Arvostelu: HBO:n The Leftovers -sarjan 3. kausi on upeaa televisiota

16.04.2017 11:03 | Aki Lehti

Viimeiseksi jäävä tuotantokausi on nerokkaan sekopäinen kokemus.

The Leftoversin kolmannen kauden kuvailu kirjoitetussa muodossa on melkeinpä mahdotonta, mutta myös tarpeetonta. Sarja, jonka yhtenä pääteemoista on usko, vaatii juuri sitä katsojaltaan. Uskoa mahdottomaan, yliluonnolliseen, tuonpuoleiseen ja järjettömään, samalla kuitenkin kyseenalaistaen kaiken.

The Leftoversin ensimmäinen tuotantokausi oli hienoa televisiota, joka ei löytänyt juurikaan katsojia. Äärimmäisen synkkä kymmenen jakson kokonaisuus esitteli kourallisen hahmoja, jotka kaikki olivat enemmän tai vielä enemmän rikki. Vuotta aiemmin tapahtuneessa Raamatun ylöstempauksen kaltaisessa tapahtumassa kaksi prosenttia koko Maapallon väestöstä oli kadonnut. Sarja ei luvannut vastauksia, vaan keskittyi siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät ja käsittelevät menetystä.

Justin Theroux’n taitavasti esittämä pikkukaupungin poliisipäällikkö Kevin Garvey kamppaili oman mielenterveytensä ja Guilty Remnant -kultin kanssa, johon hänen vaimonsa Laurie (Amy Brenneman) oli liittynyt. Carrie Coonin esittämän Nora Durstin koko perhe oli kadonnut ja hänen veljensä, pastori-Matt (Chris Eccleston) yritti pitää seurakuntaansa kasassa.

Kakkoskaudella sarjan tyyli muuttui, ja myös katsojat alkoivat ylistää sitä kriitikoiden ohella. Rankkojen aiheiden kanssa painiskelu jatkui ja parhaiten Lostista tunnettu sarjan luoja Damon Lindeloff laittoi päähenkilönsä muuttamaan Teksasiin, Miraclen kaupunkiin, paikkaan josta yksikään ihminen ei ollut kadonnut. Samalla kun sarja muuttui entistä sekopäisemmäksi, siihen tuli mukaan myös huumoria. Yliluonnollinen, toivo, suru, rakkaus ja masennus sekoittuivat surrealistiseksi paketiksi, jossa ei välillä tuntunut olevan mitään järkeä, mutta joka käsitteli kuitenkin ainakin jollain tasolla ymmärrettävästi ja itselleen nauraen sitä kaikista tärkeintä asiaa – ihmisyyttä.

The Leftoversin 2. kausi on Sundance Channelin Rectify-sarjan ohella viimeisen viiden vuoden parasta tv:tä ja huomenna 17. huhtikuuta HBO Nordicilla alkava kahdeksasta jaksosta koostuva 3. ja viimeinen kausi yltää samalle tasolle.

Tarina hyppää muutaman vuoden eteenpäin ja ihmisten katoamisesta on kulunut jo melkein seitsemän vuotta. Monet uskovat maailmanlopun koittavan vuosipäivänä: Kevin Garveyn Australiassa seikkaileva isä uskoo suuren tulvan olevan tulossa, Matt uskoo Kevinin olevan uusi Jeesus, sillä onhan tämä palannut jo useamman kerran kuolleista.

Nora päätyy Australiaan tutkimaan joukkoa ihmisiä, jotka väittävät rakentaneensa koneen, jolla on mahdollista päästä tuonpuoleiseen menetettyjen läheistensä luokse, ja Matt kirjoittaa Raamatun jatko-osaa. Enempää en viitsi kertoa, vaikka en ole aivan varma osaisinko edes spoilata näkemäni seitsemän jakson tapahtumia, sillä niin kahjoksi meno yltyy.

Parin ensimmäisen jakson ajan pysytään edelleen Teksasissa, mutta kauden edetessä suurin osa hahmoista päätyy Australiaan. The Leftovers on aina ollut hienon näköinen, taidolla kuvattu ja leikattu, mutta uusi tapahtumapaikka aavikoineen tarjoaa henkeäsalpaavan kauniita kuvia.

Theroux pitää paketin edelleen kasassa, mutta kaikki näyttelijöistä ovat loistavia. Erityismaininnan ansaitsee Scott Glen Kevin Garveyn isänä, jolle on omistettu yksi kokonainen jakso. Carrie Coonin esittämä Nora on edelleen yksi tv-historian traagisimmista hahmoista, mutta tällä kaudella myös yksi hauskimmista. Onneksi näyttelijällä on vakkaripesti myös pian alkavalla Fargon kolmannella kaudella.

The Leftovers vaatii katsojalta paljon. Se on kertomus, joka asettaa vastakkain kohtalon ja kontrollin, uskon kykyynsä vaikuttaa oman elämänsä suuntaan tai antautumisen korkeamman voiman edessä. Se on tarina ihmisistä joihin on helppo samaistua, koska jokainen odottaa elämältä jotain suurempaa – rakkautta, iloa, naurua, onnellisuutta, uusia kokemuksia tai seikkailuja, sillä juuri tässä hetkessä täysin tyytyväisenä eläminen on hankalaa.

Sarjan ylöstempaus on vain vertauskuva mille tahansa ihmisen elämässä tapahtuvalle mullistavalle asialle, sille kuinka selvitä surun yli tai hyväksyä vastaavia jättimäisiä vastaankäymisiä olevan luvassa jatkossakin. Se käsittelee nerokkaasti kaiken kahjoutensa keskellä sitä, että me kaikki olemme epävarmoja, emmekä voi tietää mitä tuleva tarjoaa.

The Leftoversin sekoitus upeita kuvia ja musiikkia, mahtavia näyttelijöitä ja taitavaa ohjaustyötä ja vaikeita aiheita on hetkittäin lähellä uskonnollista kokemusta, jonka vietäväksi antautuminen kannattaa.