Kingsman: The Secret Service tekee James Bondille kick-assit

Ensi-ilta: 20.2.2015
Alkuperäisnimi: Kingsman: The Secret Service
Ohjaus: Matthew Vaughn
Käsikirjoitus: Matthew Vaughn & Jane Goldman
Pääosissa: Colin Firth, Taron Egerton, Samuel L. Jackson & Michael Caine
Pituus: 129 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: 60-luvun James Bondia anaaliseksin kera
Arvostelija: Tatu Junni

Matthew Vaughn pisti supersankarit uuteen uskoon vuonna 2010 valmistuneella Kick-Assilla. Nyt ohjaaja tekee saman tempun agenttielokuville.

Kingsman: The Secret Service pohjautuu Mark Millarin ja Dave Gibbonsin pari vuotta vanhaan sarjakuvaan, jota ei ainakaan toistaiseksi ole Suomessa nähty. Elokuva etenee lähdemateriaalille uskollisesti. Melko yksinkertaisen kehyskertomuksen keskiössä on hieman Jare ”Cheek” Tiihoselta näyttävä pikkunilkki Eggsy, joka värvätään salaiseen agenttijärjestöön, Kingsmaniin, taistelemaan oikeuden ja kello viiden iltapäiväteen puolesta.

Ennen kuin Eggsy pääsee kunnolla James Bond -puuhiin, pitää hänen läpäistä äärimmäisen rankka koulutus, jossa hengenlähtö vaanii jokaisen nurkan takana. Samaan aikaan toisaalla mediamiljardööri Richmond Valentine punoo juonia – ei valloittaakseen maailmaa, vaan pelastaakseen sen. Harmi vaan, että laupeudentyön hintana on lähes koko ihmiskunnan joukkotuho.

Tietenkin Kingsman pääsee perille konnan suunnitelmista ja sitten ammuskellaan, juostaan, pätkitään ja potkitaan pari tuntia aina lopputeksteihin asti.

Kuten tarinasta voi päätellä, ei Kingsman: The Secret Service edes koeta uudistaa agenttielokuvagenreä. Päinvastoin, se pyrkii palauttamaan nykyään niin kovin ryppyotsaisiin vakoojatarinoihin takavuosien leikkisyyden ja arvaamattomuuden. Koska asialla ovat Kick-Ass-miehet Matthew Vaughn ja Mark Millar, ei hommaa tietenkään hoideta pelkästään hassuilla vekottimilla ja näppärällä sanailulla. Siihen tarvitaan myös splatteria, lad-henkisiä kapakkatappeluita ja – mitenhän tämän nyt muotoilisi – Ruotsin prinsessan (Hanna Alström) takakontin täyttämistä makkaralla.

Parhaimmillaan erinomaisen hauska Kingsman: The Secret Service on tehty kieli vankasti poskella ja todella itsetietoisesti. Paikoin elokuva on ehkä jopa liiankin nokkela, enkä tiedä itsekään onko sillä varsinaisesti omaa ääntä vai jääkö se pelkän antiteesin tasolle.

Eräässä kohtauksessa tarinan sankari ja konna kritisoivat nykyisiä agenttileffoja kuin missäkin Tarantinon tekeleessä. Hieman myöhemmin katsojalle isketään silmää luettelemalla James Bondin, Jack Bauerin ja Jason Bournen nimet. Näillä kohtauksilla Kingsman: The Secret Service huutaa, ettei elokuvaa tarvitse tai edes kannata ottaa liian vakavasti. Se on rehellistä viihdettä, jota on turha liiemmin analysoida. Ja sehän sopii.

81 miljoonalla dollarilla tehty, mutta kalliimmalta näyttävä Kingsman: The Secret Service ei ihan nouse Kick-Assin tasolle, mutta kauas siitä se ei jää. Elokuvassa on paljon mistä pitää: Matthew Vaughn on erinomainen toimintaohjaaja, tehosteita on käytetty luovasti, soundtrack rullaa hyvin ja tunnelma on samanaikaisesti sekä raikas että röyhkeä.

Näillä aineksilla pärjää toimintakomediassa hyvin.

Kaikkien makuun elokuva tuskin on. Alatyylisten vitsien lisäksi Kingsman sisältää paikoin hyvin veristä väkivaltakuvastoa, joka iskee humoristisen pohjavireen keskeltä katsojaa salakavalasti suoraan kipuhermoon. Esimerkiksi kohtaus, jossa yksi elokuvan sankareista muuttuu vastentahtoisesti raivokkaaksi tappokoneeksi keskellä kirkkokansaa, on aidosti ahdistava.

Elokuvan loppuhuipennus vetää viimeistään maton jalkojen alta. Paljastamatta liikaa todettakoon, että Scannersin klassikkokohtaus ei tunnu sen jälkeen oikein missään.

Kingsman: The Secret Servicen näyttelijät ovat enimmäkseen hyvin valittuja.

Mukavuusalueensa hylännyt Colin Firth on aivan ässä kokeneena agenttina ja myös hänen oppipoikaansa esittävä Taron Egerton tekee yllättävän hyvän roolisuorituksen. Star Wars -tähti Mark Hamillilla on hillitön sivuosarooli, jollaisessa en muista miestä ennen nähneeni. Myös normaalisti konnaa esittävä Mark Strong pääsee irrottelemaan.

Hieman yllättäen elokuvan rasittavin roolitus on Samuel L. Jackson.

Vanha mutsinnussija heittää superkonnailunsa aivan liian rutiinilla. Johtaviksi ominaispiirteiksi raapustetut lespaus ja hematofobia eivät hämää ketään: hahmo on jo tuhanteen kertaan nähty, ja Jackson on tiennyt sen itsekin. Mies on tyytynyt osaansa, vetänyt homman vasemmalla kädellä läskiksi ja nauranut koko matkan pankkiin.

Vaikkei Kingsman: The Secret Service napakymppiin ihan joka laukauksellaan osukaan, on se valkokankaan viihdyttävimpiä elokuvia pitkään aikaan. Matthew Vaughn jätti X-Men: Days of Future Pastin kollegansa Bryan Singerin ohjattavaksi agenttiseikkailun tehdäkseen. Molemmista elokuvista päätellen ratkaisu oli oikea.

Siispä lisää, kiitos. Niin, ja yksi Guinness myös!