Uusimmat

Elokuva-arvostelu: The Wolfman

11.02.2010 10:35 Tatu Junni

Alkuperäisnimi: The Wolfman
Ohjaaja: Joe Johnston
Käsikirjoittaja:Andrew Kevin Walker & David Self
Pääosissa: Benicio Del Toro, Anthony Hopkins, Emily Blunt, Hugo Weaving & Art Malik
Elokuvan pituus: 104 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: www.thewolfmanmovie.com

kaista

Ei ole ollut helppoa olla valkokangasihmissusi 2000-luvulla. Pataan on tullut ja halvalla on pantu; ne muutamat harvat elokuvat, joissa ihmissusia on nähty, ovat olleet pitkälti katselukelvottomia. Van Helsing on tietenkin sarjan karvain esimerkki, mutta eivätpä myöskään Underworldit tai Twilightit ole antaneet ihmissusille syytä juhlia. Samaan aikaan vampyyrit ja zombiet ovat eläneet elämänsä nousukautta. Kyllä elämä on epäreilua myös hirviöillä.

Mutta hei, ehkä The Wolfman aloittaa ihmissusifilmatisointien uuden nousukauden? Ehkä, mutta tuskin kuitenkaan. Se ei nimittäin ole järin hyvä elokuva.

Vielä tuotantovaiheessa The Wolfman vaikutti yhdeltä kevään 2010 mielenkiintoisimmista ensi-illoista. Mukaan saatiin haalittua Benicio Del Toron, Anthony Hopkinsin ja Hugo Weavingin kaltaiset laatunäyttelijät, joista etenkin nimiosaa esittävä Del Toro vaikutti täydelliseltä roolitukselta. Myös ennakkomarkkinointi onnistui: viime vuoden aikana ilmestyneet trailerit, julisteet ja promokuvat lupailivat The Wolfmanin olevan jos nyt ei tuleva klassikko, niin ainakin visuaalisesti näyttävä kauhukertomus. Vaan voihan rähmä, elokuva on lupaavista lähtökohdistaan huolimatta hädin tuskin katselukelpoinen. Ohjaaja Joe Johnston ei ole koskaan ollut mikään suuri visionääri, eikä Jumanjin, Jurassic Park 3:n ja Kultsi, kutistin kakarat -elokuvien ohjaaja ole tälläkään kertaa saanut aikaiseksi mitään ikimuistoista.

Turhauttavinta The Wolfmanissa ei kuitenkaan ole Johnstonin työskentely, vaan nimekkäiden laatunäyttelijöiden heittäminen hukkaan. Nykyajan parhaisiin miesnäyttelijöihin lukeutuva Benicio Del Toro tekee ennakko-odotuksista huolimatta uransa kenties yhdentekevimmän roolisuorituksen reppanana tuhlaajapoikana. Pappa Hopkins näyttelee puolestaan kuin ammentaisi inspiraationsa puoliksi Fast Show -tv-sarjan eri hahmoista. Tosin eipä herroilla ole ollut juuri mitään, minkä varaan näyttelytyönsä rakentaa, sillä Andrew Kevin Walkerin ja David Selfin käsikirjoitus jättää henkilöhahmot valitettavan ohuiksi. Dialogi liikkuu niin pinnallisella tasolla, että syvällisemmistä rooleista tutuksi tullutta Del Toroa tuijottaa epäuskoisena puolet elokuvasta. Piruileeko se vai onko se muka tosissaan?

1880-luvulle sijoittuvan The Wolfmanin tarinassa on hyviä aineksia, mutta lopputulos on mitätön. Benicio Del Toro esittää menestynyttä näyttelijää, joka palaa kotiseudulleen etsimään kadonnutta veljeään tämän huolestuneen vaimon (Emily Blunt) pyynnöstä. Kun velikulta vihdoin löytyy raadeltuna, syyttävät kyläläiset mustalaisleirin tanssivaa karhua (!). Kuten elokuvan nimestä voinee jo päätellä, on nalleparka kuitenkin täysin viaton minkäänlaisiin hirmutöihin – ellei sitten ole rikos syntyä huonoksi digianimaatioksi. Juonesta ei kuitenkaan sen enempää, sillä The Wolfman on rakennettu mysteeriksi, joka ratkeaa hiljakseen elokuvan aikana. Kaikki ei – tietenkään – ole sitä miltä aluksi näyttää…

On vaikea sanoa, kenelle The Wolfman on ensisijaisesti suunnattu. Periaatteessa elokuvaa voisi kai suositella 12-vuotiaille pojille. Heille tarinan typeryydet, näyttelijöiden potentiaalin hukkaaminen ja elokuvan tahattomat koomisuudet (ihmissusi ulvomassa gargoylen päällä Lontoon kattojen yllä) tuskin aiheuttavat samanlaista närästystä kuin vanhemmille katsojille. Valitettavasti The Wolfmanissa kuitenkin viljellään sen verran verta ja suolenpätkiä, että ikäraja on hilattu – ihan aiheellisesti – 15 ikävuoteen. The Wolfman onkin omituinen sekoitus Joe Johnstonin elokuvista tuttua naiivia hössötystä ja kauhufaneille suunnattua gore-kauhua. Lopputulos palvelee ani harvoja.

The Wolfmanin tuotantoyhtiö Universal määräsi muun maailman tavoin myös Suomeen embargon, jonka myötä arvosteluita saa julkaista vasta tänään, päivää ennen elokuvan ensi-iltaa. Tämä kielii yhdessä The Wolfmanin uusintakuvausten ja muiden taustalla tapahtuneiden sähläysten kanssa siitä, ettei elokuvaan ihan uskota studiotasolla. Ikävä kyllä, epäilyksiin on syytäkin.

The Wolfmanissa on paljon potentiaalia ja joukossa on hienoja hetkiä, mutta lopputulos on lähinnä vaivaannuttava aina elokuvan loppupuolen taistelukohtausta myöten. Ei tämä mikään Van Helsing ole, mutta eipä sitten taas myöskään se ihmissusielokuva, jota on pitkään odoteltu. Pahus!

PlusMiinusNolla

0 Hyvät näyttelijät, joilla ei kuitenkaan ole tilaa näytellä
+ Visuaalisesti komea
+ Toimii aivojen nollaamiseen tarkoitettuna viihteenä kohtalaisen hyvin
– Onneton juoni, kuluneet henkilöhahmot ja liikaa tahatonta komiikkaa
– ”Kauhu” rasittavaa ”BÖÖ!”-osaston säikyttelyä
– Ikävä juttu, mutta Dog Soldiers taitaa edelleen olla tämän vuosituhannen paras ihmissusielokuva…