Her jatkaa Spike Jonzen laatuelokuvien sarjaa, mutta sitä voi myös vihata
Ensi-ilta: 7.2.2014
Alkuperäisnimi: Her
Ohjaaja: Spike Jonze
Käsikirjoittaja: Spike Jonze
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Scarlett Johansson & Amy Adams
Pituus: 126 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Vaimonsa hylkäämä hissukka rakastuu tekoälyyn
Arvostelija: Aki Lehti
Spike Jonzen Her on tutkielma rakkaudesta, hylätyksi tulemisesta, eteenpäin menemisestä, luopumisesta ja suhteestamme moderniin teknologiaan. Elokuva esittää vaikeita kysymyksiä, mutta eniten siitä saa irti heittäytymällä sen vietäväksi. Vastauksia kannattaa miettiä vasta katsomisen jälkeen, ei sen aikana.
Her on vasta neljäs Spike Jonzen ohjaama elokuva. Ehkä niiden vaikutus on ollut niin suuri, että tuntuu kuin niitä olisi paljon enemmän. Her taitaa olla niistä paras. Ainakin tällä hetkellä, muutama päivä katsomisen jälkeen tuntuu siltä. Melankolinen, kaunis ja hauska tarina jää pyörimään ajatuksiin.
Her on kahden näyttelijän show, vaikka toista heistä ei edes nähdä valkokankaalla.
Joaquin Phoenixin pisteet nousevat jälleen. Mies on ehdottomasti yksi oman näyttelijäsukupolvensa taitavimmista. Herra alkaa lähestyä jo mestari Daniel Day-Lewisia rooliensa monipuolisuudessa. Verrattuna vaikka viime vuoden Mestarin uskomattomaan sekopäärooliin, on Herin hissukka Theodore Twombly aivan eri mies.
Theo asuu lähitulevaisuuden Los Angelesissa. Hän työskentelee kirjoittamalla koskettavia kirjeitä toisten ihmisten puolesta. Theon vaimo on hylännyt hänet vuosi sitten, eikä miehen sosiaalisessa elämässä tapahdu juuri mitään. Hänellä on muutama ystävä, mutta suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu teknologian avulla. Theo tekee töitä, pelaa videopelejä, puhuu seksilinjoilla ja tapaa välillä ystäväänsä Amya (Amy Adams). Hän päätyy ostamaan uuden käyttöjärjestelmän, joka osoittautuu maailman ensimmäiseksi tekoälyksi.
Scarlett Johanssonin äänellä puhuva Samantha-tekoäly on aluksi kuin sihteeri, mutta muuttuu pian Theon unelmien naiseksi. Hän on hauska, huolehtiva, nokkela ja fiksu. Theo ja Samantha rakastuvat toisiinsa, huolimatta siitä, että Samantha on vain ääni Theon korvakuulokkeessa, puhelimessa ja tietokoneessa.
Vaikka Johansson on vain ääniroolissa, on Samantha hänen hienoimpia suorituksiaan Lost in Translationin Charlotten ohella.
Her ei ole lainkaan hankala elokuva, vaikka moni sen sellaisena onkin kokenut. Se ei myöskään ole pelkästään ihmisen ja koneen rakkaustarina, vaikka sitä sellaisena mainostetaankin. Rakkaustarinan lisäksi se on kommentaari nyky-yhteiskunnasta ja suhteestamme teknologiaan, virtuaalimaailmasta ja oikeista ihmissuhteista. Se käsittelee myös hylätyksi tulemista, eteenpäin menemistä, luopumista, toisten ihmisten tunteiden huomioon ottamista, läheisyydenkaipuuta ja sen pelkoa.
Hyvä scifi käsittelee tietysti allegorioiden kautta nykyhetken ongelmia. Heristä tekee poikkeuksellisen se, että se kertoo vain yhdestä ihmisestä. Science fiction on yleensä isoja kokonaisuuksia ja teemoja, uskontoa, tiedettä, sotaa ja yhteiskunnan kehitystä. Herin käsittelemät teemat ovat itsestäänselviä, niitä ei tarvitse hakemalla hakea.
Elokuva iskee juuri oikeaan kohtaan, sillä moni pystyy samaistumaan Theon hahmoon täysin: oikeita ystäviä löytyy, mutta silti kasvava osa sosiaalisesta kanssakäynnistä tapahtuu virtuaalimaailmassa.
Theo on parhaimmillaan työssään kirjeiden kirjoittajana. Kirjoittaessaan hän pystyy ilmaisemaan tunteitaan täydellisen kauniisti, oikeassa elämässä hän on samassa asiassa totaalisen surkea, eikä osaa ajatella kuin omia tunteitaan. Se onkin suurin syy miksi hänen vaimonsa on hänet hylännyt. Huolimatta siitä, että Samantha on konetyttöystävä, on hän silti vain vaimonkorvike, pelkkä rebound-suhde.
Spike Jonzen kuvaama lähitulevaisuus vaikuttaa pastellisävyissään rauhallisen kauniilta paikalta, jossa on kuitenkin jotain todella vinksahtanutta ja häiritsevää. Sen kuvaama ihmisen ja koneen suhde ei ole kovin kaukana nykyhetkestä. Autoja vailla oleva oleva Los Angeles on kuin kaunis uni seesteisyydessään, mutta lähinnä tietokoneidensa kanssa kommunikoivat asukkaat saavat sen vaikuttamaan painajaiselta.
Vaikka autoista onkin luovuttu, niin mitä pidemmälle Theon ja Samanthan suhde etenee, niin sitä enemmän kaupunki peittyy massiiviseen savusumuun.
Her on elokuva jonka vietäväksi pitää antautua. Sitä pitää katsoa vailla ulkopuolisia häiriötekijöitä, ja avoimin mielin. Se on helppoa, sillä Jonzen tulevaisuus on kiehtova ajattomuudessaan. Her soljuu vaivattomasti eteenpäin kuin kaunis runo, joka jättää paljon tulkinnanvaraa katsojalle. Se on myös elokuva jota joko rakastaa tai vihaa.
PlusMiinusNolla
+ Joaquin Phoenix ja Scarlett Johansson
+ Jonzen kuvaama tulevaisuus on kauniin häiriintynyt
+ kysyy paljon suoria kysymyksiä nykyhetkestä, vertauskuvat ovat helppoja ymmärtää
0 Tietokoneeseen rakastuva hahmo on taas nörttihissukka, miksi ei itseluottamusta täynnä oleva alfauros?