Don’t Come Knocking

28.06.2006 23:15 | Olli Sulopuisto

Don't Come KnockingWim Wendersin ja Sam Shepardin yhteistyönä syntynyt Don’t Come Knocking voisi monella tapaa olla Broken Flowersin sisarteos. Molemmat käsittelevät ikääntyvän miehen identiteettikriisiä ja vastuun etsimistä. Tosin siinä missä Jim Jarmusch teki kivikasvoisen Bill Murrayn kanssa Broken Flowersista road movien vailla selkeää päämäärää, Don’t Come Knocking on perinteisempi draama, jonka viittauskohteet löytyvät pikemminkin Yhdysvaltojen lännen mytologiasta.

Don’t Come Knocking kertoo elokuvatähti Howard Spencestä (Sam Shepard), jonka pako viimeisimmän filminsä kuvauspaikalta potkaisee tapahtumat käyntiin. Jo harmaahapsinen Shepard esittää uskottavasti viinaan menevää naistenmiestä, joka ei ole sinut menneisyytensä eikä itsensä kanssa.
Hän pysähtyy äitinsä (Eva Marie Saint) luona, vaikkei ole nähnyt tätä vuosikausiin. Suhde äitiin on etäinen mutta rakastava. Varsinainen ongelma syntyykin, kun Howard kuulee, että hänellä on lapsi.
Johtolangat ovat vähissä, joten mies lähtee etsimään todennäköisimmältä äidiltä vaikuttavaa entistä heilaansa. Tätä pikkukaupungissa asuvaa tarjoilijaa, Doreenia, esittää kauniisti Jessica Lange. Howard löytääkin etsimänsä, mutta vanhojen haavojen paikkailu ei onnistu niin helposti kuin hän luulee.
Kauan aikaa sitten tulehtuneet välit eivät parannu hymyilemällä elokuvatähden tavoin, eikä jo kolmekymppiseksi kasvanut poika (Gabriel Mann) edes tahdo tutustua isäänsä. ”Asiat olivat paremmin, kun en tiennyt kuka hän on”, hän raivoaa äidilleen.
Tim Roth tekee karikatyyrimäisen sivuosan miehenä, jonka tehtävä on tuoda Howard takaisin kuvauspaikalle hinnalla millä hyvänsä. Vaikka elokuvassa on muitakin fantastisesti luonnosteltuja rooleja, kuten Sarah Polleyn esittämä mystinen Sky, Rothin esitys soi aivan toisessa, riitasointuisessa sävellajissa.

Elokuvan käsikirjoitus on näytelmäkirjailija Sam Shepardin käsialaa. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun saksalainen Wenders on tehnyt yhteistyötä yhdysvaltaisen Shepardin kanssa. Miesten kuuluisin projekti on vuonna 1984 valmistunut Paris, Texas, joka oli Wendersin kansainvälinen läpimurto.
Vaikka kaksikko on työskennellyt yhdessä muulloinkin, Don’t Come Knockingia on helppo verrata Paris, Texasiin. Shepardin päähenkilöt ovat yksinäisiä miehiä, jotka yrittävät tehdä sovintoa menneisyytensä kanssa. Wenders tarkastelee myyttistä maailmaa ulkopuolisena, kirjeenvaihtajana vieraassa maassa.
Elokuvien tapahtumapaikat ovat villin lännen jäänteitä, avaria maisemia ja horisontteja. Franz Lustigin kamera ei pysy aloillaan, vaan kiertää kehää näyttelijöiden ympärillä tai juoksee kilpaa hevosen kanssa. T-Bone Burnettin koostama musiikkiraita ei alleviivaa kohtausten merkitystä, vaan laveeraa niiden taustat pehmeillä, countryyn vivahtavilla sävyillä.
Ehkä selkein ero kaksikon välillä löytyy niiden sävyistä. Paris, Texas on kuristava, ahdistava elokuva, johon verrattuna Don’t Come Knocking tuntuu vapautuneemmalta. Kaksikymmentä vuotta sitten Harry Dean Stantonin esittämä mies katosi kohdattuaan menneisyytensä. Sen sijaan Sam Shepardin Howard oppii lopulta hyväksymään kohtalonsa ja ratsastaa auringonlaskuun, mutta ei kadotakseen, vaan löytääkseen itsensä uudelleen.

Don’t Come Knocking
Yhdysvallat 2005

Ohjaus Wim Wenders
Käsikirjoitus Sam Shepard
Pääosissa Sam Shepard, Jessica Lange, Tim Roth, Gabriel Mann, Sarah Polley, Fairuza Balk, Eva Marie Saint

Kesto 113 min