matthew Vaughnin ohjaus kelpaa varmasti jokaiselle, jolle maistuvat high school -komediat, musta huumori ja Kill Billin tai Oldboyn kaltaiset väkivaltaeepokset. Kick-Ass on kieli poskella tehtyä rymytoimintaa, joka kuitenkin sisältää myös vakavampia aineksia.

Dave Lizewski (Aaron Johnson) on sarjakuviin hurahtanut teini, joka hengailee kaveriensa kanssa ja haaveilee luokkansa näteimmästä tytöstä. Hän ei ole erityisen hyvä tai huono missään – useimpien teinien tavoin hän vain on. Davella ei myöskään mene varsinaisesti huonosti, vaikka äiti onkin kuollut ja koulumatkoilla kovikset kiusaavat.

Tylsistyminen ja hormonit pistävät tunnetusti teinien päät sekaisin. Daven kohdalla tämä ilmenee supersankariksi ryhtymisenä. Ensimmäinen sankariteko päättyy kuitenkin teho-osastolle. Uuden yrityksen myötä Kick-Assiksi itsensä nimennyt Dave onnistuu kuitenkin pelastamaan pulassa olevan miehen ja nousee samalla internet-ihmeeksi, joka ottaa avunpyyntöjä vastaan MySpace-sivunsa kautta. Pian Kick-Ass saa huomata, ettei hän suinkaan ole ainoa supersankariksi ryhtynyt: roistoja miekoilla ja konetuliaseilla lahtaavien Big Daddyn (Nicolas Cage) ja 11-vuotiaan Hit-Girlin (Chloe Moretz) rinnalla Dave on pelkkä statisti.

Kick-Assin lukuisista näyttelijöistä parhaiten mieleen jäävät hiljattain ensi-iltansa saaneessa Nowhere Boyssa John Lennonia esittänyt Aaron Johnson ja tietenkin Hit-Girl Chloe Moretz, joka on viimeksi nähty (500) Days Of Summerissa. Törkyturpainen ja tappavan tehokas Hit-Girl on Kill Billin Briden ja Leonin Matildan ristisiitos. Elokuvahahmo, josta tulee tietyissä piireissä vielä ikoni – ja jota vastaleirissä pidetään lopullisena osoituksena länsimaisen viihdekulttuurin sairaalloisuudesta. Hullummin ei suoriudu roolistaan sarjakuvanörttinä tunnettu Nicolas Cage, joka vetää Big Daddy -hahmonsa onnistuneesti täysin överiksi. Cage on kertonut hakeneensa inspiraatiota hahmoonsa 1960-luvun Batmanista, ja nämä Adam West -maneerit toimivatkin loistavasti yhdistettynä Yön ritaria parodisoivaan sotisopaan.

Elokuva perustuu Mark Millarin ja John Romita Jr.:n samannimiseen sarjakuvaan, joka ilmestyi Marvel Comicsin Icon-linjan kautta vuosina 2008-2010. Millar ja Romita Jr. olivat tiiviisti mukana elokuvan tekemisessä – esimerkiksi JRJR:n kuvitusta nähdään elokuvassa monessa kohtauksessa. Siksi onkin hieman outoa, miten paljon vapauksia elokuva sarjakuvaan nähden ottaa. Tämä ei tietenkään haittaa useimpia katsojia, sillä elokuva on toimiva kokonaisuus ja harvahan suomeksi julkaisemattomasta sarjakuvasta on ennen elokuvaa edes kuullut. Itseäni kuitenkin harmitti mm. Big Daddyn pehmentäminen, Daven ihastuksen suopea suhtautuminen ”homoystävänsä kaapista tulemiseen” ja tapa, jolla Red Mistiä (Christopher Mintz-Plasse) käsiteltiin. Vastavuoroisesti moni kohtaus on kuin suoraan sarjakuvasta lainattu, joten mitäpä muutamista muutoksista vikuroimaan. Eroavaisuuksiin on oletettavasti vaikuttanut myös se, että elokuvan käsikirjoitusta laadittiin samaan aikaan kun Millar kirjoitti sarjakuvan viimeisiä numeroita.

Kick-Ass on Suomessa ensi viikolla dvd:llä ilmestyvän Defendorin ohella realistisin supersankarielokuva mitä USA:ssa on tehty. Silti sitä ei ole kuvattu trendikkäästi käsivarakameroilla, vaan Spider-Man-tyylisesti vakain käsin ja kirkkaiden värien kera. Visuaalinen tyyli saa odottamaan perinteistä supersankarifantasiaa, mutta tosiasiassa Kick-Ass on äärimmäisen väkivaltainen ja kiero elokuva, jossa on kaikki ainekset tulevaksi kulttihitiksi. Supersankari-ilmiötä se ei kritisoi järin syvällisesti, mutta genren elokuvia sitäkin enemmän. Siksi Kick-Assista voivat nauttia myös ne, jotka eivät supersankareista yleensä innostu. Ainakin elokuvan ennakkonäytöksessä Helsingin Kinopalatsissa yleisöllä tuntui olevan hauskaa.