Lone Survivor on uskomattoman tylsä sotaelokuva

Ensi-ilta: 14.2.2014
Alkuperäisnimi: Lone Survivor
Ohjaaja: Peter Berg
Käsikirjoittaja: Peter Berg
Pääosissa: Mark Wahlberg, Eric Bana, Ben Foster, Taylor Kitsch & Emile Hirsch
Pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Jenkkisotilaat ampuvat ja heitä ammutaan
Arvostelija: Aki Lehti

Lone Survivor on kaksi tuntia pelkkää katsojan kidutusta. Peter Bergin tositapahtumiin perustuva, Afganistanissa toimivasta amerikkalaisten erikoisjoukkojen salaisesta eliminointitehtävästä kertova sotaelokuva on melkoinen saavutus. Näin tylsää tekelettä ei ole tullut vastaan pitkään aikaan.

Ehkäpä ohjaaja-näyttelijä Peter Bergin kannattaisi pysyä poissa ohjaajanpallilta. Ei hän ole kovin kummoinen näyttelijäkään, mutta ohjaajana herra on onneton. Vuoden 2012 Battleship oli kammottava tekele, josta suunnan luulisi olevan vain ylöspäin. Lone Survivor on kuitenkin sitä parempi elokuva vain juuri ja juuri.

Lone Survivor perustuu Marcus Luttrellin samannimiseen kirjaan. Luttlrell kuului Afganistanin sodassa amerikkalaisten erikoisjoukkoon nimeltä Seal Team 10. Heidät lähetettii suorittamaan huippusalaista tehtävää, tarkoituksenaan eliminoida Taliban-johtaja Ahmad Shahd. Kuten leffan nimestä voi päätellä, Operaatio Red Wings meni mönkään. Selviytyjää ei tarvitse arvailla, koska katsoja tietää jo etukäteen kenen kirjoittamaan kirjaan elokuvan perustuu.

Mark Wahlberg esittää Luttrellia, Ben Foster, Taylor Kitsch, Emile Hirsch hänen tiimikavereitaan. Rooleissa voisi olla periaatteessa kuka tahansa, sillä näyttelijöiden kasvot on piilotettu epämääräisten partajouhien taa, eivätkä roolit rehellisesti sanottuna kovin kummoisia näyttelijäntaitoja vaadi.

Lone Survivor on jaettu kolmeen näytökseen. Ensimmäisessä, lyhyessä pätkässä näytetään aitoa kuvamateriaalia näyteltyjen kohtausten seassa erikoisjoukkojen treeneistä. Hahmoja ei esitellä lainkaan; joku on menossa naimisiin. Treeni vaatii lähes epäinhimillisiä kykyjä ja miehet ovat ylpeitä isänmaasta. Siinä kaikki, sitten lähdetäänkin jo suorittamaan tappotehtävää.

Kuka Taliban-johtaja Ahmad Shahdin oikein on ja miksi hänet ylipäätään pitää saada pois päiviltä, jää myös epäselväksi. Pusikossa pahista väijyessään amerikkalaiset kohtaavat joukon paimenia. He päättävät jättää siviilit eloon. Mukana ollut pikkupoika juoksee heti vapauduttuaan kertomaan Taliban-pahiksille metsässä piilottelevasta jenkkijoukosta. Tästä alkaa uskomattoman puuduttava osuus, jossa satapäinen armeija jahtaa neljää jenkkiä loputtoman tuntuisen ajan metsässä.

Koska Lone Survivor perustuu tositapahtumiin, nyt tulee viimeistään selväksi se, että jenkkisotilas on lähellä jumalolentoa. Kaikkialta päälle rynnivät Talebanit kuolevat tietysti yhdestä luodista. Amerikkalaiset jatkavat taistelua, vaikka he saavat osumia eri puolille kehoa, pyörivät alas pitkin kivikkoisia rinteitä, ruhjoen itseään teräviin kiviin ja puunrunkoihin.

Ohjaaja Berg mässäilee väkivallalla, veri ja aivonpalaset lentelevät ympäriinsä luotien osuessa pahisten päihin. Ehkä se on hänen käsityksensä realismista.

Se miksi jenkkisotilaiden kohtalosta pitäisi välittää jää epäselväksi. Katsojalla ei ole mitään käsitystä keitä nämä ihmiset ovat. Bergin ohjauksessa ei ole mitään tolkkua. Toinen toistaan seuraavat sekavat ampumiskohtaukset eivät ainakaan herätä mitään sympatiaa sotilaita kohtaan. Itse asiassa heidän toivoo pääsevän mahdollimman pian hengestään, jotta elokuva loppuisi.

Tuskinpa spoilaan mitään sen pahemmin, jos kerron että kolmannessa näytöksessä tavallinen afganistanilainen siviili pelastaa Luttrellin kuolemalta. Elokuva selittää hänen toimintaansa ikinvanhalla Pashtunwali-kunniakoodilla, joka edellyttää suojelemaan ketä tahansa vierasta, joka tulee koputtamaan ovelle ja pyytää apua. Todellisuudessa näin tapahtuikin, mutta elokuva onnistuu kuvaamaan tapahtuman erilaisena.

Nyt siitä välittyy tunnelma, että jokainen afganistanilainen on automaattisesti kiitollinen heidät pahuudelta pelastamaan tulleelle jenkkisotilaalle.

Lone Survivor on käsikirjoitukseltaan, ohjaukseltaan ja leikkaukseltaan totaalinen sekasotku. Ehkä tästä voi saada irti jotain amerikkalainen katsoja, jonka mielestä sota Afganistanissa oli oikeutettu. Suomalaisen katsojan silmin Lone Survivor on melkeinpä pelkkää propagandaa.