Uusi RoboCop ei millään vedä vertoja alkuperäiselle

Ensi-ilta: 14.2.2014
Alkuperäisnimi: RoboCop
Ohjaaja: José Padilha
Käsikirjoittaja: Joshua Zetumer
Pääosissa: Joel Kinnaman, Gary Oldman, Abbie Cornish, Jackie Earle Haley, Michael Keaton & Samuel L. Jackson
Pituus: 118 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Robocop on palannut. Ikävä kyllä
Arvostelija: Tatu Junni

Hollywoodin sadismilla ei ole rajoja! Ensin Paul Verhoevenin faneja kiusattiin hengettömällä Total Recall -kierrätyksellä ja nyt samanlaisen käsittelyn on saanut vuoden 1987 klassikko RoboCop.

José Padilhan ohjaama RoboCop ei omaperäisyydellä juhli, mutta ei sentään seuraa alkuperäisen tarinaa aivan orjallisesti.

Tarinan pääpaino on niissä aineksissa, jotka vuoden 1987 versiossa sivuutettiin; miehen koneeksi muuttaminen, poliisivoimien toiminta kansallisella tasolla ja Alex Murphyn perhe-elämä. Ratkaisu on tavallaan toimiva, sillä alkuperäisessä RoboCopissa tietyt aiheet kuitattiin kömpelösti vain olkia kohauttamalla. Ikävä kyllä tarinaa muokatessa roskakoriin on samalla heitetty äärimmäinen väkivalta, satiiri, tyly asenne ja kieroutunut huumori – eli lähes kaikki se, mikä teki RoboCopista aikoinaan hitin.

Uusi RoboCop on useimmille hahmon faneille todennäköisesti paha pettymys, vaikkei se elokuvana susisurkea olekaan.

Paul Verhoevenin alkuperäinen RoboCop oli silkkaa satiirista neroutta aina tuotesijoittelusta jenkkiviihteen väkivaltaisuuteen. Hollantilaisohjaaja siirsi Edward Neumeierin ja Michael Minerin käsikirjoituksen valkokankaalle juuri Hollywoodiin saavuttuaan ja osui napakymppiin vetäessään koko homman täysin överiksi.

Lopputulos oli jotain ihan muuta kuin mitä elokuvalta odotettiin, joten ei ihme, että se aiheutti hämmennystä. RoboCopia syytettiin vuoroin liian fasistiseksi ja vuoroin liian vasemmistolaiseksi elokuvaksi. Samaan aikaan siitä tuotettiin leluja, sarjakuvia ja animaatioita lapsille. Täydellistä!

Tropa de Elite -elokuvilla kunnostautunut brasilialaisohjaaja José Padilha ei ole onnistunut tekemään RoboCopista yhtä persoonallista tarinaa kuin Verhoeven. Lopputuloksena on kompromisseilta käryävä elokuva, josta ei välity kunnollista loppuun asti harkittua visiota. Nenään jää rahanhaju ja mieleen musta sadepilvi. Onneksi remakelle on tehty särmikkäämpi vaihtoehto talkoovoimin (varoitus: rankkaa materiaalia minkä tahansa ikäiselle).

Uusi RoboCop kyllä virittelee kommentaaria esimerkiksi ihmisen ja koneen välisen rajaviivan vetämisestä, Pohjois-Amerikan ulkopolitiikasta ja suuryritysten vastuusta, mutta homma jää pahasti puolitiehen. Ilmeisesti elokuvan kohdeyleisöä eli teinikatsojia ei ole haluttu hämmentää liikaa. Suomessa elokuvan ikäraja on K12, mikä kertoo RoboCopin sisällöstä aika paljon.

RoboCopilla Verhoevenin tavoin Hollywoodiin siirtynyt José Padilha sadatteli jo elokuvaa kuvatessaan, miten tuskaista isojen pamppujen alaisuudessa oli työskennellä. Ohjaajaa suurempi syyllinen elokuvan tasoon lienee siis käsikirjoittaja Joshua Zetumer sekä Columbia Picturesin tuottajaporras.

Pelkkänä aivottomana toimintaleffana RoboCop toimii kohtalaisesti, mutta jopa sellaiseksi se on naurettavan totinen. Lisäksi toimintakohtauksia tarjotaan huomattavan vähän; kunnon ryminää odottaa pari tuntia ja sitten elokuva jo loppuukin. 130 miljoonan dollarin budjetista huolimatta aidosti mieleen jääviä kohtauksia on tasan yksi. Siinä elokuvan sankarille esitellään missä kunnossa hänen tuhoutunut ruumiinsa on robottihaarniskan alla.

Paul Verhoevenin elokuvan kierrätys hakkaa erikoistehosteissa, tarinan taustoittamisessa ja näyttelijöissä.

Gary Oldmanin, Samuel L. Jacksonin ja Michael Keatonin kaltaiset näyttelijät tekevät perusvarmaa jälkeä, mutta nimiosaa esittävä Joel Kinnaman on aivan liian persoonaton sekä Alex Murphyn että tulevaisuuden poliisin roolissa. Peter Welleriä tulee ikävä useammin kuin kerran. Sama koskee Paul Verhoevenia.