Tällaista on elokuvatoimittajan työ Suomessa: ”Hollywoodin glamour on kaukana, eikä kukaan tätä pelkän rahan takia tee”

09.10.2019 10:10 | Helinä Laajalahti

Muropaketissa julkaistaan viikottain elokuva- ja tv-sarja-arvosteluita, -uutisia ja -artikkeleita, joita kirjoittavat ammattitoimittajat. Toimittajamme Helinä Laajalahti kertoo nyt, millaista elokuvatoimittajan työ on nykypäivän Suomessa.

“Olet niin onnekas! Sinä se saat vaan katsella elokuvia päivät pitkät, kun me muut joudumme tekemään töitä.” Tämä on lausahdus, jonka elokuvatoimittaja saa kuulla melkoisen usein mainittuaan olevansa elokuvatoimittaja.

Mutta mitä tuo termi oikeasti pitää sisällään? Onko leffatoimittaminenkin ihan oikeaa työtä?

Freelancer vai kuukausipalkkainen toimittaja

Olen itse kirjoittanut elokuvista yli 15 vuotta, mutta osan tästä ajasta tein työtä sivutoimisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että päivällä kävin palkkatöissä ihan muulla alalla ja illat katsoin elokuvia ja kirjoitin niistä. Muutaman vuoden jälkeen tämä alkoi käydä raskaaksi ja päätin jättää päivätyöt pois ja ryhtyä täysipäiväiseksi toimittajaksi.

Toimittajan työ jakautuu yhden median palveluksessa palkkatyössä toimiviin toimittajiin ja freelancereihin, vapaisiin toimittajiin, jotka kirjoittavat tekstejä yrittäjämäisesti useille eri medioille. Nykypäivän Suomessa suuri osa etenkin erikoisalojen toimittajista toimii freelancereina, sillä mediatalot ovat karsineet omaa henkilökuntaansa ja ostavat artikkelit usein ulkopuolisilta tekijöiltä, joille maksetaan palkan sijaan palkkiota.

Tämä on työnantajan kannalta yleensä kustannustehokkaampaa, sillä näin työnantaja välttyy pakollisilta eläkemaksuilta ja lomakorvauksilta, jotka freelancer siis hoitaa itse omasta pussistaan.

Kulttuuritoimituksia, joiden alle elokuvakin yleensä sijoitetaan, on viime vuosina karsittu rankalla kädellä. Tämän vuoksi kuukausipalkalla toimivia elokuvatoimittajia on nykyisin hyvin vähän, ja tämä näkyy myös suurissa lehtitaloissa.

Suuri osa meistä on “friikkuja”, jotka kirjoittavat juttuja monille eri medioille ja usein elokuvien lisäksi myös muista aiheista. Näin toimittajan kuukausiansiot kertyvät monista pienistä virroista: yksittäisistä uutisista, arvosteluista, haastatteluista, kolumneista ja muista artikkeleista.

Tilkkutäkkimäisyys näkyy omassakin työssäni. Aloitin elokuvaurani Episodi-lehdestä vuonna 2004 ja vajaa kymmenen vuotta sitten aloin pitää elokuvablogia verkkokauppa Discshopissa. Viime vuosina olen kirjoittanut Muropaketin lisäksi esimerkiksi Koulukinon ylläpitämään Media-avaimeen, joka jakaa elokuvavinkkejä kasvattajille ja kouluille. Elokuvajuttujen lisäksi kirjoitan myös matkailusta sekä teen pieniä käännöstöitä ja tekstien editointia.

Vaaditaan rakkaus elokuviin

Joskus lukijoilta kuulee kommentteja, etteivät “kriitikot pidä mistään elokuvista”.

Tämä väittämä on silkkaa hölynpölyä.

Varmastikin jokainen elokuvatoimittajaksi ryhtynyt on harrastanut elokuvia ja suhtautuu niihin rakkaudella. Kutsumusammatiksikin tätä voisi kutsua, sillä eihän tällä työllä rikastumaan pääse ja voita leipänsä päälle saadakseen pitää laittaa monta kirjainta peräkkäin.

