Uusimmat

The Expendables 3 on turhanpäiväisen leffasarjan lapsille suunnattu nynnyversio

12.08.2014 12:56 Aki Lehti

The Expendables 3Ensi-ilta: 15.8.2014
Alkuperäisnimi: The Expendables 3
Ohjaaja: Patrick Hughes
Käsikirjoittajat: Sylvester Stallone, Creighton Rothenberger, Katrin Benedikt, Dave Callaham
Pääosissa: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Antonio Banderas, Wesley Snipes, Dolph Lundgren, Mel Gibson, Harrison Ford, Arnold Schwarzenegger, Kelsey Grammer & Ronda Rousey
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Vanhat miehet tappavat ihmisiä
Arvostelija: Aki Lehti

1/5

The Expendablesin idea oli aluksi ihan hauska. Otetaan kasa pappaantuneita 1980-luvun toimintatähtiä, isketään ne samaan leffaan laukomaan paskoja one-linereita, nauramaan omalle ikääntymiselleen ja tappamaan kekseliäillä tavoilla mahdollisimman väkivaltaisesti kaikki mikä liikkuu.

Sylvester Stallonen keksintö kuulosti loistoidealta, mutta valitettavasti ensimmäinen The Expendables ei yltänyt lähellekään niiden 1980-luvun action-leffojen tasoa, joita sen oli tarkoitus matkia pilke silmäkulmassa. Kakkososa oli täysin samaa tavaraa. Kolmannessa osassa aivoton rymistely jatkuu, mutta se ei viihdytä enää lainkaan. Suurin syy tähän on se, että veriroiskeet ja ääriväkivalta on karsittu pois, ja tilalla on K12-leimalla varustettu moderni ja lapsiystävällinen toimintaelokuva.

The Expendables 3 vuosi nettiin DVD-tasoisena kopiona kolme viikkoa ennen ensi-iltaansa. Jotkut esittivät epäilyjä siitä, että kyseessä oli tahallinen teko. Jos studio on oikeasti ollut niin rohkea, että uskoi suusta-suuhun -markkinointiin, niin pieleen meni. Tätä kammotusta tuskin kehuu kavereilleen kovinkaan toimintafani.

The Expendables 3

The Expendables 3:ssa on juonentapainenkin, mutta turha sitä varmaan tässä sen enempää toistella. Todetaan nyt vain, että Mel Gibson on pahis, Stallonen esittämä Barney kehittää jostain ihmeen syystä omatunnon ja korvaa eläkeläiskaverinsa nuoremmilla koviksilla. Sitten ammutaan ja räjäytellään ja heitetään paskaa läppää.

Papat tietysti tulevat nuorempien kollegoidensa apuun. Tappaminen ja kuolema on siisteintä ikinä, kunhan kukaan omasta porukasta ei haavoitu. Jos niin käy, niin silloin kovisten kuuluu taputella toisiaan olkapäille. Sitten taas ammutaan ja tapetaan. Käsikirjoituksen kammotusta ovat olleet Stallonen lisäksi rustaamassa Creighton Rothenberger ja Katrin Benedikt. Samat sankarit kyhäilivät kasaan Olympos on valloitettu -elokuvan, yhden viime vuoden yököttävimmistä tekeleistä.

Suurin kysymys tämän katastrofin kohdalla on, kenelle se oikein on tarkoitettu. Sylvester Stallone on höpissyt jotain päättömiä kohderyhmän laajentamisesta K12-ikärajalla. Mies tunnetusti lypsää mistä tahansa leffasarjasta hilloa irti niin paljon kuin mahdollista loputtomilla jatko-osilla. Se on ihan ok, jos tarjolla on vaikkapa viimeisimmän Rambon tyylistä järjetöntä teurastusta. Ei kukaan kasaritoimintaleffoihin mieltynyt halua nähdä vanhoja sankareitaan vesitetyssä mättöpätkässä. Jos alkuperäinen The Expendables oli vastaisku moderneille, lapsille suunnatuille action-leffoille, niin nyt se on itse muuttunut juuri samanlaiseksi.

The Expendables 3

Elokuvassa ei ole mukana verta, ei gorea, ei mitään. Ilmeisesti väkivallan näyttäminen lapsille on ihan ok, jos lopputulosta ei näytetä. Kahden aiemman The Expendablesin väkivalta oli kaikkea muuta kuin realistista, mutta ainakin ne näyttivät, että ihmisten tappaminen on sotkuista puuhaa. Jengiä kaatuu nytkin kuolleena maahan edellisten osien tahtiin, mutta tällä kertaa sankarien ei tarvitse liata käsiään.

Vanhemmista staroista on tällä kertaa saatu houkuteltua Mel Gibsonin lisäksi mukaan myös Harrison Ford, Antonio Banderas ja Wesley Snipes. Gibsonia vihaa nykyään valmiiksi koko Hollywood, joten hän on ihan passeli valinta pahikseksi. Snipes käväisi istumassa linnassa veropetoksesta, joten hänellä on varmasti pulaa rahasta. Mutta miksi ihan oikeat näyttelijät Banderas ja Ford ovat lähteneet elokuvaan mukaan? Täysin käsittämätöntä.

Nuoremmista uusista naamoista mukana on ainakin joku Twilight-tähti, jonka nimeä en enää muista, eikä muista muutaman vuoden kuluttua kukaan muukaan, sekä pakollisena naispuolisena koviksena MMA:sta tuttu Ronda Rousey. Ohjaaja Patrick Hughesin tärkein tehtävä on tainnut olla käskeä näyttelijämestareita näyttämään siltä kuin heillä olisi jatkuvasti maailman kamalin ummetus. Varsinkin Dolph Lundgren ja Jason Statham ovat tässä lajissa luonnonlahjakkuuksia.

The Expendables 3

Arnold Schwarzenegger on valkokankaalla enemmän kuin kahdessa aiemmassa osassa yhteensä. Hän materialisoituu kohtauksesta toiseen paikan päälle kuin tyhjästä lausumaan klassikkorepliikkejään, kuten ”I lied” ja ”Get to the choppa!”. Jopa naurattaa, ahaahaa, kuolen hysteriaan! Koko leffan ainoa hyvä letkautus on Wesley Snipesin hahmon heittämä läppä veropetoksesta.

Varsinkin The Expendables 3:n loppuolen rymistely on sitä samaa, mitä suunnilleen jokainen moderni toimintaleffa. Täynnä liian nopeita leikkauksia, joiden ansioista mistään ei saa mitään selvää. Leffa on leikattu muutenkin niin omituisesti, että se näyttää siltä kuin homman olisi hoitanut 1990-luvun alussa Valtion elokuvatarkastamo. Lopputulos näyttää samalta, kuin kyseisen viraston sensuroimat sen ajan K18-elokuvien videoversiot. Uskoisin että tulossa on todennäköisesti rajumpi Blu-ray -versio.

The Expendablesin kaksi ensimmästä osaa sentään tiedostivat olevansa täyttä roskaa ja osasivat nauraa itselleen. Jostain käsittämättömästä syystä kolmososa yrittää olla oikea elokuva kaikkien surkeiden puujalkavitsien, sekavan toiminnan ja lapsille suunnatun väkivallan alla. Leffa ei ole edes niin huono, että se olisi hyvä. Se on vain ihan helvetin tylsä ja liian pitkä mongerrusmaratoni.

PlusMiinusNolla:

– Missä veri ja aivonpalaset?
– Tylsä, ihan helvetin tylsä
– Ei naurata

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat