Uusimmat

Game of Thrones -tähden Pompeji on sadan miljoonan dollarin katastrofi

28.04.2014 13:13 Aki Lehti

PompejiEnsi-ilta: 2.5.2014
Alkuperäisnimi: Pompeii
Ohjaaja: Paul W.S. Anderson
Pääosissa: Kit Harington, Emily Browning, Kiefer Sutherland, Carrie-Anne Moss, Paz Vega, Jared Harris
Käsikirjoittajat: Janet Scott Batchler, Lee Batchler, Julian Fellowes & Michael Robert Johnson
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Tulivuori purkautuu, gladiaattori tykkää tytöstä ja huitoo miekalla lihakset pullistellen
Arvostelija: Aki Lehti

1/5

Paul W.S. Anderson on uskomaton ohjaaja. Resident Evil -leffoista tuttu mies on tuhlannut 100 miljoonaa taalaa leffaan, joka on täyttä ö-luokan moskaa. Rahat palavat turhuuteen herran käsissä nopeamman kuin Pompeji käristyy sulan laavan alle.

Totaalisen typerät toimintaelokuvakohellukset voivat olla varsin viihdyttäviä, kunhan ne tiedostavat olevansa b-luokan campia. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa 300: Imperiumin nousu. Aivotonta väkivaltaa, bodattuja miehiä ja paljaat tissit, siinä resepti riemuun. Pompeji on tarkoitettu samalle kohdeyleisölle, vain sillä erolla, että se yrittää houkutella teatteriin myös teinityttöjä rakkaustarinan avulla.

Elokuva ottaa itsensä aivan liian vakavasti, eikä siinä 300-fanien pettymykseksi näytetä edes paljaita maitorauhasia. Resident Evil -sarjalla ”taitonsa” näyttänyt ohjaaja Paul W.S. Anderson on taas vauhdissa. Pompeji ei tiedä mikä se haluaa olla: toiminta-, katastrofi-, seikkailu, fantasia-, vai rakkauselokuva. Yksi asia on varmaa – se on aivan kammottava jokaisella osa-alueella.

Pompeji

Juoni on tuttua tauhkaa. Game of Thronesin Jon Snow eli Kit Harington on Milo, orja josta tulee gladiaattori. Lapsena hän näki koko sukunsa teurastettavan korruptoituneen roomalaisen senaattorin (Kiefer Sutherland) toimesta. Milo päätyy Pompejiin taisteluareenalle, ehtii rakastua parin minuutin kohtauksen aikana Emily Browningin esittämään Cassiaan, joka – yllätys yllätys – on luvattu sille samalle senaattorille, joka tappoi pyykkilautavatsan vanhemmat.

Sitten huidotaan miekalla reippaan tunnin ajan ja ollaan rakastuneita, kunnes Vesuvius-tulivuori vihdoin purkautuu.

Mukana on myös Adewale Akinnuoye-Agbajen esittämä gladiaattorikaveri, joka taitaa olla parasta koko leffassa. Massiivinen mies on aina uhkaava ja uskottava myös gladiaattorina. Pompejin näyttelijänsuoritukset ovat silti läpi linjan hirveitä. Syyttävä sormi osoittaa tässä vaiheessa kuitenkin käsikirjoittajien suuntaan. Michael Robert Johnson rustasi ensimmäisen Robert Downey Jr.:in Sherlock Holmesin, ja Lee ja Janet Scott Batchler olivat vastuussa pahoinvointia aiheuttavasta Batman Foreverista. Näiden nerojen ja Andersonin yhteistä tekelettä ei pysty kukaan pelastamaan.

Pompeji

Kit Haringtonilla tuntuu olevan kiire. Yleensä hyvistä tv-ohjelmista kuuluisuuteen nousseet näyttelijät päätyvät roskaelokuviin pikku hiljaa sarjojen päätyttyä. Harington on jostain syystä päättänyt tehdä b-luokan mössöä jo Game of Thronesin ollessa vielä kesken. Hänen esittämän päähenkilönsä ainoa tarkoitus on olla silmäkarkkia hilluessaan ympäriinsä miekkataistelusta toiseen lihakset pullistellen.

Kun tulivuori purkautuu ja urpo lähtee juoksemaan suoraan sitä kohti pelastaakseen rakkaansa, ei katsojasta tunnu siltä että valkokankaalla olisi rohkea sankari, vaan täysi typerys, joka ei tajua mistään mitään.

Pompejin taistelukohtaukset ovat ihan näppärän näköisiä, mutta kaikesta muusta huokuu fiilis, ettei Paul W.S. Andersonilla ole mitään käsitystä ohjaamisesta. Vähän väliä näyttää siltä, että hänen huudettuaan ”poikki!”, jäävät näyttelijät vielä sekunniksi möllöttämään samaan asentoon ja tämä materiaali on päätynyt leffaan asti.

Pompeji

Rakkauselokuva köyhän komistuksen ja rikkaan ylhäisen naisen välillä on nähty sata kertaa aiemmin paremmin tehtynä, vaikkapa Titanicissa. Pisteet Pompejin typerä tarina saa siitä, että aiemmin ei ole tullut todistettua töröhuulineidon rakastuvan leffan muskelimasaan vain sen takia, että tämä vääntää hevoselta niskat nurin. Okei, hummalla oli koipi katki ja hän vapautti sen juoksemaan taivaalliseen liimatehtaaseen. Kohtaus on vain yksi lukuisista vastaavista, jotka saavat höhöttämään ääneen niiden tahattomalle typeryydelle. Pompejin dialogista ei varmaan tarvitse sen enempää kertoa…

Itse tulivuoren purkautuminen on ihan komean näköistä, siinä efektit toimivat. Joka suuntaan pomppiva Pompeji on lopulta kuitenkin katastrofipornoa. Kaikki katsojat tietävät mitä lopussa tapahtuu ja ihmisuhteet ja juonenkäänteet ovat vain pakkopullaa, joka on pakko katsoa läpi ennen kuin päästään itse asiaan.

Katsoja tuntee tyydytystä, mutta myös hetkellistä häpeää katsoessaan viattomien kuolevan tulivuoren ejakuloidessa magmansa hahmojen niskaan. Tunne on samankaltainen kuin eroottisen elokuvan parissa viisi kertaa saman päivän aikana onanoitua. Pompeijin kaikkien kopioiden voisi antaa hautautua tulivuoren tuhkaan. Tuhannen vuoden kuluttua ne löytävät tutkijat järkyttyisivät taatusti sitä, millaista oksennusta on tarjottu menneisyydessä viihteenä.

PlusMiinusNolla

+ Bodattuja miehiä
– Ei tissejä
0 Verta ja väkivaltaa, mutta ei tarpeeksi

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat