Teenage Mutant Ninja Turtles oli tasan niin huono kuin ennakkoon pelättiin

Ensi-ilta: 22.8.2014
Alkuperäisnimi: Teenage Mutant Ninja Turtles
Ohjaajat: Jonathan Liebesman
Käsikirjoittaja: Josh Appelbaum, André Nemec & Evan Daugherty
Pääosissa: Megan Fox, Will Arnett & William Fichtner
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Hei, eihän se vuoden 1993 Teenage Mutant Ninja Turtles 3 ollutkaan niin huono leffa!
Arvostelija: Tatu Junni & co.

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat palanneet – ikävä kyllä. Uusi valkokangasseikkailu ei nimittäin maistunut ainakaan vanhoille Turtles-faneille.

Dome.fi:n muutaman viikon takainen Guardians of the Galaxy -arvostelu keräsi sen verran kiitosta, että päätimme arvostella myös Jonathan Liebesmanin ohjaaman Teenage Mutant Ninja Turtlesin porukalla.

Hyvä niin, sillä vertaistuki nousi tärkeään asemaan elokuvan jälkeisissä terapiaistunnoissa!

Millainen suhde sinulla on Teenage Mutant Ninja Turtlesiin?

Akseli: Lapsena olin täysipäiväinen fani parin vuoden ajan. Olin hyvin otollisessa iässä, noin 7-vuotias, kun ilmiö rantautui Suomeen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Se oli maanista aikaa; tutuiksi tulivat lelut, animaatiosarja, elokuvat ja sarjakuvat. Osaltani Turtles-buumi kuitenkin lopahti yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sittemmin teinikilppareiden seuraaminen on ollut lähes olematonta. Vuoden 2007 animaatioelokuvan katsoin nostalgiannälkäisenä ja muistaakseni viihdyin leffan parissa jotenkuten.

Ilka: Turtlesit olivat 90-luvulla tosi kova juttu. Tilasin sarjakuvalehteä, pelasin Nintendo-pelejä ja leikin figuureilla. Donatello oli suosikki. Aikuisemmalla iällä olen seurannut kiinnostuksella vanhan suosikkisarjan kehitystä ja myös lukenut alkuperäiset sarjakuvat.

Kati: Turtlesit ja varsinkin ensimmäinen animaatiosarja vaikuttivat minuun kovasti ala-asteella. Kilpparifiguureja oli iso läjä ja sarjan hahmot olivat kovasti mukana myös mielikuvitusleikeissä. Turtleseja esitettiin pikkuveljien kanssa ja hahmo vaihtui mielialan mukaan – tai sen, kenellä oli sillä hetkellä parhaat aseet. Donatello tosin valikoitui silloin parhaaksi, kun lempiväri oli jonkun viikon ajan violetti.

Tatu: Ninjakilpikonnat kolahtivat jo ensimmäisen NES-pelin aikoihin, vaikka painajaismainen sukelluskenttä itkettikin kovasti ja herättää yhä öisin. Figuureita tuli kerättyä, sarjakuvia luettua ja huone tapetoitua julisteilla. Fanitus sai paikoin jopa sairaita piirteitä: pidin ihan oikeasti Vanilla Icen esittämää Ninja Rapia hyvänä biisinä. Tänä vuonna Turtlesit ovat palanneet kuvioihin nostalgian myötä: olen lukenut pari historiikkia sekä hankkinut itselleni Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin alkuperäisiä sarjakuvia.

Millaisia ennakko-odotuksia sinulla oli uuden Teenage Mutant Ninja Turtlesin suhteen?

Akseli: Sarjakuvafilmatisoinnit ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olleet parhaimmillaan hyvin onnistuneita tulkintoja lähdemateriaalistaan. Ajattelin, että nyt Turtlesitkin saattaisivat saada uskottavan ja vakavasti otettavan valkokangasversion. Toivoin, että tekijät nojaisivat alkuperäisen sarjakuvan synkeähköön ja nihilistiseen tunnelmaan, edes hitusen. Kun kuulin Michael Bayn toimivan yhtenä leffan tuottajana, hälytyskellot pärähtivät soimaan. Ensimmäisen pitkän trailerin nähtyäni aloin jo luopua toivosta: leffa vaikutti päättömältä pomppimiselta (mitä se valtaosin olikin).

Ilka: Hyvin alhaalla oli odotukset, sillä trailerit olivat näyttäneet tyypilliseltä Michael Bay -rymistelyltä.

Kati: Ajatus uudesta Turtles-aallosta huvitti, mutta myös riemastutti.

Tatu: Kun kuulin uudesta Turtles-elokuvasta, olin innoissani. Sitten kuulin, ketkä sen tekevät: persoonaton Jonathan Liebesman ja Transformers-leffoillaan mielipuolisuutensa osoittanut Michael Bay. Tämän jälkeen toivoin ainoastaan, että elokuva olisi tarpeeksi huono, jotta sillä olisi edes kalkkuna-arvoa.

Mikä oli mielestäsi parasta uudessa Turtles-elokuvassa?

Akseli: Elokuvan animaatio-introssa oli yritystä, häivähdys elokuvallista tunnelmaa. Myös kohtauksessa, jossa Tikku kertoo hänen ja kilpikonnien yhteisestä taipaleesta, oli hetkellisesti jotain aitoa tunnetta muistuttavaa.

Ilka: Pidin elokuvan karkean realistisesta otteesta hahmodesignin saralla. Sääli, että se ei ulottunut elokuvan käsikirjoitukseen.

Kati: Sarjakuvamainen aloitus oli suht’ huikea. 3D toimi siinä hyvin ja antoi odottaa elokuvalta enemmän kuin ennen leffan alkua.

Tatu: Halusin pitää elokuvasta, mutta en voinut. Jos jotain hyvää siitä pitää kissojen ja koirien kanssa kaivaa, todetaan nyt, että ainakin se yritti päivittää Teenage Mutant Ninja Turtlesin tarinan uudelle vuosituhannelle, eikä sitonut itseään orjallisesti lähdemateriaaleihin. Lisäksi William Fichtneriä katselee aina ilokseen konnan roolissa, vaikka hänen hahmonsa paperinohut olikin.

Entäpä mikä elokuvassa oli huonointa?

Akseli: Mielestäni tämä ei loppujen lopuksi ollut teini-ikäisten kilpikonnien tarina, vaan Megan Foxin esittämän Aprilin elokuva. Kilpparit oikeastaan vain hyörivät ja häärivät reportterin ympärillä. Jos tulkinta April-hahmosta olisi ollut kiehtova, tämä olisi voinut toimiakin. Nyt April oli pelkkää pintaa. Kaiken kaikkiaan elokuva olisi kaivannut säröä ja rosoa kiillotettuun kilpeensä. Kun katsot trailerin, tiedät mitä on luvassa. Lisäksi sarjisleffa vaatii karismaattisen pahiksen. Nyt Silppuri oli ryssitty totaalisesti. Hahmosta tuli mieleen jättikokoinen Sveitsin armeijan linkkuveitsi, eikä sellainen vastaa käsitystäni karismasta.

Ilka: Mistä pitäisi aloittaa? Teenage Mutant Ninja Turtles yritti olla humoristinen toimintaelokuva, mutta epäonnistui kummallakin alueella. Hauskoiksi tarkoitetut kohtaukset herättivät syvää kiusaantuneisuutta ja toimintakohtaukset olivat sekavia ja pitkästyttäviä. Elokuva oli täynnä raivostuttavia yksityiskohtia… Pahisten järjettömät suunnitelmat. Kilpikonnien immuunius konetuliaseille, kunhan vain kääntyvät selin. Michelangelon creepyt lähentelyt April O’Neilille. Kokonaisuus oli ennalta-arvattava, loputtoman hölmö ja kuorrutettu Baylle tyypillisillä linssiheijastuksilla, hidastuksilla ja BBEEEEUUUUUMMMMM-ääniefekteillä.

Kati: Väkinäinen huumori ja alun sarjakuvailmaisun väistyminen kolmiulotteisten nykytekniikkaluomusten tieltä.

Tatu: Kuten sanottua, ninjakilpikonnien tarinaan kajoaminen ei haitannut, mutta tapa jolla se tehtiin, oli ihan tolkuttoman laiska; April O’Neilin sotkeminen ninjakilpikonnien mutaatioon, Transformersiksi muutetun Silppurin New Yorkin valloitussuunnitelma ja niin edelleen… 10-vuotiaille suunnattu seikkailuelokuva saa olla tyhmä, mutta ei nyt sentään näin tyhmä. En myöskään ymmärtänyt, miksi elokuvan painopiste laskettiin April O’Neilin varaan. Jos tarkoituksena oli johdattaa katsoja keltanokan kautta ninja Turtlesien ihmeelliseen maailmaan, niin siinä kyllä epäonnistuttiin täysin. Lisäksi noottia voi antaa epäselvistä toimintakohtauksista, onnettomista ääninäyttelijöistä, kakkapökälettä muistuttavasta Tikusta, joka opetti ninjataitoja suoraan kirjasta (!) ja vaikka mistä muusta, mutta eiköhän asia tullut jo selväksi. Jos ei, sanotaan suoraan: tämä oli ihan järkyttävän huono elokuva!

Elokuvan suurin tähti on April O’Neilin rooliin kiinnitetty Megan Fox. Hänen näyttelemistään Transformers-elokuvissa on parjattu paljon. Miten Fox pärjäsi tällä kertaa?

Akseli: Megan Fox on todennäköisesti valittu elokuvaan pääosin ulkonäkönsä vuoksi. Se, miten hyvin neiti Fox sopii Aprilin rooliin, vaikuttaisi olleen sivuseikka. Popkulttuurihahmoja esittävän näyttelijän ei tarvitse välttämättä olla ammattikuntansa lahjakkain edustaja, tärkeämpää on kyetä luomaan juuri kyseiselle hahmolle oikeanlainen fiilis, persoona ja luonne. Megan Fox oli leffassa Megan Fox, ei April. Huono esitys.

Ilka: Megan Fox ei ole herättänyt vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen, mutta April O’Neilin roolissa hän näytti kasvoiltaan jähmettyneeltä ja kuin ei oikein tietäisi miten päin olla. April O’Neilin hahmolla oli hetkensä, mutta pääasiassa ohjaajan intresseissä vaikuttaa olleen saada April näyttämään mahdollisimman seksikkäältä, mitä ikinä olikaan tekemässä.

Kati: Itse elokuva oli parempi kuin Transformers, mutta Fox voisi vielä hetken miettiä alanvalintaa tai lisäkouluttautumista.

Tatu: Megan Fox oli sama Megan Fox kuin kaikissa muissakin rooleissaan. Neidin oli taas pakko pyllistellä katsojille pikkutuhman vitsin merkeissä. Ho hoo, Michael Bay! Hyvin keksitty! Ehkä Foxista vielä joku päivä kouliintuu oikea näyttelijä, mutta tällä hetkellä hän on kaukana sellaisesta. Jopa mutanttininjakilpikonnat olivat uskottavampi ilmestys kuin Megan Fox toimittajana. Kyllä tuli Judith Hoagia ikävä!

Ninjakilpikonnat, Tikku ja Silppuri oli pistetty aika rohkeasti uuteen uskoon. Mitä pidit uudistetuista hahmoista?

Akseli: Minulla ei ole valittamista Turtlesien ulkonäön suhteen, mutta hahmoina kilpparit jäivät hyvin etäisiksi. Yhdestäkään konnasta ei oikein saanut otetta. Tuntui, että tekijöiltä oli unohtunut yksilöllisten persoonien tärkeys. Hahmoilla oli kyllä omat karikatyyrinsä, mutta se ei ihan riittänyt. Perusajatus tuntuu olleen, että kunhan vain saadaan neljä jättikokoista konnaa onnistuneesti mölisemään keskenään, niin sehän riittää.

Ilka: Turtlesit ovat näyttäneet hyvin erilaisilta vuosien varrella ja minusta tässä elokuvassa nähtiin ihan onnistunut versio teinimutanttininjakilpikonnista. Pidin kilpparien karun realistisesta ulkonäöstä, mutta sen sijaan päivitetty alkuperä oli masentava käänne. Taisteluhaarniska-Silppuri oli kiinnostava päivitys, mutta lopputulos näytti eksyneen paikalle Bayn kelvottomista Transformers-elokuvista.

Kati: Muistelen edellisen tulemisen hahmojen, varsinkin teinikilppareiden, olleen kylmemmän näköisiä kuin lapsuuden sankarini. Tässä elokuvassa animoituihin hahmoihin oltiin onnistuttu palauttamaan persoonaa ja lämpöä.

Tatu: Shrekin ja Hulkin lemmenyön tulokset eivät voittaneet minua puolelleen. Realistinen lähestymistapa miellytti, mutta siihen se sitten jäikin. Raphael oli turbopumpattu bodari, Donatello hintelä rillipäänörtti, Leonardolla oli perverssit ihmissilmät ja Michelangelon huulet jäivät kummittelemaan mieleen. Sinänsä oli ihan hieno idea heijastaa eri persoonallisuuksia myös hahmojen ulkonäössä, mutta homma toteutettiin kirvesmiehen kömpelyydellä. Eniten kuitenkin häiritsi ninjakilpikonnien ääninäyttelijät, jotka eivät sopineet rooleihinsa lainkaan. Lapsena halusin hengailla ninjakilppareiden kanssa. Tällä kertaa halusin kuristaa ne hengiltä!

Toiko 3D mielestäsi jotain lisää elokuvaan?

Akseli: Ei

Ilka: Ne lasit olivat aika ärsyttävät naamalla. Joissain korkeanpaikan kohtauksissa 3D oli ihan toimivaa.

Kati: Sarjakuvamaisessa alussa 3D toimi hyvin, mutta ”normaalissa” ilmaisussa ei lisäarvoa ollut. Toki joissain kohtauksissa meno oli kovinkin kolmiulotteista, mutta hetkelliset tuntemukset siitä, että tipahtaa jostain tosi korkealta, eivät vieneet juonta eteenpäin.

Tatu: Toimintakohtaukset olivat jo valmiiksi häiritsevän epäselviä, ja 3D vain pahensi asiaa. Jos Ninja Turtles on pakko katsoa, suosittelen kaksiulotteista versiota.

Kenelle suosittelisit elokuvaa?

Akseli: Vaikea tätä on kenellekään suositella. Jos pidät Transformers-filmatisoinneista yli kaiken, tämäkin saattaa toimia.

Ilka: En suosittelisi.

Kati: Ala-asteikäisille äksönistä tykkääville lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat mahdollisesti arvostaneet Turtleseja 80- ja 90-luvun taitteessa.

Tatu: Eiköhän tämä 10-vuotiaille uppoa vallan hyvin, mutta suosittelisin silti heillekin jotain rakentavampaa katsottavaa.

Uuden elokuvan nähtyäsi, mikä on suosikkisi kaikista näkemistäsi Turtles-elokuvista?

Akseli: Kallistun vuonna 1990 valmistuneeseen ensimmäiseen Turtles-elokuvaan. Kaikkine puutteineenkin se on synkeähkön rujo, oudolla tavalla kiehtova ja viihdyttävästi camp-henkinen. Katsoin elokuvan viimeksi vuonna 2011, lähes 20 vuoden tauon jälkeen.

Ilka: En osaa sanoa. Edellisen Turtles-leffan olen nähnyt 90-luvulla ja muistikuvat ovat hatarat.

Kati: En ole nähnyt muita Turtles-elokuvia, ainoastaan sarjoja.

Tatu: Vuoden 1990 Teenage Mutant Ninja Turtles eli elokuvista ensimmäinen. Toki sen asut ja tehosteet ovat nykykriteereillä kömpelöitä, mutta Jim Hensonin työtä on pakko arvostaa yhä. Lisäksi elokuva oli hauska ja viihdyttävä, ja onnistui jopa koskettamaan tunnetasolla, toisin kuin tämä uusi kaikesta kohkaamisestaan huolimatta. Lisäksi Elias Koteas oli mahtava Casey Jones!

Montako tähteä asteikolla 1-5 antaisit tälle uudelle elokuvalle?

Akseli: 1

Ilka: 1,5

Kati: 2

Tatu: 1