Tehokas robottiseikkailu Chappie nousee melkein District 9:n tasolle

Ensi-ilta: 6.3.2015
Alkuperäisnimi: Chappie
Ohjaus: Neill Blomkamp
Käsikirjoitus: Neill Blomkamp & Terri Tatchell
Pääosissa: Sharlto Copley, Dev Patel, Ninja, Yo-Landi Vi$$er, Jose Pablo Cantillo, Sigourney Weaver & Hugh Jackman
Pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Pinokkio peltipurkissa
Arvostelija: Tatu Junni

Ohjaaja Neill Blomkamp aloitti uransa näyttävästi vuonna 2009 scifi-hitillä District 9. Sitä seurannut Elysium ei ollut samanlainen onnistuminen edes ohjaajan omasta mielestä. Chappie kuitenkin palauttaa uskon hiljattain Alien-elokuvasarjan kippariksi kiinnitettyyn Blomkampiin.

Perjantaina ensi-iltansa saava Chappie osoittaa, että toisin kuin moni muu ohjaaja, Neill Blomkamp osaa ottaa opiksi virheistään.

Etelä-Afrikan Johannesburgissa kuvattu elokuva on viihdyttävä ja jännittävä aikuisten Pinokkio-satu, jossa on moni asia kohdillaan. Chappien tehoja ei laske edes se, että sielua hamuava kone on tieteisfiktiossa jo aika puhki kaluttu aihe. Neill Blomkamp kuljettaa tarinaa niin suurella sydämellä, että Chappie ottaa selvän voiton Transcendencesta, S1m0nesta, A.I:sta ja useimmista muista saman genren edustajista.

Neill Blomkampin aikaisemmasta District 9:sta elokuva jää jälkeen vain vähän.

Lähitulevaisuuteen sijoittuva Chappie kertoo Blomkampin luottonäyttelijä Sharlto Copleyn esittämästä robotista, joka on alkujaan yksi Etelä-Afrikan poliisijoukkojen duunareista – työkalu, joka tottelee käskyjä, ei analysoi niitä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun lahjakas insinööri Deon Wilson (Slummien miljonääristä tuttu Dev Patel) siirtää romutustuomion saaneeseen robottiin luomansa tekoälyn. Ennennäkemätön kone saa nimekseen Chappie ja osakseen paljon ongelmia.

Lapsen tasolla olevan robotin ”isä” suhtautuu luomukseensa suojelevasti, mutta kaikki eivät tietenkään ole yhtä ystävällisiä. Oman osansa Chappiesta haluaa rikollisjengi, joka aikoo toteuttaa peltiheikin avulla kaikkien aikojen ryöstön. Komean takatukan kasvattanut Hugh Jackman puolestaan tahtoo tuhota robotin heti sen nähtyään. ”Ihmiskuntaa suojellakseen”, entinen sotilas perustelee, mutta tosiasiassa Jackmanin esittämä Vincent Moore on kiinnostunut vain itse rakentamansa teknolelun menestyksestä.

Chappie on huolella suunniteltua ja toteutettua scifi-toimintaa, jossa kiiltävä huipputeknologia ja rosoinen katutaide paiskaavat tassua sulavasti. Aseet, hahmot, asusteet ja lavasteet on tehty mielikuvitusta kutkuttavasti. Huumori on Chappiessa hienovaraista, eikä sitä alleviivata teinikatsojia varten. Tarpeetonta se olisikin, sillä elokuvan ikäraja on K16.

Elokuvan kohdeyleisö otetaan huomioon paitsi raa’alla väkivallalla ja Transformers-elokuvia kypsemmällä tematiikalla, myös viittaamalla 1980- ja 1990-lukujen pop-kulttuuriin. Chappien ensimmäisenä näkemä tv-ohjelma on He-Man And The Masters of the Universe -animaatio. Myöhemmin ”robokyttä” saa vastaansa helvetinkoneen, joka tuo erehdyttävästi mieleen Paul Verhoevenin ohjaaman RoboCopin ED-209:n.

(Kyllä, näitä silmäniskuja voi toki nimittää myös yleisön epätoivoiseksi kosiskeluksi, mutta minuun ne upposivat.)

Osa Chappien juonenkäänteistä tuntuu turhan pakotetuilta. Asioita tapahtuu logiikan vastaisesti tai kiireellä vain, jotta tarinassa päästään seuraavaan peliruutuun. Tietoisuuden lataaminen muistitikulle PlayStation 4:n avulla on pikku juttu, tietenkin! Myös elokuvan dialogia olisi voinut teroittaa – tai oikeammin kumittaa. Hugh Jackman löytää sisäisen Runeberginsa joka kerta, kun pääsee minkään tietoteknisen laitteen ääreen, eikä suostu vaikenemaan kuin äärimmäisellä väkivallalla.

Merkittävä rasite Chappielle ovat myös konnia esittävät Ninja ja Yo-Landi Vi$$er. Ensimmäistä kertaa elokuvan tehneet muusikot suoriutuvat hommasta yllättävän hyvin, mutta kai nyt Die Antwoordin jäsenille olisi voinut roolihahmotkin keksiä? Ninjaa ja Yo-Landia kutsutaan Chappiessa omilla nimillään, eli käytännössä he esittävät itseään. Tämä häiritsi tuntuvasti ainakin omaa todellisuuspakoani.

Eniten Chappiessa jäi kaivelemaan sen turhan siirappinen loppu. Elokuvassa, jossa ihmisiä silvotaan ja ammutaan mennen tullen, voisi olla vähän nykyistä nihilistisempi rusetti päällä. No, annetaan Neill Blomkampin olla romantikko, jos hän niin haluaa. Ohjaaja on sen ansainnut, sillä puutteineenkin Chappie on oikein vänkää tieteishubaa, joka saa odottamaan seuraavaa Alien-elokuvaa vielä entistäkin suuremmalla innolla.