Uusimmat

Arvostelu: Crimson Peak on Guillermo del Toron paras elokuva sitten Pan’s Labyrinthin

14.10.2015 16:03 Aki Lehti

crimson_peak_julisteEnsi-ilta: 16.10.2015
Alkuperäisnimi: Crimson Peak
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro ja Matthew Robbins
Pääosissa: Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Mia Wasikowska & Charlie Hunnam
Pituus: 119 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Vanhaa kunnioittava turboahdettu viktoriaaninen goottikauhuromanssi
Arvostelija: Aki Lehti

Guillermo del Toro on unohtanut jättirobotit ja palaa Crimson Peakilla tekemään sitä, minkä parhaiten osaa. Visuaalisesti upea goottikauhuelokuva kelpaa taatusti Pan’s Labyrinthin ja The Devil’s Backbonen, ohjaajan kahden parhaan elokuvan faneille.

Universal-studio ei ole oikein tainnut tietää mitä tehdä Crimson Peakin kanssa. Kaunis goottisynkistely on varmaankin hankala markkinoitava, mutta leffalle lätkäisty maailmanlaajuinen, vasta tänään raukeava embargo on silti täysin käsittämätön päätös. Crimson Peak jakaa mielipiteet taatusti kahtia, mutta luultavasti ennakkohype olisi ollut paras keino katsojien saamiseksi teatteriin.

Guillermo del Toron elokuva ei ole mestariteos, mutta silti perhanan hieno kummituspelottelu, jonka olisin mieluusti kertonut teille tätä päivää aiemmin, jos studio ei olisi sitä erikseen kieltänyt. Yleensähän moinen mahtikäsky koskee vain roskaleffoja, joiden studio tietää saavan haukut kriitikoilta.

Crimson Peak on paljon enemmän kuin pelkkä perinteinen kummitustalostoori. Se on ennen kaikkea rakkaustarina, viktoriaaninen goottiromanssi ja -satu, ei kauhuelokuva. K16-merkintä on ansaittu, mutta sen leffa on saanut väkivaltakohtauksiensa ansiosta, ei siksi että se olisi kamalan pelottava. Kuulostaa ehkä psykopaatin höpinöiltä, mutta uskomattoman upeiden lavasteiden keskellä tapahtuvissa väkivallanteoissa on jotain kaunista. Pää murskautuu ja veri lentää kaaressa kuin slasher-kauhuleffoissa. Guillermo del Toro ei onneksi mässäile gorella liikaa ja kohtaukset onnistuvat järkyttämään.

Mia Wasikowska esittää Crimson Peakissa nuorena äitinsä menettänyttä Edith Cushingia, rikkaan isän tytärtä, joka on nähnyt aaveita lapsesta asti. Kirjailijaksi haluava nainen ihastuu Tom Hiddlestonin esittämään Thomas Sharpeen, omaisuutensa menettäneeseen aristokraattiin. 1900-luvun alkuvuosiin sijoittuva tarina alkaa Amerikasta, jonne Sharp on saapunut Englannista siskonsa Lucillen (Jessica Chastain) kanssa etsimään rahoitusta kaivostoimintansa jatkamisen mahdollistavan koneen rakentamiseen. Isäpappa Carter Cushing (Deadwoodista tuttu Jim Beaver) aistii, että sisaruksissa on jotain hämärää, eikä halua rahoittaa hanketta. Eniten häntä ärsyttää tyttärensä ihastuminen tätä liehittelevään Thomas Sharpeen. Paljon mieluummin hän antaisi tämän käden Charlie Hunnamin esittämälle tohtori Alan McMichaelille. Isä kuolee hämärissä olosuhteissa, Edith ja Thomas päätyvät naimisiin ja muuttavat Englantiin rapistuneeseen kartanoon. Talo seisoo kaivoksen päällä, joka värjää maan ja lumen verenpunaiseksi. Kahdestaan Edith ei rakkaan Thomaksensa kanssa saa asua, vaan kaupan päälle tulee omituisen läheisissä väleissä veljensä kanssa oleva Lucille-sisko.

