Elokuva-alan vuoden 2012 hyväntekijä palkittiin Sodankylässä
Vuodesta 1988 alkaen Sodankylän elokuvajuhlat on myöntänyt palkinnon suomalaiselle henkilölle, joka on työllään merkittävästi edistänyt kotimaista elokuvakulttuuria. Huomionosoitus jaettiin tänä vuonna 25. kerran. Palkinnon luovutti festivaalin taiteellinen toimikunta.
Sodankylä-palkinnon saa elokuvakoneenhoitaja ja elokuvateatteriteknikko Erik Peltola, joka on esittänyt elämänsä aikana lukemattomia elokuvia ja asentanut elokuvateattereita pitkin Suomea.
Peltola oli pienestä pitäen kiinnostunut tekniikasta, viritellen mopoja ja puuhastellen eri laitteiden parissa. Nuorena poikana hän muutti Ruotsiin. 1970-luvulla hän pääsi sinnikkään yrittämisen jälkeen elokuvateatterin konehuoneeseen oppipojaksi Gävlessä. Vuosien ajan ammattitaitoaan kartutettuaan hän palasi lopulta Suomeen, jossa työskenteli Helsingin Maximissa. Sieltä Peltola löysi puolisonsakin – elokuvateatterialalla hänkin.
Peltola on saanut oppinsa aikana, jolloin elokuva oli muutakin kuin informaatiota – ja sen esittäminen aitoa käsityöläistaitoa, joka kulki mestarilta kisällille. Hän on vanhan koulun rautaisen ammattimiehen perikuva, joka kuulee korvallakin jos jokin on filmiesityksessä teknisesti pielessä. Eikä Peltolan ammattitaidossa ole kysymys pelkästä insinöörin nippelitiedosta, vaan se kasvaa aidosta rakkaudesta elokuvaan.
Vaikkei digitaalitekniikkakaan ole Peltolalle outoa, hänet tunnetaan nimenomaan perinteisen elokuvafilmin ystävänä. Tämän vuoksi hän on ollut korvaamaton apu myös Sodankylässä, jossa ylläpidetään edelleen perinteistä esitystekniikkaa. Jotta elokuvahistoriaa voidaan tuoda yleisön nähtäville alkuperäisessä asussaan, tarvitaan Peltolan kaltaisia ammattimiehiä, jotka käyvät digitalisoinnin myötä yhä harvinaisemmiksi. Peltolan kädentaidot ja elokuvantaju ovat arvoja, jotka vanhenevat kuin viini. Ei ihme, että Peltolan suosikkinäyttelijä on Clint Eastwood.
Tämänvuotinen palkintovalinta on samalla kunnianosoitus koko elokuvakoneenhoitajien ammattikunnalle. Koneenhoitajahan on viimeinen linkki taiteilijan ja katsojan välillä, kelanvaihtotaikojaan tekevä ”näkymätön mies”, joka tekee hiljaista ja pyyteetöntä työtään konehuoneen suojissa piilossa yleisöltä. Peltolan yksittäinen suosikkielokuva, Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso, on kaikkien projektorinkäyttäjien teemafilmi.
Teksti ja lähde: Sodankylän elokuvajuhlat
