Michael Keatonin tähdittämä Birdman on hengästyttävän hieno elokuva

Ensi-ilta: 16.1.2015
Alkuperäisnimi: Birdman (The Unexpected Virtue of Ignorance)
Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu
Käsikirjoittajat:  Alejandro González Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris & Armando Bo
Pääosissa: Michael Keaton, Edward Norton, Emma Stone, Naomi Watts & Zach Galifianakis
Pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Hollywoodin kehäraakki haluaa päästä supersankariroolistaan vapaaksi, mutta supersankari ei luovuta
Arvostelija: Tatu Junni

Sanotaan se heti kärkeen: Birdman on jo nyt yksi vuoden 2015 parhaista elokuvista.

Entinen Batman-tähti Michael Keaton esittää Alejandro González Iñárritun ohjaamassa elokuvassa entistä Birdman-tähteä. Riggan Thomson on kyllästynyt olemaan herra Has-Been. Tavalliset pulliaiset kyllä tunnistavat 20 vuoden takaisen supersankaritähden kaduilla ja kuppiloissa, mutta kriitikot eivät piittaa miehestä vähääkään.

Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä korjata tilannetta, uskoo epätoivoinen ja -vakaa Riggan.

Birdman-tähti on päättänyt lyödä itsensä läpi Broadwaylla Raymond Carverin novelliin What We Talk About When We Talk About Love pohjautuvan esityksen ohjaajana ja päätähtenä. Koko homma on yhden kortin varassa. Jos näytelmä menee metsään, voi Riggan hyvästellä niin uransa kuin omaisuutensakin.

Tietenkään kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti. Epäusko kalvaa Riggania ja ongelmia riittää. Niistä suurimmat löytyvät miehen omien korvien välistä, mutta yksi perustavanlaatuinen myös teatterin lavalta.

Viime hetkellä avainrooliin kiinnitetty Mike (Edward Norton) on sietämättömän koppava egoisti. Vittumaisesta luonteestaan huolimatta kriitikot kuitenkin rakastavat metodinäyttelijää, joten elostelijasta ei voi hankkiutua eroon. Muuten koko teatteriesitys voi olla tuhoon tuomittu. Riggan ja Mike ajautuvat kerta toisensa jälkeen törmäyskurssille ja pian välejä selvitellään niin pukuhuoneissa kuin yleisön edessäkin.

Miken lisäksi Rigganin stressitasoa nostavat myös huumevieroituksesta päässyt tytär Sam (Emma Stone), hermoileva kanssanäyttelijä Lesley (Naomi Watts) ja korvaan kuiskiva sivupersoona Birdman. Supersankarin mielestä Rigganin pitäisi lopettaa rakkauden kalastelu rahvaalta ja nousta kaiken arkisen yläpuolelle.

Siis ihan sananmukaisesti; Riggan levitoi pukuhuoneessaan toista metriä ilmassa, kun kukaan ei näe. Lisäksi hän osaa liikuttaa esineitä ajatuksillaan, ainakin ajatuksissaan. Elokuvan edetessä harhat ottavat miehen valtaansa yhä vahvemmin – vai ovatko ne harhoja sittenkään?

Birdman on erinomainen, mutta samalla myös hengästyttävä katselukokemus. Se tarjoaa ylenpalttisesti sulateltavaa niin silmille, korville, aivoille kuin sydämellekin. Siksi tuntuukin melkein rikokselta arvioida elokuvaa vain yhden katselukerran jälkeen. Niin paljon jäi varmasti huomaamatta, että kommentoin tässä väkisinkin vain ensivaikutelmaa ja pintaa.

Jatkan silti.

Kuten edellisestä voi päätellä, ei Birdman ole nimestään huolimatta perinteinen supersankarielokuva. Toki trikoourhojakin sivutaan, mutta ensisijaisesti äärimmäisen itsetietoinen ja satiirinen Birdman on keski-iän kriisistä kärsivän miehen ruumiinavaus. Siinä sivussa elokuva havainnoi ja kommentoi muun muassa nykyistä mediakulttuuria, taiteen ja viihteen (kuviteltua?) ristiriitaa, henkilökultteja, Hollywoodin yksipuolisuutta ja näyttämötaiteen elitismiä.

Joidenkin mukaan Birdman toimii myös tulkintana William Shakespearen ikivihreästä MacBethistä. Näkemyksiä siis riittää.

Babelista, Biutifulista ja Amores Perrosista tutun Alejandro González Iñárritun elokuva on visuaalisesti oivaltava, sen dialogi veitsenterävää ja vitsit nokkelia. Kokonaisuus on sulava kuin natsin pää Liiton arkin auetessa. Tavallaan koko Birdman on yhtä jatkuvaa kohtausta, eikä katsoja kyllästy elokuvaan silti. Kuvaaja Emmanuel Lubezki on tehnyt uskomatonta jälkeä yhdessä leikkauksesta vastanneiden Douglas Crisen ja Stephen Mirrionen kanssa.

Parasta Birdmanissa ovat kuitenkin näyttelijät. Zombielandista ja The Amazing Spider-Man -elokuvista tuttu Emma Stone yllättää positiivisesti sivuosaroolissaan, mutta jää silti konkareiden varjoon. Michael Keaton ja Edward Norton tekevät uransa parhaisiin lukeutuvat roolisuoritukset, ja se on paljon se. Molempien miesten Oscar-ehdokkuuksien pitäisi olla kertaheitolla itsestäänselvyys, mutta Birdmanin kokeellisuus saattaa muodostua ongelmaksi.

Ennen Birdmania Michael Keaton joutui esiintymään vuosikaupalla pelkissä sivuosarooleissa. Jos maailmassa on yhtään oikeutta, miehelle kannetaan jatkossa tähtirooleja kultatarjottimilla. Ne hän on Birdmanin myötä ansainnut.

”Shave off that pathetic goatee. Get some surgery. Sixty’s the new thirty, motherfucker!”