Cinderella Man

Kun Ron Howard ohjaa tositarinaan perustuvaa elokuvaa nyrkkeilijästä, joka saa toisen mahdollisuuden suuren laman aikana, ymmärrämme, että olemme amerikkalaisuuden pyhässä ytimessä. Saamme kuulla taivaallista ilosanomaa siitä, että mikään, siis mikään, ei pysty pitelemään hyvää miestä, joka tarttuu tosimielellä oljenkorteen pelastaakseen perheensä. Ja samalla ehkä itsensä ja miksei maailmankin.

Eikä siinä mitään, näistä aineksista on ennenkin tehty toimivaa draamaa. Niin tehdään nytkin. Mutta miksi ihmeessä varsin perinteisen tarinan kertomiseen on täytynyt käyttää kaksi ja puoli tuntia? Eikö puoli tuntia vähemmän olisi riittänyt, kun kyseessä on kaiken lisäksi ennemmin intiimisti päähenkilöihinsä keskittyvä elokuva kuin epookkipensselillä maalattu spektaakkeli? Howard olisi voinut hyödyntää elokuvallisen kerronnan perinteitä kunnioittavia taitojaan, jotka vilahtavat siirtymässä vaurauden vuosista laman kuristavaan kurjuuteen.

Cinderella Man on jo toinen Howardin ja Crowen lähimenneisyyteen sijoittuva yhteistyöelokuva. Viimeksi Crowe sai olla mielisairas matemaatikko, nyt suoraselkäinen irlantilaissyntyinen nyrkkeilijä Jim Braddock. Hän menetti laman aikana omaisuutensa, vammautui kehässä ja pudotettiin nyrkkeilykuvioiden ulkopuolelle.

Elokuva henkilöityy tietysti Russell Crowe’hun. Mielenkiintoisesti hän ei ole viimeisimmissä elokuvissa ylikorostanut omaa rooliaan. Master and Commanderissa: Maailman laidalla hän antoi tilaa vastanäyttelijälleen Paul Bettanylle ja nythän on välillä kuin seinä, jota vasten loistavien sivupääosien esittäjien on helppo näytellä.

Veikkaan Paul Giamattia vahvaksi ehdokkaaksi miesten sivupääosan Oscariin suorituksestaan Braddockin agenttina ja valmentajana. Myös In America -elokuvasta tuttu Paddy Considine ja Craig Bierko tekevät loistavat roolisuoritukset.

Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden

Cinderella Man
Ohjaus Ron Howard. Pääosissa Russell Crowe, Renée Zellweger, Craig Bierko, Paul Giamatti ja Paddy Considine.