Uusimmat

Toimittajan puheenvuoro ”Kriitikonkin mielipide voi muuttua – Joskus neljän tähden elokuva onkin myöhemmin vain tusinatavaraa”

12.04.2022 12:35 Helinä Laajalahti

Elokuva-arvosteluiden tähditykset ovat tapa arvottaa kyseisen elokuvan laatua suhteessa muihin elokuviin. Erityisesti elokuvasarjojen tapauksessa tähdityksistä voi kuitenkin tulla ajan mittaan ongelmallisia.

Elokuva-arvosteluista tutut tähditykset ovat vakiinnuttaneet paikkansa osoittamassa lukijalle nopeasti, onko kyseinen elokuva hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Tähdityksiä on kuitenkin usein kritisoitu niin lukijoiden kuin kriitikoiden itsensäkin puolelta, sillä ne lopulta kertovat elokuvasta hyvin vähän.

Tähdet vaativat aina taakseen perustellun arvostelun, josta selviää, mistä tähtimäärä todellisuudessa koostuu. Mielipiteet kuitenkin voivat muuttua ajan kuluessa ja uusintakatseluiden jälkeen. Yhden tähden saanut elokuva tuskin koskaan viiden tähden elokuvaksi muuttuu, tai päinvastoin. Mutta parinkin tähden muutos mielipiteessä on aivan normaalia.

Nuorena nähty “ihan paska” elokuva voi vanhempana avautuakin aivan uudella tavalla. Muistan esimerkiksi itse parikymppisenä vihanneeni Terrence Malickin ohjaamaa sotadraamaa Veteen piirretty viiva (Thin Red Line). Se tuntui sekavalta ja hidastempoiselta haahuilulta ja kaikki kuolivat. En ymmärtänyt sen mestarillisuutta tuolloin lainkaan, minkä vuoksi en antanut sille uutta mahdollisuutta ennen kuin huomasin aikuisempana itse asiassa pitäväni Malickin monista muista elokuvista.

Mielipiteen kasvu korostuu etenkin elokuvasarjojen kohdalla.

On helppo pitää ensimmäistä Avengers-elokuvaa erinomaisena, kun vertailukohteita ei vielä ole. Mutta perspektiivi laajenee kun sarja on kasvanut useamman elokuvan kokoiseksi. Oliko The Avengers lopulta sittenkään neljän tähden elokuva, jos Infinity War oli kuitenkin sitä parempi? Harva kuitenkaan pitää Infinity Waria viiden tähden elokuvana. Entä jos Endgame oli vielä sitäkin parempi? Tyypillinen tähtitaulukko kuitenkin loppuu viiteen.

On aivan oikeutettua muuttaa mielipidettään ajan mittaan tiedon ja näkemyksen kasvaessa. Elokuvateatterista poistuessa neljän tähden elokuvalta tuntuva tuotos voi uusintakatselun jälkeen paljastuakin vain kolmen tähden arvoiseksi, ja kymmenen vuoden päästä ollakin vain oman aikansa tusinatavaraa, jolle antaisi enää kaksi tähteä.

Tähän tapaan kävi itselleni kirjoittaessani uusimman Ihmeotukset-elokuvan arvostelua ja palatessani sitä varten edellisen elokuvan arvion pariin. Julkaisunsa aikaan Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset tuntui erinomaiselta sillalta Harry Potter -elokuvien ja Ihmeotukset-maailman välillä. Se laajensi taikamaailmaa entisestään, siinä oli mukana ihania taikaotuksia, mutta tarina alkoi punoutua Potter-elokuvien ystävän mielessä myös mukavan mielenkiintoisella tavalla kohti Tylypahkaa.

Tuossa elokuvassa oli valtavasti hyvää, minkä vuoksi se vuonna 2018 tuntui keskivertoa paremmalta elokuvalta ja sai myös arvostelussa neljä tähteä. Uusintakatselun, ajan kulumisen ja etenkin nyt Ihmeotukset: Dumbledoren salaisuudet -elokuvan julkaisun myötä neljä tähteä tuntuu varsin avokätiseltä.

Franchisejen tapauksessa lopullinen parhausjärjestys muotoutuu kunnolla vasta sarjan viimeisen elokuvan julkaisun jälkeen. Tämän vuoksi elokuvasarjojen yksittäisten elokuvien tähditykset ovatkin aikaan sidottuina jokseenkin turhia.

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat