Chris Waitt epäonnistuu seksuaalisesti R&A-festivaalilla

Sotkutukkaisen ja hennon oloisen Chris Waittin kanssa ei ehdi puhua montaa minuuttia ilman, että alkaa ihmetellä: ihanko vakavissaan tämä 33-vuotias mies on saanut kenkää kaikilta tyttöystäviltään?

Niin hän nimittäin sanoo dokumenttielokuvassa A Complete History of My Sexual Failures. Rukkaset, dumpattu, se siitä ja seuraavaan – Waitt ihastuu naisiin, mutta hommat menevät puihin. Niinpä hän päätti tehdä elokuvan, jossa hän kysyy ex-tyttöystäviltään mitä meni pieleen ja miten tilannetta voisi parantaa.

Nyt Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin vieraaksi kutsuttu ohjaaja ja objekti istuu edessäni ja yrittää selittää, miten tähän päädyttiin.
”Olin varmempi siitä, että elokuva olisi koominen kuin että siinä olisi niin vakaviakin kohtia. Kun kerroin ideasta ihmisille, he yleensä hymyilivät”, Waitt sanoo.

Koomisella hän tarkoittaa sitä, että uitetun koiranpennun näköisen päähenkilö-Waittin toilailujen seuraaminen on hillittömän hauskaa: hän on seurustellut mitä omituisimpien ihmisten kanssa ja onnistunut mokaamaan suhteita hyvin mielikuvituksellisilla tavoilla.

Vakavalla hän tarkoittaa sitä, että osana itsetutkiskelua S&M-dominatrix ruoski häntä munille. Mikä tietenkin näytetään elokuvassa, pitkänä ja hartaana kohtauksena.

Tai siis ei, nyt menin sekaisin. Sekin on koominen kohta.

Vakavaksi A Complete History of My Sexual Failures äityy, kun Waitt pääsee vihdoin puhumaan viimeisen suuren rakkautensa kanssa ja tajuaa, mitä on menettänyt ja miksi. Se on itkettävä, tunteisiinvetoava kohtaus.

Huumormiäs

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että paljon enemmän elokuvassa on huumoria. Kuten nyt vaikka se kerta, kun seksittömyyteen turhautunut Waitt tilaa paketillisen Viagraa ja alkaa napsia niitä viinan kanssa. Ensin yksi, sitten toinen ja – kun oli tylsääkin – vielä neljä tai viisi lisää.

Siitä seuraa maailman kivuliain erektio, jonka kanssa Waitt kirmaa raitille ja kysyy vastaantulijoilta, haluaisivatko nämä harrastaa seksiä hänen kanssaan, niinku just nyt, kiitos.

Tai ex-tyttöystävä, joka ei suostunut haastateltavaksi paitsi lopulta siten, että häntä ei näytetä ja keskustelu käydään tietokoneen puhesyntetisaattorin välityksellä. (Ehkä on ihan hyvä, että hän ja Waitt eivät ole enää yhdessä.)

”Kun selvisi, että haastattelu toteutetaan niin, olin salaa tyytyväinen. Hän oli nimittäin todella hankala: vein hänet syömään kolmesti ja puhuin puhelimessa varmaan 15 tuntia sitä ennen. Kun hän sanoi suostuvansa näillä ehdoilla, ajattelin: ’Hienoa, näytät täysin hullulta.’ Mitä hän tietysti oli, ja siksi minä häneen ihastuinkin.”

Itse asiassa tuo nimettömänä pysyvä ihminen suostui haastatteluun loppujen lopuksi siksi, että hänelle maksettiin sievä korvaus.

”On nöyryyttävää, että saa exän puhumaan vain maksamalla hänelle”, Waitt sanoo.

Mikä hauskinta: kuulemma iso osa tapaamisista oli todellisuudessa vielä oudompia kuin valkokankaalla. Mitä on kyllä aika hankala uskoa.

Todellinen jouluelokuva

Ex-tyttöystävien jahtaaminen ei ollut niin helppoa kuin Waitt oli aluksi kuvitellut. Kun elokuva vihdoin alkoi lähestyä valmista, piti hänen hyväksyttää jokaisen haastattelut heillä itsellä erikseen. Muuten lupaa materiaalin käyttämiseen ei olisi herunut.

”He eivät pitäneet siitä, jos sanoin jotain hauskaa tai näytin hassulta. ’Sinun pitää näyttää vakavammalta, katuvalta!’ Joten leikkausta piti säätää heitä miellyttääkseni.”

Elokuvan tärkeimpiä naisia on Waittin äiti, joka haluaa tukea poikaansa mutta näkee silti tämän viat varsin selvästi. Se ei tosin ole kovin vaikeaa, jos kulkee hiukset umpisolmussa ja päällystää asuntonsa lattian likaisilla vaatteilla. Luojalle kiitos äideistä.

Kun Waittin vanhemmat näkivät valmiin elokuvan ensimmäisen kerran, he järkyttyivät. Tosin jos ottaa huomioon, että he näkivät leffan jouluna, reaktio muuttuu varsin ymmärrettäväksi.
”Jos ollaan ihan rehellisiä, niin se ei ole varsinainen jouluelokuva. Koko suku oli siellä, tädit ja kaikki. Yritin varoitella heitä, että tämä ei ehkä ole ihan sellainen kuin oletatte. Mutta he vain taputtivat.”

Lopulta äidin mieli kuitenkin muuttui.

”Äitini oli pitkään aika epävarma, kunnes hän näki elokuvan maksavan yleisön kanssa – ja alkoi nauraa. Hänen lopullinen kantansa on, että ainakin hän vaikuttaa järkevältä, vaikka poikansa maine menisikin”, Waitt sanoo.