Dome esittelee kaksi elokuvaa jokaiselle DocPoint-illalle

25.01.2011 08:43 | Olli Sulopuisto

I'm Still Here / Magnolia Pictures

Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint vierailee Helsingin elokuvateattereissa nyt jo kymmenettä kertaa. Juhlaohjelmistossa on paljon näkemisen arvoista, joten Dome tekee kovan työn puolestanne ja tarjoaa jokaiselle illalle kaksi elokuvaa. Molempia ei ole pakko katsoa, mutta ehkä kuitenkin kannattaisi harkita asiaa.

Tosin heti alkuun pitää huijata sen verran, että mainitaan erikseen festivaalilla vierailevan Stefan Jarlin Mods-trilogia: torstaina klo 19 THEY CALL US MISFITS ja perjantaina klo 17 A DECENT LIFE sekä 21.15 FROM MISFITS TO YUPPIES. Ruotsissa vuosina 1968, 1979 ja 1993 kuvatut dokumentit ovat kiinnostavia jo siksi, että länsinaapuri on eräänlaisen Suomen vino peili – samat yhteiskunnalliset näkyvät siellä hieman aiemmin ja ehkä hieman erilaisina, mutta kuitenkin selvästi tunnistettavina.

Tiistaina nähdään klo 19 I’M STILL HERE, jossa Casey Affleck seuraa ystävänsä, näyttelijä Joaquin Phoenixin sekoamista julkisuuden valokeilassa. Vai onko kyseessä sittenkin vain huijaus? Elokuva tarjoaa selviä viitteitä siitä, kumpi tarina on pitää paikkansa. Se ei ehkä ole niinkään kiinnostava totuuden ja valheen rajamailla keikkuessaan vaan mediatempauksena 2000-luvun Yhdysvalloissa.

Myöhemmin illalla klo 21 Stefan Jarlin SUBMISSION kertoo kemikaalien räjähdysmäisestä kasvusta ja siitä, mitä ne meille tekevät. (Vastaus: kukaan ei ole varma.) Omaan makuuni elokuva on aivan liian täynnä puhuvia päitä eikä ohjaajan asettuminen koekaniiniksikaan jaksa kantaa sitä, mutta ainahan voi vedota aiheen tärkeyteen. Lisäksi ohjaaja saapuu paikalle vastaamaan kysymyksiin, mikä on aina ollut miellyttävä lisä DocPointissa.

Exit Through The Gift Shop

Keskiviikkona klo 19.30 pyörähtää käyntiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalillakin nähty RESTREPO, sammakkoperspektiivin kuvaus amerikkalaissotilaista Afganistanissa. Olipa tästä nimenomaisesta sotaretkestä mitä mieltä hyvänsä ja piti elokuvan sitten poliittisena tai ei, se on joka tapauksessa vaikuttava kuvaus nuorista miehistä ja siitä, mitä sota heille tekee.

Klo 21 sotketaan jälleen pakkaa Banksy-dokumentilla EXIT THROUGH THE GIFT SHOP, jossa legendaarinen katutaiteilija päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä, kun häntä seuraileva dokumentaristi ei tunnu saavan mitään aikaan. Leffa on hulvattoman hauska, vaikka siitä jääkin I’m Still Heren tavoin kytemään pieni epäilys siitä, ketä nyt oikein vedettiin ja mistä.

Torstaina klo 19 näytettävä BEETLE QUEEN CONQUERS TOKYO on minulta vielä näkemättä, mutta jo yksin trailerin perusteella kuvaus japanilaisten kovakuoriaisharrastuksesta on kiinnostava. Sitä paitsi ohjaaja Jessica Oreck saapuu näytökseen vastailemaan uteliaiden tiedusteluihin.

Klo 21 nähdään ensin Anu Kuivalaisen ORPOJEN JOULU ja sen jälkeen John Websterin ehta klassikko PÖLYNIMURI-KAUPPIAAT, jossa 1990-luvun alun lama konkretisoituu surkuhupaisten kamasaksain seikkailuihin. Ohjaaja on paikalla näytöksessä.

Perjantaina voi aloittaa klo 17 KEN WARDROP -lyhytelokuvanäytöksestä. Ohjaajan His & Hers keräsi kehuja sen R&A:ssa nähneiltä, ja jälleen ohjaaja itse on paikalla vastailemassa kysymyksiin.

Sanoinko, että joka illalle kaksi elokuvaa? No, perjantain toiseksi elokuvaksi on kaksi valintaa: joko klo 21 Charles Fergusonin INSIDE JOB tai sitten 21.15 Pekka Lehdon ohjaama YKSINTEOIN. Edellinen on vihainen sormenheristys USA:n pankkikriisin aiheuttajia kohtaan. Se onnistuu esittämään pirullisen monimutkaiset asiat suhteellisen yksinkertaisesti, ei mene ainakaan täysin pieleen eikä uneta katsojaa.

Yksinteoin taas on Jussi Parviaisen monologiteos, josta muun muassa kollega Kalle Kinnunen on jaksanut pitkään intoilla. Voi olla, että tarjolla on ehtaa tuubaa, mutta kun tätä ei pysty oikein missään muuallakaan näkemään, niin kehtaako sitä jättää väliin?

Lauantaina voi käydä klo 15 itkemässä HIS & HERSIN liikuttaville ihmissuhdetarinoille, minkä jälkeen voi tivata ohjaaja Wardropilta, että mitenkä nyt tällaisen elokuvan menit tekemään, mitä.

Illalla klo 22 kuunnellaan PUBLIC SPEAKING -dokumentista, miten Martin Scorsese on onnistunut vangitsemaan kanssanewyorkilaisensa Fran Lebowitzin olemuksen filmille.

Koska sunnuntai on DocPointin viimeinen päivä, saan ihan pikkuisen juksata omia sääntöjäni ja tarjota kolme vaihtoehtoa. Onhan kuitenkin pyhäpäivä ja kaikkea. Klo 13 nähdään viime vuonna festivaalilla vierailleen Nicolas Philibertin ohjaama NÉNETTE, jonka päähenkilö on oranki. Philibertiä kehtaa kutsua sumeilemattomasti mestariksi, niin monipuolinen hänen aihepiirinsä on ollut. En suostu uskomaan maailmaan, jossa Nénette ei olisi loistavan hieno elokuva.

Urheiluhulluja saattaa kiinnostaa klo 17 alkava HOOP DREAMS, mutta 1990-luvun vaihteessa Chicagossa kuvatun monivuotisen seurantadokumentin vahvuus on mielestäni ehdottomasti sen yhteiskunnallisessa puolessa. Miten kaksi esiteini-ikäistä mustaa poikaa suhtautuvat koripallomenestyksen synnyttämiin mahdollisuuksiin? Mitä se tarkoittaa heidän perheilleen? Liki kolmetuntinen elokuvan materiaaleista olisi luultavasti saanut leikattua vielä iskevämmän paketin, mutta jo tällaisenaankin kyseessä on harvinaislaatuinen elokuva – joskaan ei nyt ehkä aivan Roger Ebertin ”vuosikymmenen elokuvaksi” hehkuttama tapaus.

On itsestäänselvyys, että aivan viimeisenä asiana jokainen festivaalivieras haluaa katsoa klo 21.15 LEMMY-dokumentin. Asia ei kaipaa perusteluja: jos Lemmy on jo päässyt sydämeesi, tiedät jo mikä on oikein. Mikäli ei, mikset antaisi hänelle mahdollisuutta? Saatat vaikka innostua.