Uusimmat

Elokuva-arvostelu: Liisa Ihmemaassa

11.03.2010 12:32 Tatu Junni

Alkuperäisnimi: Alice In Wonderland
Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoittaja: Linda Woolverton
Pääosissa: Johnny Depp, Mia Wasikowska, Anne Hathaway, Helena Bonham Carter & Crispin Glover
Elokuvan pituus: 110 minuuttia
Ikäraja: K11
Elokuvan kotisivu: http://disney.fi/Disney-Elokuvat/liisa/

k

Tim Burton ei ollut 2000-luvulla parhaassa mahdollisessa vedossa, mutta uusi vuosikymmen alkaa komeasti. Perjantaina ensi-iltansa saava Liisa Ihmemaassa on ohjaajan paras elokuva sitten vuoden 2003 Big Fishin.

Tim Burtonin ohjaama Liisa Ihmemaassa on itsenäinen jatko-osa Disneyn klassikkoanimaatiolle – ei siis uudelleenfilmatisointi samasta elokuvasta, toisin kuin moni luulee. Sen tapahtumat sijoittuvat reilun vuosikymmenen päähän Liisan ensimmäisestä matkasta Ihmemaahan.

19-vuotias Liisa (ihastuttava Mia Wasikowska) elää isänsä kuoltua kaksistaan äitinsä kanssa ja koettaa päättää, mitä elämältään haluaa. Ikänsä puolesta nuoren neidin pitäisi purjehtia jo avioliiton satamaan, mutta Liisaa kiinnostavat ihan muut asiat. Kuinka ollakaan, kesken seurapiirien iloksi järjestetyn kosiohetken Liisa huomaa puutarhassa puuhailevan tutunoloisen kanin ja seuraa tätä maan alle johtavaan onkaloon. Arvannette, mihin sitten päädytään…

Alun perin omituisessa, mutta silti verrattain leppoisassa Ihmemaassa ovat asiat menneet 13 vuodessa surkeaan suuntaan. Punainen kuningatar (jättipäinen Helena Bonham Carter) on pistänyt ranttaliksi ja eri satuhahmot joutuvat elämään jatkuvassa pelossa päänsä menettämisestä. Vastarintaliike elää Valkoisen kuningattaren (Anne Hathaway) suojeluksessa, mutta kovin voimattomana. Kurjissa oloissa eläville olennoille luo toivoa vain se, että legendan mukaan Liisa palaa Ihmemaahan pelastamaan heidät Punaiselta kuningattarelta ja tämän kamalalta Jappervokki-hirviöltä…

Ehkä sen nyt, 59 vuotta ensi-illan jälkeen, voi jo sanoa ääneen: Disneyn animaatioelokuva Liisa Ihmemaassa on aika rasittava katselukokemus. Toki elokuva on täynnä hienoja hahmoja, mutta minkäänlaista toimivaa punaista lankaa ei siihen saatu mukaan, vaikka käsikirjoittajia oli peräti 14 – mukana myös muuan Aldous Huxley. Pikku-Liisa ajelehti hahmosta toisen luokse, ja välillä laulettiin ja tanssittiin. Juuri kun elokuvan kuvitteli loppuvan, pelmahti paikalle krokettiin ja punaiseen väriin pakkomielteisesti suhtautuva kuningatar 10 minuutin ajaksi. Sitten jo herättiin ja todettiin kaiken olleen unta. Ihmemaa, totta tosiaan.

Tim Burton on yhdessä käsikirjoittaja Linda Woolvertonin kanssa pitänyt huolen siitä, että Ihmemaalla on tällä kertaa edes jonkinlainen mytologia tukenaan ja hahmoilla muutakin tekemistä kuin pelkkä hassuttelu. Valitettavasti tässä puuhassa on lipsuttu plagioinnin puolelle. Pahimmillaan Liisa Ihmemaassa äityy Kultainen kompassi– ja Narnian tarinat -tyyliseksi toiminnaksi, jossa messiaaniseen asemaan nostetun päähenkilön tehtävänä on kukistaa ylivoimaiselta vaikuttava vastustaja vain koska profetiassa näin sanotaan.

Mia Wasikowska on ihastuttava Liisa ja elokuvan näyttelijät on muutenkin valittu hyvin. Edes Burtonin pakkomielle kierrättää poikansa kummisetää Johnny Deppiä ja vaimoaan Helena Bonham Carteria elokuvissaan ei harmita, sillä näyttelijät istuvat rooleihinsa hyvin. Itse asiassa Deppin esittämä Hullu hatuntekijä on elokuvan parhaita hahmoja. Lähes Liisaakin tärkeämpään asemaan nostettu mielipuoli tasapainottelee hienosti hulluuden ja tragikoomisuuden rajamailla. Oikeastaan ainoa kehnompi hahmo on ylieteerinen Valkoinen kuningatar, jota Anne Hathaway ei todellakaan ole oikea ihminen tulkitsemaan.

Ihmisnäyttelijöitä kiinnostavampia elokuvassa ovat digianimaation voimin henkiin herätetyt satuhahmot, joista mainioin on Stephen Fryn ääninäyttelemä Irvikissa. Myös itse maailma, joka sekin on luotu kokonaan renderoiden, on komeaa katseltavaa ja Burtonia parhaimmillaan.

Liisa Ihmemaassa on toteutettu trendikkäästi 3D-elokuvana, mutta kolmiulotteisten ominaisuuksien käyttö on silti elokuvan alkupuolella suorastaan hävettävän latteaa. Kun toiminta siirtyy Ihmemaan puolelle, saadaan epätodellisuuden tuntua onnistuneesti lisäävästä 3D:stä paljon enemmän irti. Itse asiassa elokuva on Avatarin ohella paras 3D-esitys, mitä olen tähän mennessä nähnyt. Silti Liisan seikkailuista voi varmasti nauttia tavallisenkin elokuvateatterikankaan äärellä – tosin samaa mieltä olen ollut jokaisesta 3D-elokuvasta tähän asti.

Liisa Ihmemaassa –elokuva miellyttää varmasti Tim Burtonin ystäviä, mutta vähemmänkin omia tavamerkkejään ohjaaja olisi voinut viljellä. Elokuvasta kun löytyy Deppin ja Bonham Carterin ohella kaikki Burton-kliseet: on käppyräisiä puita, outoja otuksia, Christopher Lee, vaaleahiuksinen kaunotar, Danny Elfmanin musiikkia jne. Tosin, mitä muuta kukaan Burtonin Liisalta odottikaan? Big Fish onnistui seitsemän vuotta sitten yllättämään katsojansa, koska se oli erilainen Burton-elokuva. Tällä kertaa yllättävyys olisi ollut automaattisesti pettymys.

PlusMiinusNolla

+ Komeaa katseltavaa ja täynnä loistavia hahmoja
+ Erinomaisen viihdyttävä elokuva, jonka ei toivoisi loppuvan
– Burton on jo omien kliseidensä vanki
– Tarina turhan kulunut
0 Hieman huvittavaa on se, että lähtökohdiltaan samankaltainen Paluu Oziin –elokuva vuodelta 1985 on paljon synkempi ja jopa vielä ”burtonmaisempi” kuin tämä Burtonin Liisa-elokuva.