Mutta vaikka elokuvia rakastaisi miten paljon tahansa, jossain vaiheessa työn ympäriltä karisee glooria ja sen näkee työnä siinä missä minkä tahansa muunkin. Tunnen monia, jotka ovat kertoneet välillä väsähtävänsä elokuvien katseluun, ettei elokuvista enää osaa vapaa-ajalla nauttia samalla tapaa kuin ennen.

Tämä on ymmärrettävää, sillä moni meistä katsoo vuosittain satoja elokuvia – ja tv-sarjat siihen päälle.

Yliopistossa opiskelleita ja itseoppineita

Elokuvatoimittajan työ ei ole esimerkiksi arvostelujen osalta aivan yhtä työläs kuin pelikriitikon työ, sillä yksi elokuva kestää keskimäärin parisen tuntia. Tämä kaksi tuntia ei kuitenkaan riitä arvostelun kirjoittamiseen. Pitää tuntea elokuvan historiaa osatakseen laittaa näkemänsä kontekstiin suuremmassa mittakaavassa. Tämä tarkoittaa kaikenikäisten elokuvien katsomista kaikista genreistä ja kaikenlaisten tekijöiden tekemänä.

Voidakseen kirjoittaa elokuvasta pitää myös tutkia tekijöiden taustoja, mikäli kyseessä ei ole kaikkien tuntema tekijä. Ja mielellään vielä kertaalleen silloinkin. IMDb on elokuvatoimittajan paras ystävä.

Osalla elokuvatoimittajista on journalistinen tai media-alan koulutus, ja osa on opiskellut elokuvantutkimusta yliopistossa. Suuri osa on myös itseoppineita, joiden hyllyistä löytyvät Roger Ebertin ja Peter Von Baghin opukset, vino pino alan oppimateriaalia – sekä tietenkin läjäpäin elokuvia.

Juttumatkat ulkomaille elokuvan glamouriin

Osa elokuvatoimittajan työtä ovat haastattelut. Suomalaisten elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden haastattelut järjestetään usein erillisinä pressipäivinä, jolloin toimittajat pääsevät yksi kerrallaan jututtamaan tekijöitä kasvotusten.

Joskus kasvokkain tehtävä haastattelu ei suomalaisenkaan tekijän kanssa ole mahdollista ja tuolloin haastattelu saatetaan järjestää puhelimitse. Näin toimitaan ajoittain myös pienempien ulkomaalaisten näyttelijöiden kanssa. Suuret maailmantähdet eivät kuitenkaan puhelinhaastatteluja yleensä anna.

Silloin tällöin ja harvakseltaan leffatoimittaja pääsee juttumatkalle ulkomaille. Suomalaisille medioille näitä kutsuja tulee kuitenkin harvoin, sillä olemme kielellisesti niin pieni markkina-alue.

Reissulle pääseminen on aina mielenkiintoista, mutta punaiselta matolta tuttu hohdokkuus on niistä kaukana. Juttumatkat ovat nimittäin tiukkaa työtä eikä vapaa-aikaa ole. Usein reissut ovat päivän mittaisia, mikä tarkoittaa heräämistä aamulennolle ennen kukon laulua, minuuttiaikataulua paikan päällä ja paluuta iltalennolla kotiin.

Haastattelut tehdään usein ryhmissä, eli yhtä haastateltavaa kohtaan on useampi toimittaja, jotka ovat usein vielä kotoisin eri maista. Suurten tähtien henkilökohtaiset haastattelut on yleensä varattu Euroopan suurille medioille ja Suomi saa usein tyytyä paikkaan pyöreässä pöydässä.

Etenkin suurempien tähtien haastatteluihin on varattu hyvin rajallinen aika, yleensä noin 20 minuuttia eli tehokkuus on valttia.

Kun on herännyt aamukolmelta, tuntuu haastateltavan vieraskielisen puheen kuunteleminen helposti hankalalta. Onneksi haastattelut saa äänitettyä, jotta vastauksiin voi palata kotona paremmalla aikaa uudestaan – ja samalla nolostella omia väsymyksestä änkyttäviä kysymyksiään.

Entäs ne elokuva-arvostelut?

Elokuva-arvosteluita varten suomalaiset elokuvien levittäjät järjestävät pressinäytöksiä, joihin toimittajat kutsutaan katsomaan elokuva ennakkoon. Pyrkimyksenähän on julkaista arvostelu lukijoille muutama päivä ennen elokuvan julkaisua.

Joskus ennakko järjestetään vain päivää tai paria ennen ensi-iltaa, tai joidenkin suurten elokuvien tapauksessa (esimerkiksi piratismia peläten) vasta ensi-illan kanssa samana päivänä.

Pressinäytökset ajoitetaan yleensä aamuun ja aamupäivään, jolloin ne eivät sekoita normaaleja elokuvanäytöksiä. Jos on tottunut tunnelmoimaan elokuvissa iltapuolella, voi tuntua hieman oudolta lähteä elokuviin aamulla yhdeksän maissa.

Elokuvan katsomisen jälkeen kriitikko käy läpi, miten elokuva oli tehty, miten se sijoittuu elokuvan historiaan ja yhteiskuntaan ja millaisia ajatuksia se herätti. Sen jälkeen näistä ajatuksista kasataan mahdollisimman syvällisesti pohdittu arvostelu. Jotkut elokuvat vaativat pidemmän aikaa märehtimiseen, sillä ne eivät avaa kaikkia salaisuuksiaan heti. Aina aikaa tähän märehtimisprosessiin ei kunnolla ole.

Aivan kuin kaikessa muussakin elämässä, myös elokuvamaku muuttuu iän karttuessa. Samoin tietämys ja ymmärrys karttuu sitä mukaa, mitä enemmän elokuvia katsoo. Joskus käy jopa niin, että toisen katselun jälkeen mielipide muuttuu, kun monitahoisesta elokuvasta avautuukin uusia juttuja. Joskus taas huomaa negatiivisten ominaisuuksien nousevankin alun perin fiksuksi määriteltyjen ominaisuuksien ylle.

20-vuotiaana annettu viisi tähteä saattaa hymyilyttää 40-vuotiaana.

TOP 5: Elokuvatoimittajan työssä parasta/pahinta

+ Voi tehdä rakastamastaan harrastuksesta työn ja katsoa elokuvia pitkin päivää ihan luvan kanssa.
+ Pääsee näkemään odottamansa uutuuselokuvat ennakkoon elokuvateatterissa ilmaiseksi. Jotkut elokuvien levittäjät myös jakavat elokuvista toimittajille arvostelukappaleita kotiteatterijulkaisun aikaan.
+ Kotikonttorin seinien sisäpuolelta pääsee silloin tällöin jututtamaan elokuvamaailman silmäätekeviä tai muuten kiinnostavia persoonia. Uusien ajatusten kuuleminen avaa aina omaakin elokuvamaailmankuvaa.

– Palkkaus. Harva tällä työllä etenkään freelancerina pelkästään elää ja maksaakseen normaalit elämisen kulut moni joutuu tekemään työtä sivutoimisesti. [Oikeasti palkka on todella hyvä, jopa avokätinen, Laajalahti tarkoittaa sanoa! – Toim. huom.]
– Rakastetusta harrastuksesta tulee työ, eikä elokuvista osaa välttämättä enää nauttia samaan tapaan kuin vapaa-ajallaan niitä katsoessa.


Lisätietoa aiheesta tarjoaa YouTuben kiinnostava, englanninkielinen videokokoelma elokuvakritiikistä. Kaikki Crash Course -sarjan videot löytyvät täältä, mutta keräsimme tähän loppuun niistä muutaman katsottavaksi.

Muropaketin elokuvatoimitus koostuu Otavamedian tuottajana toimivasta Tatu Junnista ja joukosta freelancereita, joista vakituiseen elokuvatoimitukseen kuuluvat Helinä Laajalahti ja Aki Lehti.

Muropaketin uusimmat