Uusimmat

Bam Margera: ”Jos olisin uskonut opettajiani, en olisi yhtä rikas ja onnellinen kuin nykyisin.”

16.09.2009 08:38 Muropaketin toimitus

Pakko se on myöntää: sukupolveni alkaa tulla vanhaksi. Juuri, kun olemme tottuneet puhumaan 90-luvusta ”ysärinä” ja pitämään Bomfunk MC’sia retromusiikkina, joudumme siirtämään 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen historiankirjoihin. YouTuben, Facebookin, South Parkin ja Big Brotherin tavoin Jackass on kiistattomasti 2000-luvun alkuun kuuluva mediailmiö, joka yhä tänä päivänä – yli kymmenen vuotta syntymänsä jälkeen – kieltäytyy kuolemasta.

Jackassin satulassa maailmanmaineeseen ratsastanut Bam Margera kävi kertomassa Kaistan toimitukselle elämästään 15-vuotiaana tarkkailuluokkalaisena 30-vuotiaan miehen ruumiissa.

TurkkuSex 2009 -messujen juontajaksi Suomeen saapunut Brandon Cole Margera, tuttavallisemmin Bam, täyttää pyöreät 30 vuotta alle kahden viikon kuluttua. Vaikka Jackass-sensaatio ei joudu vieläkään täyttämään aikataulujaan ylitöillä, vaipanvaihdolla ja yt-neuvotteluilla, hän myöntää joutuneensa viime kuukausina miettimään ikänsä suhdetta työhönsä.

– Yksi suurimmista ongelmista avioliitossani on se, että vaimoni on käskenyt minua yhtenään lopettamaan pelleilyn ja käyttäytymään kuin normaalit kolmekymppiset, naurahtaa vapinaansa bloody marylla tasoitteleva Margera ennen hetkellistä vakavoitumistaan.

– Kehotuksessa ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Olen ansainnut miljoonia käyttäytymällä kuin ääliö, hankkiutumalla vaikeuksiin ja ärsyttämällä ihmisiä. Jos olisin ottanut vanhempieni, opettajieni ja koulukuraattoreiden neuvot tosissani ja keskittynyt koulunkäyntiin, en olisi lähellekään yhtä rikas ja onnellinen kuin nykyisin. Olen tässä juuri siksi, koska tein aina oman pääni mukaan.

Lähestyvä kolmenkympin rajapyykki ei näy Margeran olemuksessa. Yhden miehen tavaramerkiksi syyntakeettomalla käytöksellään kohonnut skeittari Philadelphiasta on edelleen yhtä energinen, arvaamaton ja aseistariisuvan ystävällinen kuin parikymppisenä. Lähestyvästä 30-vuotispäivästä kielivät korkeintaan tukkijätkämäinen parrankasvu, alati lisääntyvä tatuointien määrä sekä – miehen omien sanojen mukaan – yhä pidemmäksi paisuvat toipumisajat.

– Darrat kestävät helvetisti pidempään kuin parikymppisenä. Paras tapa ehkäistä kolmen päivän vapinoita on pysytellä jatkuvasti pikkukännissä. Siinä on tietenkin olemassa se vaara, että kun parikymppinen dokaa, sitä pidetään coolina, mutta kun kolmekymppinen dokaa, sitä kutsutaan alkoholismiksi, hymähtää Margera.

Vaikka Jackass-ryhmä ei ole täyspitkiä elokuvia lukuun ottamatta tehnyt uutta materiaalia enää vuosiin, Bam Margeran hahmon ympärille kehitetyt spinoff-sarjat Viva La Bam ja Unholy Union ovat taanneet, ettei Margera ole kadonnut otsikoista. Isäänsä ja äitiänsä anarkistisilla käytännön piloilla terrorisoiva ”kidult” on edesottamuksiensa ansiosta tienannut niin paljon rahaa, että hän on ostanut perheelleen valtaisan ökyasunnon, Castle Bamin, henkilökohtaiseksi puuhamaakseen. Puitteet ovat muuttuneet, perusasiat eivät.

– Äiti on edelleen joka kerta aivan raivona, kun riehumme liikaa ja pistämme jonkun maljakon tai tuolin paskaksi, vaikka hän tietää, että meillä on varaa ostaa uusi ja hienompi tilalle. Hyvä niin, koska Viva La Bam ja Unholy Union eivät olisi olleet lähellekään yhtä hauskoja, jos äiti ei saisi skitsokohtauksiaan.

Margera myöntää, että Jackassin maailmanmaineen myötä vuodet ovat tuntuneet kuluneen hetkessä. Koko Jackass-ryhmällä oli kuitenkin jo kymmenen vuotta sitten vahva usko siihen, että tv-sarja ei jää tähdenlennoksi. Kavereiden työntely ostoskärryllä supermarkettien parkkipaikoilla oli hyvä alku, mutta Margerassa, Johnny Knoxvillessa, Steve-O:ssa ja kumppaneissa oli tarpeeksi bisneshenkeä kehittää tuotemerkkiä pidemmälle.

– Alkuvaiheessa olimme suosittuja siksi, koska menimme vielä askeleen pidemmälle kuin ne kaikki kymmenet muka-hauskat komedia- ja piilokamerasarjat, joita pidettiin räävittöminä. Emme kuitenkaan toteuttaneet parhaita ideoitamme heti alussa, vaan vasta muutaman vuoden jälkeen, koska tiesimme resurssiemme kasvavan. Tiesimme myös, että jos venyttäisimme rajojamme joka tuotantokausi vähän eteenpäin, pysyisimme aina pari porrasta kilpailijoitamme edellä.

Jackassin vaikutusta nykypäivän pop-kulttuuriin on mahdoton kiistää. YouTube tulvii 10-40-vuotiaiden miesten ja miehenalkujen skeittaus- ja ääliöintivideoita ja peruskoulujen opettajat ympäri maailman ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta helisemässä yliaktiivisten pojanviikareiden kanssa, jotka työllistävät poliisia ja lääkäriä kopioimalla Jackass-temppuja välitunneilla ja vapaa-aikana.

– Ihan tyypillistä, että kun maailma on vääristynyt ja vanhemmat eivät osaa itse kasvattaa lapsiaan, he pistävät kaiken syyn tv-sarjan niskoille, Margera tuhahtaa.

– Minusta olemme tuoneet omalla tavallamme lohtua niille lapsille ja nuorille, jotka ovat tunteneet olonsa ulkopuolisiksi, koska he eivät mahdu vanhempiensa ja yhteiskunnan asettamiin muotteihin. Ohjelmamme alussa varoitetaan, että ”ohjelmassa tehdyt stuntit ovat ammattilaisten suorittamia tarkassa valvonnassa, eikä niitä kannata yrittää kotona.” On huoltajien asia saada lapsi uskomaan se.

2010-luvun kynnyksellä Margeran urakehitys näyttää olevan yhä tasaisessa nousussa. Hän kuitenkin vannoo, ettei aio hyppiä talojen katoilta tai ampua itseään naulapyssyllä jalkaan enää nelikymppisenä.

– Kymmenen vuoden päästä olen kuollut tai vihannes. Jos en, olen viimeistään silloin siirtynyt lopullisesti tuottajaksi tai ohjaajaksi, ja käytän kaiken vapaa-aikani jossain helvetin kaukana kaikesta pelaamassa golfia kännipäissäni.

Margera myöntää pahimmaksi pelokseen sen, että jonain päivänä hän joutuu kasvattamaan pojan, joka on samanlainen kuin hän itse.

– Jos miettii, miten itse kohtelen (isääni) Philiä… hittolainen. Minä pistäisin poikani ojennukseen, en aikoisi katsoa itseni kaltaista poikaa minuuttia kauemmin. Toivottavasti ensimmäiseksi lapsekseni tulee tyttö, koska olen aina tullut hyvin toimeen kavereideni tyttärien kanssa.

Teksti ja haastattelu: Sörkan Kierkegaard
Kuvat: Henri Lassander

Muropaketin uusimmat