Sin City: A Dame to Kill For ei palkitse vuosien odotusta asianmukaisesti

Ensi-ilta: 22.8.2014
Alkuperäisnimi: Sin City: A Dame to Kill For
Ohjaajat: Robert Rodriguez & Frank Miller
Käsikirjoittaja: Frank Miller
Pääosissa: Mickey Rourke, Jessica Alba, Josh Brolin, Joseph Gordon-Levitt & Eva Green
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Sin Cityn jatko-osa seuraa edellisen elokuvan jalanjälkiä liiankin tarkasti
Arvostelija: Tatu Junni

Vuoden 2005 mainion Sin Cityn piti saada jatkoa pikavauhtia, mutta ensi-iltaa jouduttiin lykkäämään kerta toisensa jälkeen. Nyt, lähes vuosikymmen ensimmäisen elokuvan jälkeen, Sin City: A Dame to Kill For on vihdoinkin saatu valmiiksi.

Alkuperäisessä Sin Cityssa avainrooleja näytelleet Brittany Murphy ja Michael Clarke Duncan ovat kuolleet. Manuten näyttelijäksi palkattiin Dennis Haysbert, mutta Shellie on kumitettu tarinasta kokonaan. Dwightin näyttelijä Clive Owen on sentään yhä elossa, mutta ei enää halunnut palata rooliinsa. Sijaiseksi saatiin Josh Brolin. Myös sivuosissa hääräävien Bob-poliisin ja Miho-ninjan näyttelijät ovat vaihtuneet. Michael Madsenin korvasi Jeremy Piven, ja Devon Aokin Jamie Chung.

Lukuisat muutokset pakottavat väkisinkin mieleen ajatuksen siitä, että Sin City: A Dame to Kill For olisi pitänyt saada ulos alkuperäisellä aikataululla tai jättää kokonaan tekemättä.

Asiaa ei auta se, että jatko-osa kierrättää edeltäjänsä kikkoja aina mainosmateriaaleja myöten. Kaikki tarjolle aseteltu on nähty jo kerran. Ohjauksesta vastaavat edelleen Frank Miller ja Robert Rodriguez, mutta nyt tuntuu kuin miehet apinoisivat itseään. Kun A Dame to Kill Foria ei voinut toteuttaa alkuperäisen elokuvan kokoonpanolla, olisi sen pitänyt tehdä rohkeampi irtiotto edeltäjästään. Vaan miten elokuva, jonka ainoa aidosti omaperäinen ainesosa on kuvallinen kikkailu, voisi keksiä pyörän uudelleen?

Sin City: A Dame to Kill For on elokuva, joka ei kaikesta näyttävyydestään huolimatta onnistu perustelemaan olemassaoloaan. Parissa asiassa kehitystä edeltäjään on sentään tapahtunut. Ohjaajaduon kuvallinen ilmaisu on aiempaa soljuvampaa. Elokuva ei ole enää sarjakuvan kuvaruuduista koostettu tilkkutäkki, vaan Frank Millerin valitsemiin kuvakulmiin ja liikeratoihin on uskallettu kajota tilanteen niin vaatiessa. Toinen positiivinen päivitys on 3D-tehoste, joka toimii kerrankin hyvin. Etenkin Millerin piirroksia esittelevät alkutekstit on visualisoitu komeasti.

Elokuva koostuu tuttuun tapaan useammasta tarinasta. Sen nimeenkin nostettu A Dame to Kill For on tuttu samannimisestä albumista, ja myös Mickey Rourken Marviin keskittyvä Just Another Saturday Night on julkaistu sarjakuvamuodossa. Loput kaksi kertomusta tarjoavat katsojille täysin uutta materiaalia. The Long, Bad Nightista piti tulla alkujaan sarjakuva, mutta lopulta se kääntyi leffakäsikirjoitukseksi. That Yellow Bastardin jatko-osan Nancy’s Last Dance Miller kirjoitti nimenomaan tätä elokuvaa varten.

Uudet tarinat eivät jää aikaisempien Sin City -tuotosten varjoon, päinvastoin. Joseph Gordon-Levittin esittämästä uhkapelurista kertova The Long, Bad Night on heittämällä jatko-osan parasta antia.

Elokuvan nimeen nostettu A Dame to Kill For on puolestaan neljästä tarinasta kehnoin. Vuonna 1993 ilmestyneen Sin City –albumin filmatisointi on pelkistetty äärimmilleen, jottei se olisi paisunut liian pitkäksi muihin episodeihin nähden. Ratkaisu kyllä palvelee elokuvaa kokonaisuutena, mutta ei itse kertomusta, joka on nyt taantunut liian kaavamaiseksi putkijuoksuksi. Dialogia on silvottu ja sivuhahmoja siivottu pois.

Koko Sin City: A Dame to Kill Forin suurin ongelma on turhan toiston ohella ”kaiken takana olevaa naista” esittävä Eva Green. Hän ei ole lainkaan sellainen roolista toiseen sukkuloiva kameleontti, jollaiseksi sarjakuva Ava Lordin esittää. Väkisinkin tulee mieleen, että elokuvantekijät eivät valinneet Eva Greeniä vaan tyytyivät häneen. Näyttelijän tehtäviin kuuluu nimittäin niin paljon paljaan pinnan esittelyä, että moni nimekäs Hollywood-tähti on varmasti kieltäytynyt tehtävästä yksinomaan siitä syystä.

Vuosien odotuksesta huolimatta Sin City: A Dame to Kill For on todennäköisesti tärkeämpi elokuva tekijöilleen kuin katsojille. Sitä voi suositella Frank Millerin sarjakuvan suurimmille faneille sekä niille katsojille, joille tissit ja tappelut ovat synonyymi hyvälle elokuvalle. Muut voivat huoletta kerrata alkuperäistä Sin Citya kotoa käsin.