Kummitustaloon päästään vasta kun leffa on jo melkein puolessavälissä. Alun Harlekiini-kirjat mieleen tuova pitkä alustus ei kuitenkaan ole missään tapauksessa tylsä tai tarpeeton. Loppuelokuvan yliluonnollisissa elementeissä, talon karmaisevissa mysteereissä ja Sharpen sisarusten salaisuuksissa ei olisi mitään järkeä ilman kunnollista tutustumista hahmoihin.

Edith uskoo haamuihin, koska näki jo lapsena äitinsä kummituksen, joka varoitti häntä Crimson Peakista. Talo tarjoaa vieraita aaveita, karmivan kellarin, huoneita joihin ei saa mennä ja selittämättömiä ääniä ja tapahtumia. Elokuvan pääosassa onkin itse kartano, todella hienosti lavastettu elävä entiteetti. Se huokuu ja henkäilee, rutisee, paukkuu, mätänee ja rapistuu omistajiensa henkisen hyvinvoinnin myötä.

Loppuelokuvan juonta ei tässä spoilata, kerron vain aaveiden olevan tarinaa eteenpäinvievä elementti. Ne ovat karmaisevia, mutta eivät kovin pelottavia.

Pelottava sen sijaan on Jessica Chastainin esittämä Lucille, joka varastaa elokuvan loistamalla jokaisessa kohtauksessaan. Hän selvästi nauttii päästessään esittämään pahista, jonka voi vetää tahallisen överiksi.

Hiddleston ja Wasikowska ovat myös erinomaisia, mutta suurin kunnia kuuluu leffan lavastajille, puvustajille ja kuvaajalle. Bram Stokerin Draculalla uransa lavastajana aloittaneen Tom Sandersin yksityiskohdat ovat niin viimeisen päälle hiottuja, että elokuvan voisi katsoa toistamiseen tuijottaen kaikkea muuta kuin näyttelijöitä. Pukusuunnittelija Kate Hawley on vaatettanut erityisesti elokuvan naiset niin överiksi vedettyihin luomuksiin, että heidän yöasunsakin ovat kuin Oscar-gaalasta.

Ohjaaja Guillermo Del Torolle ominaiseen tapaan tyyli uhkaa ajaa sisällön edelle. Tarina pysyy kuitenkin kasassa, vaikka onkin totaalisen päätön. Se imaisee katsojan sisälleen, ja hahmoille tapahtuvat asiat, yltiötyylitellyt lavasteet ja kaikki melodramatiikka tuntuvat todelta.

Hellboysta, Blade II:sta ja Pan’s Labyrinthista tunnettu del Toro on edelleen pikkupoika, rakastamiensa genrejen superfani, joka iskiessään kyntensä tiettyyn tyyliin tekee siitä turboahdetun modernin version perinteitä kunnioittaen. Crimson Peak onkin lähinnä tahallista Hammer-kauhuleffojen pastissia ripauksella ohjaajaa Dario Argenton tyyliä.

Crimson Peak on myös kaavasta poikkeava ison budjetin Hollywood-elokuva. Keski-ikäinen kriitikkokin löysi itsestään viimeksi lukiossa kunnolla päätään nostaneen gootin tämän karmaisevan kauniin rakkaustarinan myötä. Toivottavasti se kelpaa muillekin kuin mustaa huulipunaa käyttäville.

PlusMiinusNolla

+ Tunnelma, tunnelma ja vielä kerran tunnelma
+ Rohkean häiriintynyt ja väkivaltainen ison budjetin Hollywood-elokuvaksi
+ Rehellisen kliseinen romanssi, ei säikyttelypätkä, jollaisena trailerit tätä tyrkyttävät
+ Tom Hiddleston -faneja hemmotellaan – tarjolla lähikuvaa herran paljaista pakaroista!
– Aaveiden toteutuksessa on käytetty turhan paljon tietokoneella tehtyjä erikoistehosteita

Crimson Peak -kisa: Voita Guillermo del Toron uutuuselokuvan kirjasovitus

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat