Uusimmat

Maleficent – Pahatar on Angelina Jolien show alusta loppuun

28.05.2014 11:34 Aki Lehti

MaleficentEnsi-ilta: 28.5.2014
Alkuperäisnimi: Maleficent
Ohjaaja: Robert Stromberg
Käsikirjoittaja: Linda Woolverton
Pääosissa: Angelina Jolie, Sharlto Copley, Elle Fanning, Sam Riley, Imelda Staunton, Juno Temple & Lesley Manville
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Pahiksessa on jotain hyvääkin
Arvostelija: Aki Lehti

2,5/5

Maleficent kertoo Prinsessa Ruususen tarinan sen pahiksen kautta. Klassikkosadun muokkaamisesta uuteen uskoon on aivan turha kitistä. Sama tarina on aiemminkin kerrottu niin monella eri tavalla, ettei yhdestä lisäversiosta ainakaan haittaa ole.

Prinsessa, sadan vuoden uni, haltiatarkummit, komea prinssi, ilkeä noita, värttinän piikki ja sormi. Nämä ovat ne tutuimmat ja useimpien mieleen jääneet asiat Prinsessa Ruusunen -sadusta. Varhaisempi versio tarinasta on erilainen. Siinä kuningas raiskaa nukkuvan neidon, tämä synnyttää kolme lasta, neito herää ja rakastuu väkisinmakaajaansa. Kuningatar yrittää murhata ja syöttää lapset kuninkaalle, mutta päätyykin itse poltetuksi elävältä. Tämän jälkeen neito ja kuningas elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Charles Perrault, Grimmin veljekset ja Walt Disney muokkasivat sittemmin tarinasta omat versionsa, joista viimeisin on nykyään se tutuin. Nyt Disney-korporaatio laittaa Prinsessa Ruususen tarinan jälleen kerran uuteen uskoon. Tällä kertaa satu kerrotaan ilkeän haltian näkökulmasta. Haltian, joka ei välttämättä edustakaan pelkkää puhdasta pahuutta.

Vuoden 1959 Disneyn Prinsessa Ruusunen -elokuvassa Pahatar oli yksiulotteinen hahmo, paha vihreä noita, joka oli raivoissaan siitä, ettei häntä kutsuttu prinsessa Auroran ristiäisiin. Kiukkapäissään eukko langetti kaikille tutun kirouksensa lapsen ylle. Tämä kohtaus nähdään myös Pahattaressa, mutta siinä vaiheessa ollaan jo melkein puolivälissä tarinaa.

Maleficent

Maleficent – Pahatar -elokuvan alussa on nuori keijutyttö Pahatar, joka elää rauhassa muiden ystävällisten satuolentojen kanssa metsävaltakunnassa. Hän ystävystyy Stefan-nimisen ihmispojan kanssa. Ystävyys muuttuu ajan kuluessa rakkaudeksi, mutta Stefan onkin huijari, joka pyrkii ihmiskuninkaan suosioon. Vanha kuningas on kuolemassa ja lupaa kruununsa sille, joka tappaa Pahattaren. Stefan huumaa Pahattaren ja leikkaa hänen siipensä irti.

Stefanista tulee uusi kuningas ja hän saa tyttären nimeltä Aurora.

Tyttö piilotetaan haltiakummien kanssa metsään. Hänen kasvaessaan vihaa täynnä oleva Pahatar alkaa leppyä. Seuratessaan Auroraa hän tajuaa, että prinsessa saattaakin olla avain, jonka avulla ihmisten ja satuolentojen vihanpito voidaan lopettaa. Suurin ero vuoden 1959 elokuvaan ei olekaan se, että tämä versio kerrotaan Pahattaren näkökulmasta, vaan hänen käytöksensä ja luonteensa. Pelkän pahuuden tiivistymän tilalla on nainen, joka on alun perin pelkkää hyvyyttä. Petos saa hänet tekemään kamaluuksia, mutta alkuperäiset tunteet ovat edelleen piilossa julmuuden alla.

Visuaalisesti Maleficent – Pahatar on kuin tummasävyisempi versio Mahtavasta Ozista. Toki satumaailma on alussa ihanan suloinen, mutta muuttuu pian synkäksi. Sen metsät ja nummet ovat ankean näköisiä paikkoja, joissa ei tee mieli vierailla. Oikeiden ihmisten ja tietokoneanimaatioiden yhdistelmä toimii pääosin hyvin. Muutama satuolento on vedetty vähän liian sarjakuvamaiseksi ja ne eivät tunnu kuuluvan joukkoon. Monstereiden ulkonäköön on nähty vaivaa pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ne tahtovat vain valitettavasti jäädä välillä piiloon 3D-version pimeydessä.

Maleficent

Ohjauksesta vastaa ensikertalainen Robert Stromberg, joka toimi muun muassa Avatarin ja Liisa Ihmemaassa -elokuvan ulkoasusuunnittelijana ja lavastajana. Pahatar näyttääkin hienolta, mutta Stromberg tuntuu välillä unohtavan, että elokuvassa on myös näyttelijöitä, joita pitäisi ohjata.

Angelina Jolie kantaa koko elokuvan harteillaan. Hänen Pahattarensa ei pelottele riehumalla jatkuvasti, vaan pitämällä raivonsa piilossa pinnan alla. Juuri ja juuri. Muille näyttelijöille ei ole keksitty paljoakaan tekemistä. Yksiulotteisista hahmoista Sharlto Copleyn kuningas Stefan on paha ja Elle Fanningin prinsessa Aurora ah, niin suloinen ja suu koko ajan kuin Hangon keksillä. Kolme haltijatarkummia (Imelda Staunton, Juno Temple ja Lesley Manville) ovat vain tyhmiä. Ehkä se kuitenkin riittää, että sadussa on edes yksi hahmo, joka kykenee ilmaisemaan useampiakin tunteita?

Maleficent – Pahatar ei onneksi sorru digitehosteiden myötä pelkkään toimintarymistelyyn. Se tarjoaa tarinaan tehdyistä muutoksista huolimatta mukavan paljon vanhanajan sadun tunnelmaa.

PlusMiinusNolla

+ Kauniit ja komeat maisemat ja erikoistehosteet
+ Angelina Jolie
– Kaikki muut hahmot ovat pelkkiä karikatyyreja

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat