Arvostelu Puolen tähden Miljoona tapaa kuolla lännessä on haisevaa juhlaa kakkavitsien ystäville

Ensi-ilta: 30.5.2014
Alkuperäisnimi: A Million Ways to Die in the West
Ohjaaja: Seth MacFarlane
Käsikirjoittajat: Alec Sulkin, Seth MacFarlane & Wellesley Wild
Pääosissa: Seth MacFarlane, Charlize Theron, Amanda Seyfried, Giovanni Ribisi, Neil Patrick Harris, Sarah Silverman & Liam Neeson
Pituus: 116 min
Ikäraja: K16
Idea: Ripulipaska, neekerivitsit ja eläinten sukuelimet ovat tosi hauskoja juttuja
Arvostelija: Aki Lehti

Tämän vuoden huonoimman elokuvan etsiminen voidaan lopettaa jo nyt. Seth McFarlanen Miljoona tapaa kuolla lännessä voittaa tittelin helposti. Kakkahuumoria viljelevä leffa on ihan sitä itseään: löyhkäävä kasa, joka kannattaa kiertää todella kaukaa.

Seth MacFarlane, mies Family Guy -sarjan ja Ted-elokuvan takaa tekee valkokangasdebyyttinsä näyttelijänä Miljoona tapaa kuolla lännessä -länkkärikomediassa. Hän toimii myös käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. MacFarlane voi olla pätevä ääninäyttelijä, mutta oikea näyttelijä hän ei ole. Siihen kun tarvittaisiin lahjoja ja karismaa – kumpaakaan ei elävältä sarjakuvahahmolta näyttävältä mieheltä löydy.

Miljoona tapaa kuolla lännessä on melkein kaksi tuntia pitkä räpellys, kasa itseään toistavia sketsejä, jotka on nivottu yhteen aukkoja täynnä olevalla juonella.

MacFarlane on raukkamainen lammasfarmari Albert. Kun hän luistaa pyssytaistelusta, niin Amanda Seyfriedin esittämä tyttöystävä lähtee viiksienhoitotuotteita myyvän Foyn (Neil Patrick Harris) matkaan. Charlize Theronin näyttelemä Anna, lännen pahimman roiston vaimo saapuu kaupunkiin. Hän lupaa opettaa Albertia käsittelemään aseita ja löytämään rohkeutensa. He tietysti rakastuvat toisiinsa ja pian Albert on pulassa Clinch Leatherwood -konnan (Liam Neeson) ratsastaessa paikalle vaimonsa perässä.

Mukana on myös Giovanni Ribisin esittämä Edward-suutari, joka on edelleen neitsyt ja tämän huoran ammattia harjoittava tyttöystävä (Sarah Silverman).

Kaikki tämä on vain kyhätty kasaan, jotta itseensä ja ideaan länkkärikomediasta rakastunut Seth MacFarlane voi tykittää katsojien verkkokalvoille väkivaltaisia tapoja kuolla ja lapsellista alapäähuumoria. Elokuvan dialogi koostuu lähinnä v-sanan hokemisesta sen eri muodoissa. Loputon vitun kiroilu alkaa vittu kyllästyttää noin vitun vartin jälkeen, vittu.

Alapäähuumori on oikein tehtynä vallan hauskaa, mutta ei sitä kukaan useammalla kuin kahdella aivosolulla varustettu jaksa kahta tuntia katsoa.

MacFarlanen käsitys huumorista on yksitoikkoisen tylsää. Lähietäisyydeltä kuvattu pässin kulli, josta roiskuu virtsaa päähenkilön naamalle; tajuttomana olevan pahiksen perseeseen työnnetty kukka; pierevä isä, joka huutaa ripulipierevänsä peniksensä kautta (?); Edwardin Ruth-huoranaisystävän poskella olevat mällit; tulista ruokaa syövä cowboy, joka kuolee piereskelyyn; vaginan osoittelu sormella ja sille kikattaminen… Niin ja tietenkin useamman minuutin mittainen kohtaus, jossa ripuloidaan kaksi hattua täyteen kuravelliä. Lopputuloksesta on tietysti pakko näyttää lähikuva.

Suutarille ja maailman vanhinta ammattia harjoittavalle naiselleen on keksitty tasan yksi vitsi, jota toistetaan ties kuinka monta kertaa elokuvan aikana. Ruth-huora sattuu olemaan harras kristitty ja haluaa harrastaa seksiä Edwardin kanssa vasta heidän hääyönään. Samaan aikaan hän tottelee vieraiden miesten ”aika ottaa suihin!” ja ”nyt nussitaan!” -käskyjä.

Todella tyylikästä.

Tyylikästä on myös kaupungin markkinoilla nähtävä tarkkuusammuntakilpailu, jossa räiskitään kuudestilaukeavalla karanneiden neekeriorjien kuvia. Naisviha ja rasistiset vitsit ovatkin juuri sellaista materiaalia, jota odottaa näkevänsä elokuvassa vuonna 2014.

Ainoat kehut menkööt kuvaaja Michael Barrettille, jonka länkkäriperinteitä kunnioittavat maisemakuvat ovat komeita. Nekin ovat tietysti vain kehnoa vittuilua vanhojen länkkäreiden kliseille ja keino siirtyä seuraavan surkeaan sketsiin. On täysin käsittämätöntä, miten Seth MacFarlane on saanut Liam Neesonin ja Charlize Theronin lisäksi melkoisen määrän päteviä näyttelijöitä cameo-rooleihin.

Tv:ssä MacFarlanen Family Guy -sarja tuppaa tukehtumaan loputtomiin populaarikulttuuriviittauksiinsa. Miljoona tapaa kuolla lännessä tukehtuu ihan vain siihen itseensä.