Uusimmat

El Matador (PC)

13.10.2006 14:18 Miikka Lehtonen

El Matadoria voisi lyhyesti luonnehtia toiminnallisemmaksi Max Payneksi. Pitkien juonikuvioiden sijaan El Matador on täynnä lyijynkäryä, vertavuotavia ruumiita ja romuttuneita maisemia. Muuten kaikki on taas kuin vuonna 2002.

El Matador kertoo pelin nimeä kantavasta huumepoliisin erikoisagentista, joka sai testiporukan keskuudessa nopeasti lempinimen Meksiko Payne. Tämä johtuu siitä, että esikuvansa tavoin El Matadorilla on epätodennäköinen kyky hidastaa aikaa, tismalleen samalla tavalla kuin Maxillakin. Omaperäiset ideat ovat muutenkin vähissä, mutta tästä huolimatta peli loistaa toteutuksellaan ja puhtaalla adrenaliinivirrallaan.

Sota on julmaa

El Matador on siis kolmannesta persoonasta kuvattu räiskintäpeli, joka kuuluu vielä hyvin edustettuun realististen pelien alakategoriaan. Aseet ja muut härpäkkeet on mallinnettu suoraan aidosta elämästä ja laukauksetkin tappavat nopeasti. Asevalikoimasta löytyvät kaikki lajityypin kliseet pistooleista rynkkyihin, haulikoita unohtamatta.

Tyypillisessä tehtävässä El Matador ja pino poliiseja joko hyökkää huumerikollisten tukikohtaan tai joutuu näiden väijyttämäksi. Kohta El Matador onkin yksin, tehtävänään murhata joitain satoja bandiitteja ja palauttaa rauha Bogotaan. Tehtävät itsessään ovat lineaarista tunnelijuoksua, jossa kaikki tarpeettomat ovat ovet lukossa ja reitti eteenpäin on aina selvä. Ainoa haaste onkin selviytyä sinun ja seuraavan etapin välissä patsastelevista vihollisista.

Pelin henki on nimittäin armoton. Vihollisia on paljon ja ne pirulaiset osaavat vielä ampuakin. Itse asiassa pelin tekoäly on parhaita, mitä räiskintäpeleissä on aikoihin nähty. Viholliset hakeutuvat suojaan, antavat toisilleen suojatulta, koukkailevat pelaajan sivustaan ja käyttävät jopa tehokkaita käsikranaatteja tämän esiin savustamiseen.

Lyijyä lentää kilokaupalla ja ilman suojaa kekkuloiva pelaaja kuolee parissa sekunnissa. Suojan avulla voi kestää hetken kauemmin. Pääasiassa peli kuitenkin sujuu pikalatausten ja -tallennusten avulla. Kun pelaaja aavistaa väijytyksen (lue: astuu kulman ympäri tai oven luo), peli tallennetaan. Kun paria sekuntia myöhemmin ruuti on hälvennyt ja pelaaja vainaa, peli ladataan ja yritetään uudelleen. Ja yhä uudelleen.

Vaikeustaso on järkyttävä ja pelaaminen suorastaan turhauttavaa. Viholliset sulautuvat taustaan ikävän hyvin. Kun rynkky kädessä kaktuksen takana patsastelevan rikollisen huomaa, tämä on jo ampunut pelaajan hengiltä. Ajan hidastus auttaa, mutta koska viholliset eivät menetä silloinkaan kykyään ampua, pääasiassa pelaaja vain pääsee ihailemaan reikiintymistään hitaammalla vauhdilla. Tästä huolimatta peliä jaksoi pelata, sillä tulitaistelut ovat kaikessa masentavuudessaan yllättävän viihdyttäviä.

Grafiikka on näyttävää, maisemat realistisia ja pelin oma fysiikkamoottori toimii mallikkaasti. Pöydät ja tuolit kaatuvat laukausten voimasta, seinistä lentelee kalkkia suurina pilvinä ja kaikki irtaimisto romuttuu. Komeaa ja viihdyttävää!

Vaihteleva kenttäsuunnittelu vie pelaajan kahviloista latinalaisamerikkalaistyyppiseen slummiin, rahtilaivoille, viidakkoon ja moneen muuhun mielenkiintoiseen paikkaan. Jokainen kenttä tarjoaa omat taktiset haasteensa ja tilanteensa. Se, mikä toimii ahtaissa viemäreissä ei välttämättä toimi aukeassa viidakossa.

Armotonta old schoolia

El Matador on mielenkiintoinen peli. Se on armottoman vaikea, mutta silti nautittavan pelattava. Se näyttää hyvältä, mutta ei kikkaile uusimmilla filttereillä tai vaadi koneelta mahdottomia. Se on myös yllättäen oikeasti hauska ja vihollisten keskusteluja salakuunnellessaan saa usein nauraa kunnolla. Peli ei myöskään sisällä moninpeliä, ei edes sitä pakollista deathmatchia. Tästä kumarrus kehitystiimin suuntaan, sillä ei se olisi pelin tyyliin sopinutkaan.

Kyseessä onkin oikeastaan todella vanhahtavalla tavalla suunniteltu peli, mutta näyttävän nykyaikaisesti toteutettuna. On piristävää törmätä peliin, jonka helpoin vaikeustasokin saa vähäisemmät pelaajat itkemään äitiä jo ensimmäisen tehtävän alussa. Harjoittelu palkitaan, sillä kun lähes pystysuoran aloituskäyrän yli onnistuu viidennenkymmenennen uudelleenlatauksen jälkeen kiipeämään, edessä odottaa nautinnollisen räiskinnän tasanko.

 

Tekijä: Plastic Reality
Julkaisija: Cenega
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Pentium 1,5 GHz tai vastaava, 512 Mt keskusmuistia, 128 Mt DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.elmatador.net