12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 1: Pilaako Netflix tv-sarjat heilumalla kirves kädessä?

12 kysymystä tv-sarjoista nyt on Muropaketin kaksitoistaosainen juttusarja, jossa toimittaja Tuukka Hämäläinen käy läpi television ääressä syntyneitä ajatuksia. Sarjan ensimmäisessä osassa kyseenalaistetaan Netflixin tapa vaatia sarjoiltaan valtavaa menestystä jo ensimmäisellä tuotantokaudella.

Hiljattain Conan O’Brien jututti podcastissaan pitkän linjan ohjaaja James Burrowsia, joka tunnetaan lukuisten komediasarjojen kehittäjänä ja ohjaajana. Haastattelussa nousi esiin kiinnostava seikka: yli kymmenen vuotta jatkunut hittisarja Cheers (1982–1993) ei ollut mikään menestys heti aluksi. Sarja oli aikanaan sen verran uudenlainen tv-komedia, että sen katsojaluvut olivat aluksi todella heikot.

Cheersin suosio kasvoi vasta vähitellen, kunnes sarjan finaalijakso tavoitti ensiesityksellä huikeat 93 miljoonaa katsojaa Yhdysvalloissa.

Samanlainen on tarina seuraavan vuosikymmenen hittikomedian Seinfeldin (1989–1998) kohdalla. Sarja ei ollut menestys alkumetreillä, koska se ei muistuttanut aiempia sitcom-sarjoja. Ajan kanssa sarjasta kasvoi kuitenkin valtava hitti, jonka viimeisen jakson katsoi 76 miljoonaa katsojaa.

Vastaavaa kehitystä voi jäljittää muistakin sarjoista. Esimerkiksi The X-Filesin alkuperäisen sarjan (1993–2002) katsojaluvut kasvoivat yli kaksinkertaisiksi muutaman kauden kuluessa. The Sopranos (1999–2007) tavoitti ensimmäisellä kaudella vain muutaman miljoonan katsojan per jakso, mutta kasvatti suosionsa parhaimmillaan yli 13 miljoonaan katsojaan. Hittikomedia The Nanny (1993–1999) puolestaan menestyi ensimmäisellä kaudella niin huonosti, että se melkein lopetettiin alkuunsa.

Olennainen muutos nykyiseen on se, että suoratoistopalvelut ja etunenässä Netflix tekevät lopun sarjoista heti, kun ne eivät tavoita riittävästi katsojia. Lista kaikista Netlifixin sarjoista, jotka on lopetettu vain yhden tai kahden kauden jälkeen on pitkä. Jo tänä vuonna esimerkiksi Archive 81 ja haukuttu Resident Evil ovat saaneet kirveestä vain yhden kauden jälkeen – ja myös kehutun The Sandmanin kohtalo on vielä ilmassa.

Sandmanin kohdalla alkuperäisen sarjakuvan luoja Neil Gaiman teki erittäin selväksi, miksi toista tuotantokautta ei ole vieläkään vahvistettu: sarja on kallis tehdä, joten sen täytyy menestyä erittäin hyvin. Mutta eikö tämä vaatimus ole aika kohtuuton?

Ongelma muodostuu siinä, että Netflix odottaa sarjojen saavuttavan heti alkuun massiiviset katsojaluvut. Historian valossa näin ei kuitenkaan ole tapahtunut monillekaan sarjoille, joista on ajan kanssa muodostunut valtavia hittejä ja jotka ovat uudistaneet omaa tyylilajiaan tai tv-sarjoja ylipäätään.

Itseasiassa monet merkittävät tv-sarjat eivät koskaan olleet massiivisen suosittuja: Twin Peaksin (1990–1991) katsojaluvut romahtivat toisella kaudella, mutta sarjan suosio kasvoi ajan saatossa ja lopulta jatkoa saatiin vuonna 2017. The Wire (2002–2008) puolestaan ei alkuperäisenä esitysaikanaan koskaan saavuttanut valtavan hyviä katsojalukuja, mutta nykyään sitä katsotaan edelleen HBO:n suoratoistopalvelusta, ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista tv-sarjoista.

Syy on helppo ymmärtää: kun tehdään jotain uutta ja erilaista, vaatii aikaa löytää oikea yleisö ja kasvattaa suosiota. Ja joskus sarja itsessäänkin voi haparoida alkupuolella, kuten vaikkapa Seinfeld. Ainoastaan tuttu ja turvallinen voi olla massiivinen hitti heti kättelyssä, kuten vaikkapa House of the Dragon, joka nojaa vahvasti Game of Thronesin (2011–2019) suosioon ja maineeseen.

Uhkana onkin, että jos riskejä ei oteta ja jokaisen sarjan pitää olla hitti heti kättelyssä, tv-sarjat lakkaavat uudistumasta. Tuotantoyhtiöillä pitäisi olla enemmän rohkeutta luottaa omaperäisiin sarjoihin ja myös pelisilmää tunnistaa projektit, joilla on potentiaalia kasvaa lähtökohtiaan suuremmiksi ilmiöiksi.

Conan O’Brien ja James Burrows tiivistivät keskustelussaan ongelman näin: tv-yhtiöiden kulta-aikana tuottajat luottivat tarkkaan valitsemiinsa tekijöihin, ja antoivat heille mahdollisuuden kehittää visiotaan ja löytää katsojakuntansa. Nyt näin ei enää ole.

Jos et menesty heti, sarja on mennyttä. Kuinka mitään uraauurtavaa voi näissä olosuhteissa syntyä?