Mission: Impossible – Rogue Nation on tämän kesän megaleffoista paras

Ensi-ilta: 31.7.2015
Alkuperäisnimi: Mission: Impossible – Rogue Nation
Ohjaus: Christopher McQuarrie
Käsikirjoitus: Christopher McQuarrie
Pääosissa: Tom Cruise, Jeremy Renner, Simon Pegg, Alec Baldwin, Rebecca Ferguson & Ving Rhames
Pituus: 131 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Juosta jälleen kerran ympäri maailmaa suorittamassa mahdottomia tehtäviä ja antaa Tom Cruisen tehdä vaarallisen kahelit stunttinsa itse
Arvostelija: Aki Lehti

Mission: Impossible – Rogue Nation onnistuu nimensä mukaisesti melkeinpä mahdottomassa tehtävässä. Jo vajaat 20 vuotta vanhan elokuvasarjan tuorein tuotos on yksi sen parhaista. Sen toimintakohtaukset ovat tietysti näyttävän järjettömiä ja mahdottomia, mutta silti katsoja uskoo Tom Cruisen esittämän agentti Ethan Huntin pystyvän urotekoihinsa.  

Viidenteen osaansa edennyt Mission: Impossible -leffasarja onnistuu edelleen olemaan tuoreen tuntuinen, vaikka se toistaa tietysti samaa edellisistä elokuvista tuttua kaavaa. Tällä kertaa Tom Cruisen Ethan Hunt joutuu toimimaan ilman salaisia tehtäviä suorittavan IMF-järjestön tukea Alec Baldwinin esittämän CIA-pomo Hunleyn onnistuessa lakkauttamaan koko lafkan sen liian riskialttiiden ja uhkarohkeiden toimintatapojen vuoksi.

Hunt on päässyt koko maailmaa uhkaavan Syndikaatti-nimisen järjestön jäljille, järjestön jonka olemassaoloon ei kukaan muu tunnu uskovan. Myytinomainen Syndikaatti koostuu omia etujaan ajavasta ryhmästä entisiä kotimaansa hylänneitä agentteja. Eräänlaisen anti-IMF-järjestön pääpahis on Sean Harrisin esittämä vähän kliseinen, mutta uskottava Solomon Lane, jonka löytämisestä ja toimien torpedoinnista tulee Huntille pakkomielle.

Hunt voi luottaa vain itseensä, ystäviinsä ja ehkä ruotsalaisen Rebecca Fergusonin esittämään brittivakooja Ilsa Faustiin, joka on niin syvällä kaksoisagentin roolissaan, ettei taida enää itsekään tietää kenen hyväksi työskentelee. Tällä kertaa Simon Peggin Benji, Ving Rhamesin Luther ja Jeremy Rennerin Brandt tietysti jeesaavat ystäväänsä ja kollegaansa Huntia, mutta kyseenalaistavat tämän tavat toimia aiempaa ahkerammin.

Tom Cruise on edelleen oivallinen leffatähti, vaikka hänet kokisi kuinka ärsyttäväksi. Miehen yksityiselämä sikseen, mutta varsinkin Mission Impossible -leffasarjassa hän on juuri oikealla tavalla hullu ja karismaattinen. Herra voi olla sekopää ja saada katsojan raivoihinsa ylimielisellä hymyn ja irvistelyn välimuodollaan, mutta ainakin hän osaa näytellä ja nauraa itselleen.

Se trailerissakin nähty kohtaus, jossa Cruise roikkuu lentoon lähtevän lentokoneen kyljessä on valkokaankaalla pidempi ja todella vaikuttava. Ei kahelille kaverille voi kuin nostaa hattua tietäen herran tehneen stuntin itse seitsemän kertaa. Lentokonekohtaus ei kuitenkaan ole elokuvan näyttävin. Se kunnia kuuluu vedenalaiselle, jännittävän massiiviselle kohtaukselle, josta ei tässä viitsi sen enenmpää kertoa.

Cruise onnistuu esittämään Huntin roolin niin, ettei se vaikuta liikaa itsetarkoitukselliselta ”hei, katsokaa, olen yli viisikymppinen mies ja näin hyvässä kondiksessa ja pystyn tähän paremmin kuin nuoremmat kollegani” -pelleilyltä, ei ainakaan liikaa.

Käsikirjoittajasta käsikirjoittaja-ohjaajaksi siirtyneen, jo useamman elokuvan (Jack Reacher, Edge of Tomorrow) Cruisen kanssa tehnyt Christopher McQuarrie ansaitsee kehut melkeinpä joka osa-alueella, mutta ensimmäiseksi on pakko mainita toimintakohtaukset ja upeat maisemakuvat. Vaikka taisteluiden ja toiminnan tahti on tietysti kiivasta, niin kaikesta saa silti selvää. Jo pelkästään se, että päähänlyöntikisojen ja ammuskelun perässä on helppo pysyä ei ole nykyelokuvassa mikään itsestäänselvyys. Kunnia kuuluu myös kuvaaja Robert Elswitille.

Mission: Impossible -leffojen päähenkilön romanttisen kiinnostuksen kohde ja pahis ovat tärkeitä osia kiveen hakattua kaavaa, samaan tyyliin kuin James Bond -elokuvissa. Huntin ja Ilsa Faustin seksikohtauksia tai edes sen lähempää fyysistä kontaktia elokuvassa ei nähdä, mutta Fergusonin ja Cruisen kemiat pelaavat niin hyvin yhteen, ettei moisille ole tarvettakaan.

Sean Harrisin Solomon Lane -mestaripahis on melko perinteinen agenttielokuvan konna, mutta hänen motivaationsa toiminnalleen perinteisestä poikkeava.

Juonenkäänteet menevät loppua kohti liiankin monimutkaisiksi, mutta se on taatusti täysin tietoinen päätös. Lähinnä Simon Peggin hahmon tarjoaman perinteisen huumorin lisäksi myös itse elokuva tuntuu hetkittäin nauravan itselleen pääosanesittäjänsä ohella.

Mission: Impossible – Rogue Nation on agenttitoimintajännäreiden parhaimmistoa ja ehdottomasti kesän megaleffoista paras. Niin loistavaa viihdettä kuin elokuva onkin, niin mitään uutta se ei leffasarjaan tuo, mutta se ei haittaa tason pysyessä näin korkealla. Se mikä nostaa tämänkin Mission: Impossiblen muiden saman genren edustajien yläpuolelle on toiminnan, draaman ja jännityksen juuri oikea suhde.

En panisi pahakseni jos sarjan elokuvia tehtäisiin niin pitkään kuin Cruise on niiden vaatimassa fyysisessä kunnossa.